Doomed Dice

One Ring hahmonluontia ja pohdintoja

2012-02-06T09:02:00.000+02:00

Eilen sunnuntaina tehtiin hahmot One Ringiin ja pelitestattiin vähän matkustamista sekä pari taistelua. Hahmonluonti meni aika lailla niin kuin odotinkin, eli paljon tuli pelaajilta kysymyksiä mm. Piirteiden vaikutuksista, joille ei ole yksiselitteisiä pelimekaanisia vaikutuksia tyyliin +1 hyökkäyksiin, vaan vaativat aina tilannekohtaisia päätöksiä. Myös Ominaisuuksien (Body,Heart,Wits) merkitystä pohdittiin, sillä niilläkin on normaaleissa tilanteissa vähemmän merkitystä kuin perinteisemmissä peleissä. One Ringissä korostuukin se, kuinka hyvin hahmo osaa jonkin taidon=kuinka monta noppaa viskataan, eikä niinkään se kuinka korkeat statit hänellä on.

Hahmonluonti noin muuten oli varsin nopeahkoa, ottaen huomioon että kolme pelaajaa teki hahmoja yhdellä kirjalla samaan aikaan, ja varsin hyvin "itseohjautuvaa", kaikkiaan tuossa taisi mennä kolmisen tuntia. Ensin hahmolle valitaan Kulttuuri ja kirjataan lomakkeelle sen mukaiset arvot ja tehdään valinta muutamasta kulttuuriin sopivasta piirteestä. Sen jälkeen valitaan yksi kulttuurin kuudesta Taustasta ja taas kirjataan lomakkeelle arvot ja valitaan pari uutta piirrettä. Lopuksi valitaan hahmolle Kutsumus eli seikkailumotivaattori, ja taas kirjataan lomakkeelle valinnat. Tämän jälkeen hahmoa pääsee vielä kevyesti "kustomoimaan", eli jaetaan kolmeen ominaisuuteen arvot 3-1, joilla määritetään Favoured taitojen, eli taitojen joihin hahmo on erikoistunut, kanssa käytettävät ominaisuus-arvot. Lopuksi saadaan vielä nostaa vanhoja taitoja tai ostaa uusia. Yksi lähes pakollinen taito jokaisella hahmolla on Travel, ja mielellään tasolla kaksi. Tuota kykyä käytetään matkustamisen aikana tarkistamaan kuinka rasittavaa kyseinen etappi hahmolle on. Matkaan liittyvät kohtaamiset tulevat tuossa testissä epäonnistumisen seurauksena.

Taitojen ostelun jälkeen jäljellä oli enää varusteiden merkkaaminen (ai saadaanko me oikeesti ottaa mitä vain?) ja valinta sen suhteen on alkava hahmo tunnetumpi Urheudestaan vai Viisaudestaan, ja sen mukaisesti joko Palkinnon tai Hyveen valinta (Erkki otti palkintona taidokkaasti taotun ketjuhauberkin, Timo hyveenä haltiamagiaa ja Mikko uskollisen koirakumppanin, myöskin hyveenä). Fellowship (Saattue? yh..) jäi vähän puolittaiseksi sillä kaikki kieltäytyivät valitsemasta Fellowship Focusta itselleen, eli jotakuta toista hahmoa jota he arvostavat, mutta se ei ole mitenkään pakollista ja ehkä sitten aikanaan tulee esiin. Tai sitten ei.

Hahmonluonnin jälkeen testattiin sitten systeemiä, lähtien liikkeelle matkaamisesta. Ryhmä päätti lähteä käymään Dol Guldurissa (aina hyvä vaihtoehto!), aloituspaikkana oli metsänmiesten kylä. Minua vähän yllätti tuon matkanteon laskemisen vaiva, mutta varmasti homma tuosta helpottuu. Nyt piti räknäillä aika paljon kertoimien ja jakojäännösten kanssa, mutta lopulta päädyin lopputulokseen. Laskemista helpottamaan jaoin matkan etappeihin, näin jälkeenpäin ajateltuna tuo homma olisi pelaajille hyvä tehtävä. Matka olisi hyvä suunnitella paremminkin hallittavina, lyhyinä etappeina, joiden välillä levätään Rasitus pois ennen kuin jatketaan uudestaan matkantekoa.

Matkan pituudeksi tuli vajaa kuukausi, alkuun oli kuutisen päivää suht rauhallista, metsänihmisten asuttamien Synkmetsän länsiosien läpi taivaltamista. Tuohon osuuteen vaadin yhden rasitus-testin, joka menikin sitten välittömästi pahimmalla (testimielessä parhaimmalla) tavalla pieleen, eli päästiin heti Vaaratilanteeseen. Noppien perusteella päädyttiin sitten siihen että Mikon pelaama metsänihminen Roderic oli ollut metsällä, mutta tuudittautuneena vähän turhaan turvallisuuden tunteeseen (epäonnistui pahasti Hunting-testissä) johdattikin epätoivottuja vieraita leiriin. Koska Hunting epäonnistui, tarkoitti se sitä ettei Roderic huomannut seuralaista ennen kuin leirissä. Myös muut hahmot olivat ns. kuutamolla joten päätin että ryhmä väijytettiin leiriinsä. Jos joku hahmoista olisi onnistunut huomaamaan ajoissa tulijat, olisivat he voineet yrittää Battle-heitolla saada hieman lisänoppia taisteluun, joka kuvaa sitä että löytää ympäristöstä paikkoja tms. asioita joita hyödyntää taistelussa, kuten vaikkapa korkeampia kohtia tai tiheikköä. Peliteknisesti ei varsinaisesti ole väliä, mitä siellä on.

"Vieras" päätettiin porukalla mäkipeikoksi, joka osoittautui aivan liian kovaksi palaksi aloittaville seikkailijoille, ja uskoisin tarjoavan kunnon vastusta vielä kokeneemmillekin. Peikon Kestävyyden nitkutuksesta luovuttiin kun jöllikkä löi Erkin soturin kanveesiin kolmannella vuorolla. Normaalisti viholliset putoaisivat yhdestä Haavasta tai jos kestävyys tippuu nollaan, mutta peikoilla olisi pitänyt saada molemmat aikaan, joten vaikka haavat olivat lähellä muutamaan kertaan, eivät nopat suosineet.

Toinen tilanne pelattiin samasta alkutilanteesta eli ryhmä väijytettiin, mutta leiriin seurasikin kolme örkkiä, jotka ryhmä pätki kahdessa vuorossa ilman mainittavia vaivoja. Tällä kertaa noppatuuri oli suosiollisempi, Mikon metsämies löi yhden örkeistä laakista vainaaksi ja Timonkin haltia pudotti yhden nuolella. Viimeinen örkki yritti epätoivoista pakoa mutta lyötiin maahan.

Hahmoilla on erityinen voimavara, Toivo, jota käyttämällä voi saada heittotulokseensa ominaisuusbonuksensa lisänä, onnistuen näin asiassa joka muuten olisi vaarassa epäonnistua. Lisäksi Timon haltiamagian käyttö vaatii toivopisteen käyttämistä. Tästä huolimatta ryhmässä ei ihan älyttömästi noita tuhlattu, sillä Toivo ei varsinaisesti tule takaisin. Ryhmällä on yhteinen Fellowship pool, joka on yhtä iso kuin hahmoja on, eli kolme meidän tapauksessa. Tuo on käytännössä ainoa paikka mistä menetettyjä pisteitä saa takaisin (eli hahmo turvautuu ryhmäänsä). Pooli täyttyy pelikertojen alussa joten se kannattaakin tyhjentää aina. Semmoinen fiilis kyllä jäi tuota Poolia tullaan vahtimaan mustasukkaisesti ja kaikki voivat sen yhden pisteen sieltä ottaa, mutta saa nyt nähdä miten tuo kehittyy. Mielestäni kuitenkin tällaiset mekaanikat ovat hyviä, jos nyt ei muuten niin ainakin pelillisesti ajattelevat saadaan toimimaan yhteistyössä.

Taistelun jälkeen vähän analysoitiin tilannetta, kevyttä narinaa oli ehkä havaittavissa siitä että taistelut tulevat olemaan pitkälti samanlaisia aina, ja että noppatuurilla on todella paljon merkitystä, sillä 1/12 on aina huti ja 1/12 aina osuma. Toisaalta sama tilanne on D&D:ssä ja Pathfinderissa, jossa alkutasoilla voi toki yrittää jotain "siistiä" mutta käytännössä ainoa oikea vaihtoehto on "mä lyön sitä" ja viskaa sitä d20:stä ja toivoa että tulee iso numero että saa vähän nitkutettua vihollisen taisteluvoimaa alemmas.

Haavojen aiheuttaminen nähdäkseni nähtiin hyvänä ja tavoiteltavana asiana, mutta sekin riippuu noppatuurista, ei taidosta. Aseillakin on loppupeleissä hyvin vähän eroa asian suhteen sillä lähes kaikilla se vaatii Gandalfin, eli automaattisen osuman.

Loppufiiliksenä jäi vähän hutera olo, systeemi on mielestäni melko selkeä ja hyvä, jos ei erinomainen, mutta epäilen vähän kuinka se sopii meidän porukalle joka on tottuneempi toisenlaiseen pelaamiseen. Tämä on sitten kuitenkin aika kaukana Pathfinderista, D&D:stä ja Savage Worldista, jotka ovat ennen kaikkea taktiseen taisteluun ja "kartalla" liikkumiseen painottavia. Joka tapauksessa, nyt odottelen Tales from the Wilderland-kamppis/skenukokoelmaa ilmestyväksi, jotta päästään kunnolla testaamaan muutkin osa-alueet ja jakelemaan lopullisia tuomioita.

The One Ring to Rule Them All

2012-01-19T10:10:00.000+02:00

Nyt on pari vuotta tullut käytyä pelaamassa Hyvinkäällä, ja lukuunottamatta yhtä one-shottia ENOCia olen pysytellyt tiiviisti pelaajan paikalla. Nyt tuohon on tulossa muutos, sillä joulun jälkimainingeissa törmäsin The One Ring roolipeliin, jonka tapa hoitaa Keski-Maa Tolkienin perintöä kunnioittavasti alkoi kiinnostamaan. Kirjaa ei kauaa tarvinnutkaan selailla kun iski hinku päästä ihan käytännössäkin kokeilemaan, ja päätin sitten tarjota Hyvinkäällä pelattavaksi. Vastaanotto oli vaimean innostunut, mikä oli ihan odotettavissakin, mutta vihreää valoa tuli hetken keskustelun jälkeen. Tarkoituksena on ainakin lähtökohtaisesti yrittää pelata Keski-Maata niin, että Tolkien mahdollisimman vähän pyörisi haudassaan, tosin meidän porukassa se voi osoittautua haasteelliseksi. Onneksi TOR itsessään antaa eväitä siihen, että ihan sketsihuumoriksi homma ei mene, ellei sitä tarkoituksella haeta. Toisaalta jos huumoripeliä halutaan pelata, niin joku muu kuin minä saa sitä sitten johtaa..

jokatapauksessa, kampanjaa olisi tarkoitus käynnistellä tässä alkuvuodesta, kunhan säännöstö on riittävästi sisäistetty ja vähän muita alkuvalmisteluita tehty. TOR sopii nähdäkseni melko hyvin jonkinlaiseen hiekkalaatikkopelaamiseen, eli ainakin alkuun koetan vain listailla nimiä ja paikkoja juonitäkyiksi, jättäen isommat juonikuviot taemmaksi. Sitten jos ja kun tuo näyttää oikeasti toimivan niin tulemme varmaan seuraamaan joko peruskirjan kampanjarunkoa Synkmetsän synkkenemisestä tai tämän vuoden aikana julkaistavaa kampanja/skenaariokokoelma Tales from the Wilderlandia.

Hahmot ovat alustavasti seuraavat, eli porukasta löytyy elf warden, barding scholar ja woodman wanderer (pitänee koettaa noita termejä suomennella..) mutta saattavat muuttua vielä kun hahmoja päästään tekemään. Hieman virheellisesti kutsuin hahmon motivaatiota seikkailuun (Calling) samaksi kuin hahmoluokka, mikä antoi varmasti väärän kuvan ainakin muutamasta noista. Motivaatiolla ei kuitenkaan ole juuri mitään tekemistä hahmon ammatin tai elämäntyylin kanssa, vaan esimerkiksi scholar voi olla ihan yhtä hyvin vartioston kapteeni, utelias hobitti tai meren takaisista maista unelmoiva haltia. Toki varmasti vaikkapa Slayer on varmemmin jonkinlainen sotilas, tai ainakin taisteluun orientoitunut, mutta siihen mielestäni se jääkin. Calling (kutsumus?) on juurikin se asia joka hahmon on saanut jättämään ns. normaalin elämän ja ryhtymään vaaroihin hakeutuvaksi seikkailijaksi.

Melko heterogeenistä porukka kuitenkin on ja ehdin jo luvata että ryhmä tuntee toisensa entuudestaan, pitää yhdessä sitten pohtia että mitkä on ne siteet jotka nuo on saanut yhteistyöhön ja muodostamaan fellowshipin.

[Crimson Throne] Ratsia

2012-01-18T08:38:00.004+02:00

Sunnuntaina pelailtiin hyvin taistelupainotteinen pelikerta Pathfinderia joka meinasi päättyä omalta osaltani varsin kohtalokkaasti. Samalla sitä taas huomasi, kuinka jonkinlainen parantaja, tai edes Heal-taidon omaava, kaveri on melko pakollinen. Kumpaakaan ei meidän ryhmästämme siis löydy, Mikon oraakkelilla sentään on mahdollisuus heitellä parannustaikoja ja stabilointeja, mutta Mikko oli ne pistänyt omaan arvoonsa, selkeästi hahmokonseptiin kuulumattomina palasina (ja vaikea niitä onkin hänen Jack Sparrow/Andy McCoy vaikutteisen hepun repertuaariin kuvitellakaan). Yksi oli myös joukosta, nyt pysyvästi, poissa. Petterin muutto muualle on karsinut mahdollisuuksia siinä määrin että kampanjoissa ei voi roikottaa mukana. Onneksi Petterin surullisen hahmon bardi Kapa olikin sopivasti hiipinyt tiehensä, joten poistumasta ei seurannut ongelmia sen suhteen. Petteri kuitenkin mahdollisuuksien mukaan koettaa toimia vierailevana tähtenä kertapeleissä, tai paremminkin niin, että jos Petteri pääsee paikalle, pelataan jotain kertaluonteisempaa.

Kolmikko siis väijyi vanhan kalalaitoksen reunamilla, saatuaan vihjeen mafioso Gaedren Lammin olinpaikasta. Simion päätti lähteä tutkimaan rakennuksen toiselta puolelta kuuluvia työn ääniä, Draak ja Ambrosius päättivät koettaa huonokuntoiselta laiturilta sisään johtavaa ovea, joka osoittautui tiukasti suljetuksi ja kiinninaulatuksi.

Simionin tiedusteluretki oli parempi. Toisella puolella joukko pikkupoikia, vähän isomman pojan komennossa, lastasivat raskaita tynnyreitä odottelevaan hevosvankkuriin. Töiden päätyttyä vankkurit karauttivat pois ja pojat painuivat sisään rakennukseen. Simion hiippaili muina miehinä oville notkumaan, ja kurkkasi sisään. Häneltä jäi pahaksi onneksi huomaamatta yksi oville jäänyt pikkupoika joka seisoi aivan hänen jalkojensa juuressa tuijottamassa. Simion, joka joskus näkee olemattomia asioita, päätti tökätä poikaa otsaan varmistuakseen ettei kyseessä ollut hallusinaatio. Poika säntäsi sisälle muiden poikien luokse huutaen. Simion antoi katseen seurata perässä ja näki suurehkon huoneen josta tulvi mädän kalan löyhkä. Huoneen nurkassa oli suuri sammio outoa mönjää jonka juurella pojat olivat. Isompi poika, jonka Simion tajusi olevan itseasiassa naamioitunut maahinen, käski Simionin painua helvettiin ja Simion poistuikin kertomaan näkemästään muille.

Draak, konsultoituaan korttejaan (Karismakortti), päätti koettaa suoraviivaista ja röyhkeää taktiikkaa ja marssi suoraan sisään huoneeseen, pelotellen pikkupojat loitommalle, ja suuntaen suoraan maahista kohti. Lattia oli mönjästä liukas mutta se ei puoliörkkiä hidastanut. Maahinen koetti huutaa jotain Draakille, mutta ei oikein saanut sanaa suustaan moisen röyhkeyden edessä. Draak koetti tarttua maahista ryysyistä ja nostaa seinälle, mutta maahinen ehti livahtaa karkuun. Draakin eläimellinen puoli otti hetkeksi vallan ja hän koetti näykkäistä torahampaillaan perään, mutta ei osunut, ja maahinen juoksi sivuovella, kovaa huutaen. Perässä tullut Ambrosius teki jotain odottamatonta ja viskasi rapiirinsa kohti maahista, koettaen ilmeisesti naulita hänet seinään, mutta ase lensi ohitse ja töksähti seinään. Heittonsa voimasta Ambrosius kuitenkin kaatui liukkaalla lattialla. Maahisen avaamasta ovesta juoksi suuri vihainen koira, joka kävi suoraan maassa makaavan ritarin kimppuun.

Draak veti tässä vaiheessa suuren sapelinsa esiin ja koetti "lakaista" koiran Ambrosiuksen päältä, melkein löyden toveriaan päähän. Simionin avulla ritari pääsi kuitenkin ylös, ja välittämättä murisevasta koirasta tai tielleen tuppautuvasta esiteinistä, jonka paiskasi tieltään kohti seinää, ryntäsi kohti rapiiriaan. Seinään paiskattu poika ja muille pojille ohjeita karjuva maahinen koettivat huitoa ritaria, mutta tämän haarniska oli lujaa tekoa. Hölmistynyt koira sitä vastoin kävi Draakin päälle, muiden poikien juostessa karkuun. Taistelu loppui kuitenkin varsin lyhyeen sillä aseensa takaisin saanut Ambrosius pisti taidokkaasti maahista, saaden tämän huonoon asemaan niin että vieressä seisova Draak puoliksi huomaamattaan löi onnettoman maahan sapelillaan, jonka jälkeen Draak viimeisteli iskunsa ja löi koiran maahan yhdellä iskulla. Pikkupoika säikähti ja juoksi toiselle sivuovelle, mutta ulko-ovella seisoskeleva Simion onnistuneesti kehotti tätä pakenemaan pois.

Draak lopetti koiran kärsimykset ja päätti kortilla (Crows) jättää vertavuotava maahinen oman onnensa nojaan ja alkoi penkoa tämän taskuja. Maahiselta löytyi hieman rahaa sekä avain, aseen, kukrin ja naamiopakkauksen lisäksi. Hyväluonteinen Simion riensi maahisen luokse ja koetti tilkitä tämän haavoja, mutta ei omannut tarvittavia taitoja ja ensiapu jäi yritykseksi. Ambrosius jatkoi suoraan maahisen avaamasta ovesta hämärään huoneeseen, jonka perällä oli toinen ovi. Tämän oven alta pilkisti valoa ja ritari suuntasikin sitä kohti.

Ovi aukeni vain puolittain sillä toisessa huoneessa oleva suuri pöytä esti sitä avautumasta kokonaan. Pöydän takana istui ylimielisen näköinen mies jota Ambrosius luuli Lammiksi. Miehen vastusteluista välittämättä Ambrosius alkoi esittää korvausvaatimustaan murhatusta sedästään, johon mies naurahti ja veti esiin taikasauvan. Sauvan heilutteli ei kuitenkaan tuottanut mitään näkyvää tulosta, Ambrosius kuitenkin veti aseensa mutta mies vetäytyi nurkkaan kauemmas pöydästä.

Draak ja Simion kuulivat mekkalaa ja lähtivät ritarin perään. Draak pusertui oviaukosta sisään, vetäen varsijousensa rauhallisesti esiin ja astui toiseen nurkkaan, vilkaisten miestä jonka tunnisti Yargin Balkoksi, Lammin oikeaksi kädeksi. Kylmästi tervehtien Draak jäi latailemaan asettaan, kun Ambrosius putsasi pöydän tavaroista noustakseen sen päälle. Peloissaan oleva Yargin onnistui vihdoin tiukan sauvanheiluttelun päätteeksi saamaan jotain aikaan ja sauvasta lennähti jotain polttavaa ja kirveltävää ritarin päälle, lähinnä kuitenkin ärsyttäen. Ambrosius astahti pöydälle ja koetti tökkiä Yarginia, joka onnistui väistää iskun. Samalla Draak tähtäili miestä ja käskytti tämän antautumaan. Yarginin aikeet jäivät kuitenkin tuntemattomiksi Ambrosiuksen onnistuessa pistämään tätä hienolla iskulla, joka pudotti miehen maahan. Samalla hetkellä ovelle jääneen Simionin taakse ilmaantui hurjistunut puoliörkki kädessään suuri varsta, jolla löi oraakkelia. Säikähtänyt oraakkeli loitsi Sanctuaryn päälleen ja onnistui hämätä vastustajaansa ja paeta huoneeseen. Draak ampui nuolensa örkkiin heti kun tulilinja oli vapaa, Ambrosius väijyi oven vieressä pöydän päällä, mutta tuikkasi ohitse örkin seuratessa Simionin perässä. Tämä sai örkin kuitenkin kääntymään ja lyömään ritaria, haarniskan kolistessa. Draak veti taas sapelinsa ja löi puoliörkkiin hurjan iskun joka olisi kaatanut kenet tahansa muun. Hämärän rajamailla heiluva puoliörkki löi täydellä voimalla varstallaan Draakia, joka kaatui iskun voimasta maahan. Samalla myös puoliörkki kaatui, eikä noussut enään. Simion ja Ambrosius koettivat paikata toverinsa vammat, mutta taitoa ei ollut tarpeeksi. Draakin onneksi hänen oma sitkeytensä auttoi ja verenvuoto lakkasi omia aikojaan(onnistuin DC 12 stabilointitestissä), eikä hän näin ollen enään ollut välittömässä kuolemanvaarassa, tajuttomana kylläkin. Gaedren Lammia ei vielä oltu löydetty ja muut pohtivatkin jatkaako kaksistaan vai mitä tehdä.

Good old boys..

2012-01-13T09:18:00.002+02:00

Jospa nyt vihdoin kirjoittaisi viime sunnuntain pelistäkin lyhyen pläjäyksen. Pelinä oli Savage Worlds.

Pine Ridge, Etelä-Dakota, 1975.

Joukko partiolaisia oli löytänyt viiden retkeilijän silvotut ja raadellut ruumiit Pine Ridgen erämaasta ja metsänvartijat epäilevät syypääksi raivotautista karhua. Jahtiporukka on koottu ja odottelee lähtöä vartijoiden asemalla. Porukkaan kuuluvat paikalliset metsästäjät Tom Scarboro, Willie Tolliver, Jim Rice ja Liam Winters sekä vartijat Mitchell Gifford ja Rafael Mendez. Tom ja Willie ovat pahimman luokan punaniskajuntteja joilla on mukanaan tölkkikaupalla olutta, joita molemmat jo kittaavat kovaa tahtia, samalla huudellen rasististia solvauksia Rafaelille. Solvaavat myös Liamia, joka on kunnollinen perheellinen mies. Nuori Jim koettaa kovasti olla parivaljakon mieleen ja saa vähemmän vittuilua päälleen.

Vartijoiden päällikkö Bob Saunders jakaa vielä viimeiset ohjeet Mitchille ja Rafaelille, käskee tuoda karhun pään tutkittavaksi ja käskee myös pitämään silmällä Tomia ja Willietä, joilla on huono maine lähiseudulla. Mitch lähtee vetämään joukkoa, arvioiden että onnettomuuspaikalle päästäisiin 12 tunnin vaelluksella. Totuus kuitenkin on toinen sillä ylipainoinen ja hidas Tom hidastuttaa koko porukkaa puuskuttaessaan perässä ja käyden vähän väliä kusella.

Kuuden tunnin kuluttua ollaan vielä kaukana puolivälistä, kun saavutaan kohtaan jossa rinne on sortunut alas. Jyrkänteen alapuolella näkyy jotain oranssia kangasta joka voisi olla pala takkia. Kurkotellessaan rinteen yli maa sortuu Mitchin alla, mutta mies saa onnekseen kiinni läheisestä juurakosta ja onnistuu vetämään itsensä ylös. Tom viskaa tyhjän tölkin alas, osuen takkiin, ja saa Willien nauramaan räkäisesti. Rafael tyrmistyy käytöksestä ja sanoo että paikka on mahdollinen onnettomuuspaikka, mutta huomautus saa punaniskajengin hyökkäämään sanallisesti miehen kimppuun. Tämä taas on liikaa Mitchille, joka vaatii kuria porukkaan. Kun sana ei tehoa, ottaa Mitch kiväärinsä ja tähtää sillä kohti Willietä, muistellen samalla miten Vietnamissa kuria pidettiin yllä. Willie ja Tom hiljenevät, mutta Willie koettaa vielä vähän uhmata avaamalla uuden oluen, jolloin Mitch ampuu tarkalla laukauksella tölkin hänen kädestään ja vaatii Willietä painokkaasti tulemaan luokseen. Willie tottelee vastahakoisesti, mutta astuessaan lähelle Mitch koettaakin lyödä häntä kiväärinperällä jalkoväliin. Willie ehtii juuri saada käden väliin. Mitchin mielestä nokkimisjärjestys on nyt selvitetty ja toruu Willietä lyhyesti. Willie nieleskelee ääni vapisten, mutta vannoo mielessään kostoa.

Mitch laskeutuu Rafaelin ja köyden avulla rinteeseen ja pahimmat pelot osoittautuvat todeksi, kangas on retkeilytakki, jonka omistajan jäänteet ovat myös rinteessä, pahoin raadeltuina. Mitch antaa ylen näyn edessä, joka kirvoittaa punaniskat naurun remakkaan. Nauruun vastataan yllättäen kauempaa pohjoisesta, josta kuuluu naisen kiljaisu joka päättyy kumeaan karjaisuun. Mitch tutkii ruumiin nopeasti, mutta ei pysty päättelemään henkilöllisyyttä, ja nousee takaisin ylös. Matkalla tutkii rinnettä, josta löytyy suurien kynsien jäljet. Ylhäällä hän ilmoittaa nopeasti radiolla löydöstä. Radioyhteys on heikko, mutta Mitch tyytyy ilmoittamaan sijainnin ja suunnitelmat. Tämän jälkeen joukko suuntaa pohjoiseen.

Matkalla sattuu välikohtaus, läheisestä pusikosta kuuluva rapina saa Mitchin panikoimaan ja näkeen flashbackeja Vietnamista, paeten puun taakse. Willie ja Tom ampuvat kivääreillään pusikkoon, josta loikkii säikähtänyt rusakko. Tom ampuu vielä rusakon perään, räjäyttäen sen suurikaliiberissalla kiväärillään. Mitch ilmaantuu nolona ja punaniskojen solvattavaksi.

Muutaman tunnin päästä ilta hämärtyy ja Mitch ja Tom ryhtyvät väittelemään sopivasta leiripaikasta. Mitch haluaa korkeammalla kukkulalla olevaan kivikkoon, koska sitä on helppo puolustaa, Tom taas ehdottaa nukkumiselle sopivampaa paikkaa läheisestä notkosta ja väittää ettei kivikkoon saa edes nuotiota tehtyä. Lopulta kuitenkin Mitchin kanta voittaa ja Tom seuraa kivikkoon, koko ajan nuristen huonosta valinnasta.

Iltasella leiriytymisen jälkeen Tom käväisee rinteessä kusella, ja huomaa yllätyksekseen rinteen juurella olevassa puussa karhun ruumiin. Porukka käy tutkimassa ja toteaa että karhu on melkoisella voimalla surmattu, sillä se roikkuu parin metrin korkeudessa. Myös puuta on revitty ja rikottu. Ryhmä päättää pitää yön yli vahtia haaskan suuntaan, jos mahdollinen tappaja saapuu yöllä ruokailemaan. Ensimmäisen vahtivuoron ottaa Liam. Tom ja Willie viettävät yötä ryyppäämällä ja humalassa riehuen, muut koettavat nukkua.

Jossain vaiheessa yötä Willie saa päähänsä rakentaa nuotio makkaranpaistoon ja lähtee keräämään puita rinteestä. Reissu meinaa päättyä huonosti, sillä puita kerätessään Willie kuulee rasahduksen pusikosta, ja kääntyessään katsomaan huomaa lähellä nousevan, valtavan hahmon joka tuijottaa häntä kiiluvilla silmillä. Willie pudottaa risut ja pötkii pakoon ylös rinnettä, otus perässään. Vahdissa oleva Liam ehtii juuri havaita lähestyvän olennon ja laukaisee kiväärinsä, ampuen ohi. Willie juoksee Liamista ohitse ja otus käy Liam-paran kimppuun, repien hänet kappaleiksi silmänräpäyksessä. Leirissä on muu porukka kuitenkin hereillä, Mitch vetää esiin soihdun, jonka valossa otus näkyy: kolmimetrinen, vaaleaturkkinen humanoidi jonka suu on vaahdossa ja silmät kiiluvat, kaikki tunnistavat olennon legendaariseksi Isojalaksi. Olento säikähtää valoa ja kääntyy pakoon, raahaten Liamin elottomia jäänteitä mukanaan, mutta Rafael toimii nopeasti ja ampuu pumppuhaulikollaan olennon perään, osuen täyslaidallisella ja kaataen jätin pusikkoon. Tom ja Willie ampuvat varmistukseksi perään kiväärinsä tyhjäksi, jonka jälkeen ryhmä lähtee tutkimaan kaatoa. Liam on mennyttä, mutta niin on myös isojalka, jonka pään Tom leikkaa metsästysveitsellään. Samalla Mitch koettaa radioyhteyttä tukikohtaan, mutta ei onnistu.

Kun pää on irroitettu, alkaa kuulua karjahtelua kukkulan ympäriltä, ja ryhmä vetäytyy puolustusrinkiin. Tunnin verran odoteltuaan rinnettä pitkin lähtee tulemaan kaksi isojalkaa suut vaahdossa, joista toista Mitch ja Tom onnistuvat haavoittamaan ja toisen Willie kaataa yhdellä laukauksella. Haavoittunut peto käy Mitchin kimppuun ja onnistuu raatelemaan tätä pahasti, ennenkuin vartija saa kiväärinsä sen leuan alle.

Willie ja Tom ovat adrenaalin vallassa ja riehuvat ja juhlivat kaatoja. Juhlintaa ja meluamista jatkuu koko yön, aamulla paikka on roskien ja tölkkien vallassa, kaadetut isojalat on myös laitettu hassuihin asentoihin. Aamulla isojalkojen päät irrotetaan. Mitch johdattaa porukkaa korkeammalle jotta radio toimisi. Ryhmä saapuukiin korkeamman kukkulan juurelle, jonka läheltä löytyy vanhoja karhunrautoja. Ylempänä rinteestä löytyy pahoin silvotun naisen ruumis, samalla ryhmän takaa kuuluu pahaenteinen karjaisu. Muiden suunnatessa kiväärinsä taaksepäin, kuulee Willie myös menosuunnasta hiippailun ääniä ja vahtii selustaa. Pian ilmaantuukin vanha intiaani kivääri kädessään, joka kertoo etsivänsä Wendigojen viemää vaimoaan. Tilanne kehkeytyy nopeasti sanaharkaksi Willien rasististen solvausten takia, ja kulminoituu siihen että intiaanin tavoitellessa kivääriään Willie ampuu vanhusta rintaan. Intiaani kaatuu haavoittuneena selälleen, Mitch syöksyy apuun. Samalla ryhmän takaa ryntää esiin neljäs isojalka, jota Tom ja Rafael haavoittavat pahasti, Willien ampuessa surmanlaukauksen.

Vanhus haavoittui pahasti, mutta Mitch saa kutsuttua evakuointikopterin ja ryhmä pääsee turvaan. Isojalat paljastuivat raivotautisiksi, mutta mediassa homma painetaan karhujen syyksi. Willie ja Tom tosin kehuskelevat kaadoillaan lehdistölle, mutta molemmat leimataan punaniskaidiooteiksi.

[Ferrum Corona] Isomman asialla

2012-01-10T08:54:00.000+02:00

Jo vuoden alussa (1 - 2.1) pelattiin jatkoa Ferrum Coronaan, kahden session voimin Hämeenlinnassa. Edellisestä kerrasta olikin taas vierähtänyt aikaa puolisen vuotta, eli kaikkien muistikuvat olivat erittäin hatarat. Onneksi kirjoittelen Wikiin melko seikkaperäiset kuvaukset ja niiden kautta muistikin virkistyi juuri tarpeeksi.

Tilanne oli siis se, että Chantal, Malakia, Ranar, Samus, Rautaleuka ja Cevilia olivat palailleet Syvyydestä, hoideltuaan demonisen peikon Armottoman kahleet taas kuntoon. Ulospääsyn rauniokaupungista esti kuitenkin yllättäen Khaar Morahista saapunut Kruunun armeija, jota vahvistamaan saapui vielä Malakian seuraama Shadarilin peto ratsastajineen. Uloskäynnillä kohdattiin myös pieni joukko ihmisiä, peikkoja ja haltioita jotka olivat paenneet uhkaa tunneleihin, ja olivat nyt varsin halukkaat vetäytymään sankareiden mukana vielä syvemmälle. Malakia hoiteli noitavoimillaan tunnelin romauttamisen perästäpäin ja sulki porukan Vihersaliin.

Vihersalin arkistoista, Indeksoijan ja Lukijan avulla, saatiin tulostettua Riata Kanôrin muinainen kartta, jonka avulla ryhmä paikallisti mahdollisen pakoreitin, Kääpiöiden Tien, joka mahdollisesti kulki vuorten alla jopa Riata Thûniin asti. Vihersaliin johtaneet käytävät olivat kuitenkin romahtaneet joten joukkion oli ensin kaivauduttava ulos ja päästävä kaupungin kaduille, joiden kunnosta ei ollut mitään takeita. Malakiaa huoletti myös se seikka että epäkuolleet olivat varmasti matkalla Armottoman luokse, ja Porttikin taisi jäädä auki. Samus ilmoittikin aistivansa vahvan taikuuden koettavan murtautua tunneleihin.

Malakia päätteli että matka Portille oli liian pitkä ja päätti sortaa Tiedon kuilun ja tukkia tai estää kulku Portille. Chantalin neuvoilla ja Malakian noitavoimilla tehtävä saatiinkin onnistumaan ja Tiedon kuilun reunaa kulkeva kivinen tie sortui, murtaen myös sillat matkalta. Samaan aikaan Samus kamppaili epäkuolleen velhon taikuutta vastaan koettaen hidastaa armeijan etenemistä, ja Rautaleuka johti väsymättömänä pakotien raivausta, vaikkakin ajan mittaan hänen apuvoimiensa oli levättävä. Malakia pääsi auttamaan uupunutta Samusta ja takaa-ajajia saatiinkin viivytettyä niin kauan että tunneli kaupunkiin oli auki.

Riata Kanôrin valtavat kadut olivat oviaukkojen ja ikkuna-aukkojen reunustamia halleja, jotka risteilivät ja kulkivat eri tasoissa. Chantalin johtaessa joukkoa ryhmän onnistui kulkea pitkin autioita ja osittain tukkeutuneita käytäviä pitkin, jonka varrelta löytyi ihmeellisia kääpiöiden valmistamia koneita ja artefakteja. Matkalla Malakia huomasi jonkun tai joidenkin seuraavan heitä, sillä varjoissa vilahteli synkkiä hahmoja.

Useita tunteja kuljettuaan ryhmä pääsikin Kääpiöiden Tien alkupäähän, jossa levähtivät eräässä rakennuksessa. Yö ei kuitenkaan sujunut rauhallisesti, sillä yksi ihmissotilaista koetti varastaa Kanôrin kartan Chantalilta tämän nukkuessa ja paeta yksinään. Varas saatiin kiinni ja pidätettyä, tosin Ranar, Malakia ja Chantal olivat sitä mieltä että vanki vain hidastaisi heitä ja pitäisi mestata, mutta Cevilia ja Samus vastustivat. Lopulta vangin kohtalo annettiin Cevilian käsiin joka määräsi kaksi sotilasta vartioimaan tätä.

Yö jatkui ja Malakia havahtui siihen että hänen nimeään kutsuttiin. Avatessaan silmänsä hän huomasi kadulla lepattavan sinivihreän Helvetinlieskan, joka kutsui häntä. Vartiossa ollut sotilas ei tuntunut tätä huomaavan, muutenkin Malakiasta tuntui kuin hän näkisi unta. Kadulle mentyään lieskaan ilmestyi Malakialle tuntematon Cambion, pukeutuneena Murtuneen Tornin herran Z'anaerrin asepukuun, ja kantaen arvomerkkejä jotka kertoivat tämän olevan korkea-arvoinen Shadarilin paholainen. Cambion ei esitellyt itseään mutta käski Malakiaa palaamaan Torniin. Murtuneessa Tornissa oli itämässä kapinansiemen, joka jotenkin liittyi Malakiaan. Cambion sanoi olevansa Z'anaerrin asialla ja Malakia tulisi saamaan suurta kunniaa totellessaan.

Aamulla ryhmä jatkoi matkaansa ulos kaupungista. Katu pysyi leveänä ja korkeana, mutta rakennukset harvenivat, kunnes tunnin kulkemisen jälkeen ryhmä havaitsi edessäpäin päivänvaloa. He saapuivat isolle torille, jonka keskellä kohosi suuri Moradinin patsas ja torin katosta osui hohtava valopilari patsaaseen. Patsaan juurella kasvoi puita ja sammalta, joiden joukossa kimmelsi lukemattomat aarteet. Astuessaan lähemmäs patsasta, sen takaa lennähti suuri punainen lohikäärme, joka asettui istumaan patsaan olalle. Lohikäärmeen tervehtiessä ryhmää heidän takaansa ilmaantui iso joukko jykevätekoisia harmaita ja silmättömiä, primitiivisiä humanoideja, Grimlockeja, joita käärme kutsui kansakseen. Lohikäärme kertoi nimekseen Irthosixen, mutta ihmiset tunsivat olennon nimellä Kuolonsiipi ja haltiat kutsuivat häntä Shalyniksi.

Lohikäärme vaati ryhmältä palvelusta vastineeksi hänen kaupunkinsa rauhan häiritsemisestä. Heidän piti hakea käärmeelle Kääpiöiden avain Kanôrin alemmilta tasoilta. Grimlockit eivät olleet riittävän fiksuja tähän hommaan. Vastapalveluksesi käärme lupasi jopa näyttää mistä ryhmä pääsee ulos ja ehkä muutenkin palkita heitä. Sankareilla ei juuri ollut vaihtoehtoja kuin suostua ja he lähtivät käärmeen osoittamaan suuntaan.

Käytävä jota he seurasivat vei suoraan ja syvemmälle. Kuljettuaan noin kilometrin verran käytävä päättyi parioviin, joiden takaa kuului hyönteismäistä klikatusta, jonka Chantal tunnisti Kruthikeiksi. Ovet avattiin ja ryhmä taisteli tiensä kruthikien täyttämän huoneen ja käytävän läpi suurempaan kammioon, jossa he surmasivat Kruthikien Hive lordin, varsin vaivatta. Hive lordin kammiosta johti kuivunut pyöreä viemäritunneli ulos, jonne ryhmä aikoi suunnata, tutkittuaan ja kerättyään ensin Kruthikien raunioista keräämät aarteet talteen..

D&D 5E

2012-01-10T08:11:00.002+02:00

WotC on ilmoittanut aloittavansa Dungeons and Dragonsin seuraavan version kehittämisen, ja lupailevat jo kevääksi 2012 peliään avoimeen pelitestaukseen, jonka tarkoituksena on saada kuvaa siitä millaista peliä kohdeyleisö haluaa. WotC:in artikkelin lopussa olevan painikkeen kautta voipi ilmaista halukkuutensa pelitestaukseen ja siitä kertovaan mainospostiin.

Jo ennen pelitestausta halukkaat voivat nähdä tutkailla sääntökehitelmiä tammikuun lopulla, Indianan osavaltion Fort Waynessa pidettävässä D&D Experience tapahtumassa.

Ihan hirveän innokkaasti en tätä odota, mutta mielenkiinnolla kuitenkin. D&D 4E ei ole kovinkaan kauaa ehtinyt pölyttyä nurkissa ja jos tuon Ferrum Corona kampanja joskus saadaan päätökseen niin tätä vauhtia silloin on jo D&D 6E ilmestynyt ja seiskakin varmaan suunnitteilla. Muutenkin Pathfinder RPG on meidän hyllyssä jo vienyt default fantasiapelin paikan entiseltä kuninkaalta (so. Dungeons and Dragonsilta yleisesti).

Mutta jos WotC kuuntelee pelaajien mielipiteitä, niin tuo vitonen voi vielä yllättää, suuntaan tai toiseen..

In the near future pt. 2

2012-01-03T11:15:00.000+02:00

Coming:

09.02.2012: Jagged Alliance Back in Action
Q1?/2012: Guild Wars 2
Q1?/2012: Legend of Grimrock
Q1?/2012: Diablo 3
09.03.2012: Mass Effect 3
03/2012: Ghost recon Future Soldier
03/2012: Max Payne 3
2012: Bioshock Infinite

Katse kohti mennyttä, yhteenveto vuodesta 2011.

2011-12-31T12:00:00.000+02:00

Vuoden 2011 painuessa historian hämäriin lienee taas aika kerätä vähän faktaa kokoon vuoden tapahtumista. Kulunut vuosi oli kansannousujen aikaa, tosin tulevat vuodet vasta kertovat oliko näistä hyötyä vai korvautuvatko diktaattorit vain uusilla sortajilla. Maailma tuntuu muutenkin muuttuneen synkemmäksi, mutta se nyt saattaa johtua siitä että vieläkään ei lunta ole tänne etelään riittänyt. Ennätykset ovat joka tapauksessa paukkuneet niin alkuvuodesta kun ennätyksellisen kylmää, kuin loppuvuodesta kun on ennätyksellisen lämmintä. Kultainen keskitie olisi kuitenkin se paras tässäkin.

Mutta se synkistelystä, miten meni minun osaltani vuosi 2011, mitä tuli tehtyä ja jätettyä tekemättä?

Viimevuotinen uudenvuodenlupaus (juttujen määrän ja tason nosto) ei täyttynyt. Mitään yksittäistä syytä hiipumiseen ei taida löytyä. Itsesensuuri iski ehkä useammin tänä vuonna, mutta monet mm. peli"arvostelut" vain yksinkertaisesti unohtuivat. Tarinointia olisi voinut harrastaa enemmänkin, samoin yleistä ideoiden muistiinkirjoittamista.
Osittain syynä oli myös se että siirsin Caldyriakehittelyt toiseen, privaattiin blogiin, kovin montaa artikkelia en sinne tosin ole kirjoitellut.
Roolipelailu koki pienoisen takaiskun edellisestä vuodesta, mutta täysin kuivaa ei onneksi ollut. 29 pelikertaa kaikenkaikkiaan, joista 17 hyvinkääläisten kanssa. Tappiota edellisvuoteen verrattuna tuli 16:n pelin verran. Eniten näyttäisi vaikuttaneen se että Pingun kanssa tuli vähemmän pelattua, tosin pidempiä aikoja kerralla.
Uusia pelejä tänä vuonna tuli hankittua taas Ropeconista, josta ostin Noitahovin, Generian Legendat sekä Punaiset Hiekat-lähdeteoksen. Noitahovia melkein päästiin pelaamaan Pingun kanssa, Generian peluutus taas kaatui siihen että Mikko ehti pelailla sitä toisessa ryhmässä. Pelipöytään asti taisi päästä vain Gumshoeta käyttävä Mutant City Blues, jota pelattiin alkuvuodesta. Pathfinder RPG tuli myös tänä vuonna tutummaksi.
Lautapelipuolella löytyi taas kerran kirpparilta halvalla Britannia-strategiapeli vuodelta 1984. Joululahjaksi tuli myös uuden uutukainen Eclipse. Arkham Horrorin laajentaminen näyttäisi olevan toistaiseksi ohitse, ainakin siihen asti että lautapelikaappiin saa lisää tilaa. Niin ja Salaisuuksien Saari hankittiin, joka osoittautui varsin onnistuneeksi ostokseksi.
Tietokone/konsolipuolellakin tuli vähennystä ja mm. MMORPG-rintama katosi kokonaan. Hyvistä aikeista huolimatta, LotRO tai Guild Wars eivät jaksaneet enään innostaa. Loppuvuodesta ilmestynyt Star Wars Old Republic kiinnosti mutta totesin ettei ole aikaa siihen.
Tietokoneroolipelipuolella tuli kuitenkin pelattua monta järkälettä läpi: Dragon Age Origins (tosin valtaosa pelistä viime vuonna), Baldur's Gate II: Shadows of Amn, Deus Ex, Elder Scrolls IV: Oblivion, Witcher 2 ja Dead Island. Lyhyemmistä peleistä Assassin's Creed Brotherhood ja Dungeon Siege 3. Lisäksi Elder Scrolls V: Skyrim:iä on tullut hakattua 112 tunnin edestä. Vuotta 2012 odottamaan jäi myös S.T.A.L.K.E.R. Clear Sky. Shogun 2: Total War sai oletettua vähemmän peluuta, mutta onneksi kyseessä on aikaa kestävä peli.
Vuoden yllättäjän tittelistä taistelevat Dead Island ja Prototype, molemmat heräteostoina hankittuja, mutta kerran aloitettuina eivät päästäneet irti otteestaan ennen lopputekstejä. Vuoden pettymys taas lienee ollut Dungeon Siege 3, vaikka ihan ok olikin, ei kuitenkaan sitä mitä odotin.
TV- ja elokuvapuolella vuosi oli aika mitäänsanomaton. Oikeastaan ainoa sarja jota tuli seurattua oli Good Wife. Elokuvista mieleen jäi ainoastaan Conan, joka oli varsin keskinkertainen. Leffassa tuli ylipäätänsä käytyä varsin vähän edellisiin vuosiin verrattuna. IMDB:n arvosteluhistoriaa selatessa paljastui kuitenkin myös lähinnä DVD:ltä katsottuja leffoja: X-Men First Class joka oli aika hyvä, True Grit samoin sekä Source Code, joka lopulta jäi "ihan ok" tasolle.
Caldyriawikin suljin ulkopuolisilta spambot-invaasion johdosta. Samalla suljin myös Lanitus-tapahtuman uinuvan foorumin, keskustelut olivat joka tapauksessa siirtyneet jo muualle.
Vuodesta 2005 vaatehuoneessa (kahdessa eri) hyrrännyt PC-palvelin Dexter/Dexterx siirtyi pilven reunalle heinäkuussa, samalla nimi muuttui Tholac:iksi. Hieman jäi ikävä kaihertamaan, palvelimen pyörittämisen kustannukset nousivat, mutta monen monituista ongelmaa poistui luontevasti tällä tavalla.

Harrasterintaman ulkopuolelta vuosi 2011 jää mieleen siitä, lokakuussa 01.10.11 vietimme Pingun kanssa häitämme, ja käytännössä koko vuosi kuluikin kyseisen juhlan suunnittelun merkeissä. Ulkomaillakin käytiin, häämatka suunnattiin perinteisemmille seuduille Gran Canarialle, josta jäi päällimmäiseksi muistoksi pahat, onneksi jo parantuneet, palovammat jokapuolelle kehoa yhden päivän rannalla makoilusta. Palautti myös mieleen miksi ei aurinkolomia pahemmin tule harrastettua.

Vuoden 2012 aikana koetan parantaa tapani ja vähän petrata kirjoittelun saralla. Itsesensuuri on toki hyvä juttu melko usein, mutta selkeästi liian monta kertaa jäi kirjoittelut kesken jonkin omituisen "julkinen blogi" paineen takia. Itsellenihän tässä kuitenkin kirjoittelen, pääasiassa, mutta aiheista jotka mielestäni voi jakaa muidenkin kanssa.

D&D Virtual Tabletop

2011-12-28T11:20:00.000+02:00

Etsiessäni tietoa Wrath of Ashardalon lautapelin mahdollisesta uusintapainoksesta Wizardsin sivuilta, satuin huomaamaan että kuulun johonkin D&D Insider Beta-ryhmään. Hämmästys oli sitäkin suurempi, kun huomasin että betaryhmässä on jo jonkin aikaa päässyt testaamaan odottelemaani ja kuopatuksikin luulemaani Virtual Tabletopia! En nyt sitten tiedä, olenko itse osallistunut tuohon betaan (hyvin mahdollista), onko minut liitetty siihen koska otin DDI-tilin melko aikaisessa vaiheessa, vai onko minut liitetty siihen joksikin aikaa. Jokatapauksessa VT on avattu kaikille DDI käyttäjille marraskuun alussa, tosin vain rajoitetuksi ajaksi, ja samalla on annettu mahdollisuus kutsua palveluun myös henkilöitä joilla ei ole DDI tiliä (mutta joilla pitää olla tili Wizards.comin sivustolla). Joku liitännäispalikka on myös Facebookkiin jonka avulla voi ainakin julkaista pelinsä Facebookissa.

Pikainen testi VT-ympäristössä antoi siitä varsin positiivisen kuvan. Ohjelma pyörii Javan päällä ja siinä on sisäänrakennettu VOIP sekä tekstichatti. Hahmoja voi importata Character Builderista tai luoda VT:ssa, hirviöitä voi niinikään importata joko virallisista lähteistä, Monster Builderista tai luoda työkalussa suoraan. Samaa kaavaa noudattaa myös kartat, karttapalat ja hahmojen ja hirviöiden kuvakkeet. Karttapaperille voi myös piirrellä piirtotyökalulla, jossa on Paint:iin verrattavat kevyet ominaisuudet.

Otuksille ja hahmoille voi parilla klikkauksella merkitä erilaiset conditiot, samoin vauriot, aloitteet ja muut eri muuttujat pysyvät kätevästi järjestyksessä. Ohjelmaan voi mitä ilmeisemmin luoda kartat ja tilanteet etukäteen, ja jonkinlainen mahdollisuus exportata näitä oli myös. Noppia voi toki heitellä, piilossa tai näkyvillä.

Vähän tuntui takkuilevan välillä, tokeneissa ja karttapaloissa voisi olla joku haku/sorttaus mahdollisuus, ja niitä voisi katsella myös vähän isompana. Tämä oli melko nopea testaus ja mahdollisuuksien katsastaminen, kotona pitää vielä testata miten tämä toimii Android-täppärillä, puhelimessa ei ainakaan toiminut.

Eclipse

2011-12-27T10:38:00.001+02:00

Tänä vuonna sain Pingulta joululahjaksi Eclipse-lautapelin, joka on kovassa nosteessa ulkomailla ja suomessakin näyttää tekevän kauppaansa. Pelin hankkimista olinkin jo ennen joulua ehtinyt vähän pohtia, luettuani arvostelun Lautapeliopas.fi:stä.

Tarkemmat detaljit voi lukea tuolta Lautapelioppaasta, lyhyesti kerrottuna kyseessä 4X-genreä edustava avaruussivilisaatiopeli, eli jokainen pelaaja luotsaa omaa rotuansa kohti galaksin herruutta tutkimalla, tuhoamalla ja laajentumalla muiden kustannuksella. Ensimmäinen pelitestaus heti jouluaattona meni hieman mönkään, kovin rauhallista ympäristöä kun ei ollut peliin syventymiseen. Illalla lukaisin säännöt kertaalleen läpi ja vertasin pelitestikokemukseen, ja sääntöjen kiemurat aukenivatkin melko hyvin. Joulupäivänä pelattiin sitten varsinainen peli kaksistaan Pingun kanssa ja loputkin pelistä tuli tutuksi.

Pelilaatikko sisältää melko paljon kaikenlaista sälää teknologiapalasista muovisiin avaruusaluksiin ja pelin alkuvalmistelu on ehkä verrattain työläs ja vie aikaa jopa Arkham Horroria enemmän. Tätä tavarapaljouden hallintaa helpottamaan laatikkoon oli laitettu kasa minigrip-pusseja sekä pari kankaista pussukkaa, mikä oli hyvä juttu sillä ilman niitä alkuvalmisteluun kuluisi moninkertainen aika .Tämän sainkin todeta kantapään kautta ensimmäisessä testipelissämme, kun irrottelin palasia kehikoistaan samaan läjään, josta ne sitten piti jälkeenpäin erotella.

Pelin kestoksi mainitaan 30 minuuttia per pelaaja, jaettuna 9 vuorolle (eli n. 3 minuuttia per vuoro pelaajaa kohden), joka tosin ei ensimmäisellä pelikerralla pitänyt paikkaansa, mutta silti suht jouhevasti peli sujui ja ehkä kaikkiaan 1,5h pelattiin. Vuorot pysyvät pelimekaniikan ansiosta melko hyvin hallussa ja sopivan lyhyinä, samoin kokonaiskeston rajoittaminen auttaa. Viimeistä edeltävä vuoro käytettiin massiivisten laivueiden rakentamiseen ja viimeinen vuoro huipentui galaksin keskustassa käytyyn valtavaan taisteluun.

Pelissä ei automaattisesti voita se kellä on suurin galaksi tai paras laivasto, vaan pisteitä saa vähän kaikilta osa-alueilta. Pingulla oli laajempi alue, ja yllättäen enemmän taisteluista saatuja voittopisteitä (joille on maksimäärä), mutta minun valtakuntani oli voittopisteillä mitattuna arvokkaampi ja saavutinkin varsin niukan voiton tämän takia. Itseasiassa voitto irtosi juurikin sen takia että pääsin galaksin keskustaan ensimmäisenä, jonka takia sain puolustusedun Pingua vastaan ja onnistuin, noppatuurilla avustettuna, säilyttämään sen herruuden. Jos noppatuuri olisi ollut heikompi, Pingu olisi voittanut. Pelissä ei kuitenkaan tuntunut tuurilla olevan niin suurta merkitystä kuin vaikkapa Arkham Horrorissa, sillä noppia heitettiin ainoastaan taistelussa. Tämän lisäksi ainoat tuurista riippuvaiset elementit olivat galaksin tutkimisessa arvotut heksat sekä vuorojen lopussa arvotut teknologiamahdollisuudet, jotka molemmat lähinnä antoivat uusia mahdollisuuksia taktikointiin seuraavalle vuorolle.

Kaiken kaikkiaan varsin positiivinen kuva pelistä jäi, vaikka enemmän pidänkin yhteistyöpeleistä, mutta tässä ei varsinaisesti tullut esille kilpailuasetelma ennen kuin aivan lopussa.

3 viikkoa Game of Thronesiin..

2011-12-22T10:39:00.000+02:00

Kehuja kerännyt Game of Thrones sarja alkaa pyörimään Yle TV2:lla torstaisin, 12.1.2012 - 15.3.2012, esitysajankohta 22:05 ei henkilökohtaisesti ole kovin osuva, mutta onneksi on tallentava digiboksi, joka tosin joskus jättää tallentamatta. Jaksot onneksi näkyvät esityksen jälkeen 14 päivää myös Ylen Areenassa joten jakson missaamisen mahdollisuus on aika minimaalinen.

[Crimson Throne] Amatöörit asialle

2011-12-13T08:57:00.003+02:00

Kävihän siinä sitten vihdoinkin niin että saatiin polkaistua käyntiin pitkään vatvottu Pathfinder-kampanja, Curse of the Crimson Throne.

Pathfinderilla minutkin aikoinaan (pari vuotta sitten..) houkuteltiin Hyvinkäälle pelaamaan, tosin monia hyviä pelejä sitä odotellessa on tullut kokeiltua ja pelattua. Hahmot oli tehty jo jonkin verran aiemmin, tai itseasiassa niitä hahmoteltiin jo kaksi vuotta sitten jouluna. Silloin kaavailin hahmokseni emottavaa manaajaa (conjurer wizard), jonka elämän rakkaus on kuollut, ja tämä on ajanut miehen tutkimaan necromagiaa. Tänä kesänä, kun Timo alkoi yllättäen lupailla ihan tosissaan kampanjan aloittamista, tuo konsepti vaihtui hyvin erilaiseksi ja tilalle tuli Draak Vaarlen, puoliörkki palkkionmetsästäjä (urban ranger), jonka sain mielestäni paremmin sovitettua alkuasetelmaan.

Draakilla on kana kynittävänä pikkupahis Gaedren Lammin kanssa, joka on jo kaksi kertaa onnistunut huijaamaan tätä, ensin nuorena houkuteltuaan rikollisjengiinsä ja sitten jätettyä tämä hakattuna kuolemaan, ja pari vuotta myöhemmin Draakin aikoessa kostaa onnistui Lamm vakuuttaa kaiken olleen vain ikävä väärinkäsitys ja huijasi taas hommiinsa. Hommat kusivat kintuille ja Draakista tuli merkitty mies Korvosan alamaailmassa. Kolmatta kertaa ei Lamm enää saa mahdollisuutta.

Muita hahmoja ovat Ambrosius Ulixes, taldorilainen kavaljeeri, joka on paennut Korvosaan kotimaan väärinkäsityksiä. Korvosassa asusteli Ambrosiuksen rikas ja hyvissä piireissä uiva setä, joka jo ehti lupailla nuorukaiselle makeaa elämää, kunnes Lamm murhautti hänet. Ambrosiuksella on siis velkoja perittävänä.

Simion Virgiliu taas on eksentrinen oraakkeli joka on puoliksi haltia, puoliksi varisialainen ja kovasti peliveloissa. Velat on myyty eteenpäin muutamaankin kertaan ja lopulta päätyneet Gaedren Lammille, joka perintää helpottaakseen vaatii oraakkelilta palveluksia. Viimeisin palvelus oli osoittaa eräälle palkkionmetsästäjälle tämän kohde, Lammin ohjeiden mukaan. Simion ei kuitenkaan pidä käskytettävänä olemisesta ja pohtii kuinka velat saisi kuitattua kerralla.

Narkkaribardi Kapa Gretskylle ei elämä ole hymyillyt koskaan. Sen lisäksi että mies on epäkarismaattinen ja luihu, on hän myös joutunut Lammin hyväksikäyttämäksi lapsuudessaan. Kapa kuului Lammin jengiin, mutta pääsi irti koska ei oikeastaan ollut lainkaan hyvä, edes välttävä, rikollinen. Tie vei huumeiden kautta alentaviin hommiin, joista syyttää Lammia. Gaedren Lammin mielestä Kapa taas on velkaa hänelle.

Joku oli nämäkin antipatiat tietoonsa kaivanut ja kutsunut toisilleen tuntemattoman porukan kasaan. Paikan päällä aika kului ensin kyräilyyn ja nyrpistelyyn, mutta Simionin tarjouduttua ennustamaan ajankuluksi Ambrosiukselle, ja onnistuttuaan siinä erittäin hyvin, myös Draak kiinnostui. Simionin toinen ennustus ei ollut yhtä vakuuttava, mutta upposi täydestä taikauskoiseen puoliörkkiin. Ennustaminen loppui juuri sopivasti kun paikalle astui varisialainen eukko, joka paljastui aivan oikeaksi ennustajaksi.

Eukolla oli kerrottavana kurja tarina siitä kuinka Lamm oli varastanut hänen arvokkaat korttinsa, mutta myös murhannut niitä hakemaan lähden poikansa. Nyt oli kuulemma koston aika ja eukko osasi kertoa mistä Gaedren löytyisi. Draakia ei tarvinnut suostutella, vaikka katselikin muuta porukkaa, epäillen näiden kykyjä. Simion ja Kapa eivät vaikuttaneet yhtä innokkailta lähtemään rikollispomon puheille, mutta Ambrosius, joka pitää kaikkia muita vähä-älyisinä ja alempiarvoisina mutta on myös elänyt varsin suojattua elämää, ei ehkä osannut aavistaa mitä vastaan voisi tulla. Eukko suoritti vielä ryhmälle ennustuksen joka ei luvannut mitään kovin hyvää tulevaisuutta, mutta varoitteli kovasti että edessä saattaisi olla kovempi pala kuin osataan aavistaa. Ennustuksen päätteeksi Draak lähti marssimaan suoraan kohti sataman vanhaa kalankäsittelylaitosta, jossa kohde piti majaansa.

Matkan aikana Kapa irtautui porukasta omille teilleen, Simion ja Ambrosius katsoivat parhaaksi seurata puoliörkin perässä, joka selkeästi osasi suunnistaa perille. Laitokselle päästyään kolmikko jäi tarkkailemaan pimenevässä illassa siintävää majaa jonka pitäisi olla hylätty, mutta jonka takapihalta kuului Simionin ja Ambrosiuksen korviin selkeitä työn ääniä.

---

Pelikertana oli tämä ensimmäinen kerta varsin lyhyt sillä aloitettiin normaalia myöhemmin, turistiin ja viimeisteltiin hahmoja, ja lopetettiinkin normaalia aiemmin. Lupaavalta silti vaikuttaa ja ryhmäkin tuosta varmasti muotoutuu johonkin suuntaan. Nyt päällimäisenä "vetäjänä" taisi toimia Draak, joka röyhkeydellään tai ulkomuodollaan pelotteli tai vakuutti muut seuraamaan, tosin tahtomattaan. Draakia eivät muut tässä vaiheessa juurikaan kiinnosta, muuten kuin ehkä syötteinä ja tykinruokana..

Snake Eyes, v2

2011-12-13T08:24:00.000+02:00

Pari vuotta sitten ilmestynyt ja jo unohduksiin vaipunut G.I. Joe: Rise of Cobra leffa oli yksi pahimpia pettymyksiä aikoinaan. Ei juonen köyhyyden tai minkään niin hienon syyn takia, vaan yksinomaan siksi, että Snake Eyes, joka on minun ja monen muunkin suosikkihahmo, näytti totaalisen naurettavalta mustassa maskissaan jonka läpi miehen HUULET kiusallisen tarkasti näkyivät. Realistista ehkä (sen verran kireä maski näytti olevan) mutta melkoinen turn off.

Tulevassa G.I. Joe: Retaliation:ssa näyttäisi homma olevan siltä osin kunnossa, tosin trailerista ei sinänsä kovin tarkkaa kuvaa saa. Netistä kuitenkin löysin yhteneväisiä mielipiteitä asiasta ja voin odotella ensi kesää rauhallisin mielin.

Lupaavammalta siis näyttää, muukin osa leffasta näyttää olevan takuuvarmaa huttua, hienoilla tehosteilla. Mukaan on saatu joukko suosikkiactionstarojani, kuten Dwayne "The Rock" Johnson, Ray "Titus Pullo" Stevenson sekä Bruce "Nakatomi Tower" Willis.

Elder Scrolls V: Skyrim

2011-11-24T11:38:00.001+02:00

11.11.11
Kun muut menivät naimisiin joukoittain parkkihalleissa, minä lähdin ajoissa töistä ja pakenin Tamrielin pohjoisimpaan provinssiin, Skyrimiin.

Tällä hetkellä peliä takana vasta vajaat 60h joista suurin osa tuli jo ensimmäisenä viikonloppuna. Peli on vienyt ihan yhtä tiivisti mennessään kuin Bethesdan aiemmat Morrowind ja Oblivion (ja Fallout 3) mutta tällä kertaa tuntuu että monetkin asiat ovat loksahtaneet kohdilleen. Tämä oli huomattavissa heti ensi minuuteista lähtien. "Pääjuoni" pysyy kivasti taustalla kuin Morrowindissa aikoinaan eikä nouse liian usein häiritsemään sitä oikeaa sisältöä eli vapaata seikkailua. Jokaisen kukkulan ja laakson takana on aina jotain kiinnostavaa joka saa keskittymisen herpaantumaan ja kaupunkeihin palailee vasta kun inventaario on täynnä aarteita (tosin vielä parempi olisi jos olisi säkit ja reput täynnä..).

Peli alkoi perinteikkääseen Elder Scrolls tyyliin siitä että hahmo oli vangittu, erehdyksessä Skyrimiläisten vapaustais.. tai siis terroristien kanssa. Väärinkäsitys tai ei, kuolemantuomio odotti. Hahmonluonti käynnistyi perinteiseen tyyliin "hmmh.. kukas sinä olet" toteamuksesta (mikä on mielestäni aina yhtä mainio tapa).

Ensi järkytyksestä toivuttuani tajusin kuinka hienosti hahmonkehitys on toteutettu. Poissa ovat "hahmoluokat" jotka eivät aiemminkaan koskaan sopineet omaan pelityyliini, ja nyt ainoa alkustatteihin vaikuttava tekijä on rotu. Poissa ovat attribuutit ja sitä kautta tasonnousujen mikromanagerointi ja muut Oblivioniosta ja Morrowindista tutut taktiikat joilla saadaan maksimoitua attribuuttinousut tasojen välillä. Nyt on ainoastaan kolme ominaisuutta: Magicka, Health ja Stamina, joista yhtä saa tasonnousun myötä nostaa, vapaavalintaisesti. Kyvyt kehittyvät edelleen käyttämällä, mutta erikoisvoimia ei saa käyttöönsä pelkästään sillä että sattuu menemään jonkin rajan ylitse, vaan nämä pitää erikseen lunastaa hahmonkehityspisteellä, joita jaetaan aina yksi per taso. Nyt joutuu jo vähän pohtimaan millaista hahmoa tekee sillä kaikessa ei voi olla yhtä hyvä. Pelityyli siis määrittää tasan tarkkaan sen millainen hahmosta tulee. Hiipivästä varkaasta ei enään yhtä helposti tee voimakasta maagia jne. Oikeastaan ainoa nipottamisen aihe tuossa on se, että nyt jokainen kyky nostaa tasoa samalla varmuudella eli vaikka pelaisi sitä taistelijaa, nousee taso myös pelkällä liemienkeittelyllä. Toinen asia hahmonluonnissa, mistä en ihan niin paljoa tykännyt, oli Birthsigns:ien jättäminen pois, nyt sellaisen saa käyttöönsä löytämällä Birthstonen josta saa merkkiä vastaavan kyvyn. Näitä voi olla yksi kerrallaan aktiivisena. Vaikka tuokin on pikkujuttu niin omasta mielestäni juuri tuo Birthsignin valitseminen hahmolle kiinteästi on ollut jonkinlainen hahmon maailmaan sitova osuus ja samalla jotenkin painottanut pelisarjaan kuuluvien Elder Scrollsien Ennustuksia, vaikka eivät suoraa siihen liitykään. Jo Morrowindissa oli aikoinaan että "A prisoner born on a certain day to uncertain parents" joka mielestäni korosti Birthsignin merkitystä.

Skyrimin maailma on elävä ja tuntuu pyörivän myös silloinkin kun sankari ei ole paikalla. Valtakunnassa riehuu sisällissota joka on jakanut Skyrimin provinssit kahteen leiriin ja valluksilla saattaa kohdata vankeja saattavia sotilaita tai taistelijoiden täyttämiä leirejä. Soppaa sekoittavat lohikäärmeet jotka ovat palanneet tuhansien vuosien jälkeen takaisin maailmaan Alduin-jumalan mukana. Lohikäärmeiden kanssa taistelu on yksi asia joka muistuttaa pääjuonesta myös keskellä erämaata ja varmistaa että se pysyy edes jotenkin muistissa. Kaupungeista saa tehtäväksi surmata aluetta terrorisoivia petoja jotka myös hyökkäilevät satunnaisesti kyliin, rosvoleireihin ja jättiläisten mammuttien kimppuun. Lohikäärmeiden ilmestyminen on (ainakin toistaiseksi) pidetty sopivan harvinaisena tapahtuma, niin että se edelleen jaksaa säpsähdyttää, vaikka niiden surmaamisesta onkin tullut jo rutiinia. Kaikki alkaa sillä että kuuluu painostavaa murahtelua ja samalla jokin tumma varjo lentää ylitse. Lohikäärme kaartelee hetken saaliinsa päällä ja saattaa välillä jättää sen myös rauhaan, mutta jos näin ei käy alkaa hurja taistelu. Varsinkin kylissä tässä on jokin erikoinen tunnelma kun kyläläiset säntäävät pakosalle ja vartijat yrittävät epätoivoisesti pudottaa petoa nuolikuurolla, lohikäärmeen tehdessä ylilentoja ja sylkiessä ihmisten päälle tulta ja jäätä. Lopulta lohikäärme laskeutuu maahan, ja sen kimppuun pääsee myös lähitaisteluaseilla. Hurja mätkiminen palkitaan (ainakin välillä) tappoanimaatiolla jossa sankari loikkaa pedon niskaan ja antaa kuoliniskun. Tunne on mahtava, ja sitä lisää tapon jälkeen paikalle parveilevat, pelastetut kyläläiset jotka ihailevat sankaria ja ihmettelevät miten hän pystyi siihen. Ah.

Elder Scrollsien tyyliin maailma on myös täynnä isoa ja pientä luolaa, tornia, luolastoa ja maastonkohtaa. Luolastot ovat yleensä pitkiä ja sopivan erilaisia keskenään jotta jaksavat olla mielenkiintoisia. Maan uumenista löytyy myös useita vaikuttavia paikkoja (joita mukana olevat henchmanitkin aina jaksavat ihastella) joita tekee mieli jäädä ihailemaan pidemmäksikin aikaa. Luolastot ovat harvoin myöskään tyhjiä joten taisteluita riittää. Oblivionia riivasi se, että vastustajat kovenivat samaa tahtia sankarin kanssa, joka taas sai aikaan paitsi sen että koskaan ei tuntunut olevan niin hyvä ettei olisi pärjännyt yhdelle rosvolle, myös sen että kyseisellä rosvolla on päällä niin arvokkaat varusteet että kovasti ihmetytti miksei ollut siirtynyt jo eläkkeelle. Skyrimissä näistä ongelmista on päästy. Tietyt otukset tuntuvat pysyvän aina yhtä vaikeina/helppoina ja mukaan ilmaantuu silloin tällöin vaarallisempia vastuksia. Tietyt alueet ovat heti alusta asti vaikeampia kuin toiset, esim. korkeammalla vuoristossa sijaitsevat pedot ja luolastot kannattaa jättää rauhaan ennenkuin on kerännyt hieman enemmän kokemusta. Vastustajien varusteet tuntuvat loogisilta myös isommilla tasoilla, parempia tavaroita ei löydy joka rosvolta ja kerjäläiseltä vaan niiltä joita niitä luulisikin löytyvän. Kaiken kaikkiaan tuo tuntuu nyt olevan paremmin tasapainossa.

Mukana on myös henchmaneja joita saa kaupungeista mukaan, kuka milläkin syyllä. Joissakin tavernoissa istuskelee palkkasotureita, toiset liittyvät seuraan kun pitävät hahmosta tarpeeksi tai kun hahmo on ensin vähän leiponut heitä turpaan (Brawl) ja saanut pohjalaisten kunnioituksen. Kamut ovat mielestäni hyödyllisiä, vaikka voisivat toki fiksumpiakin olla. Heitä voi komentaa tekemään yksinkertaisia asioita (mene tuonne, lyö tuota) tai antaa tulla mukana ja toimia miten itse haluavat. Tästä tulee joskus ikäviä tilanteita, mutta enemmän minua tämä häiritsee. Oven tukkivan tekoälyn onneksi voi komentaa "menemään tuonne" mutta se toimii vain omiin kumppaneihin. Kun laumallinen orpolapsia seisoo sinun ja oven välissä, alkaa homma mennä mielenkiintoiseksi. NPC:tä ei voi töniä tieltä, heistä voi koettaa "loikkia" ohitse, mutta tämä usein kirvoittaa "ouch" kommentteja ja änppärit saanevat siitä vauriota. Usein kuitenkin joutuu vain odottelemaan että tie vapautuu. Jonkinlainen "tönäisy" toiminto olisi kovin hyödyllinen, mutta tämäkin tuntuu pikkujutulta muuten niin loistavassa pelissä.

Kaikkia muita (PC-pelaajia) tuntuu häiritsevän pelin kontrollit (?) ja menut, mutta itselläni ei kyllä niihin ole mitään sanottavaa. Toki pidin enemmän Morrowindin inventaariosta, mutta Oblivionin vastaava oli totaalisen käyttökelvoton ilman modausta. Samaa en voi sanoa Skyrimistä, inventaario toki voisi olla parempikin mutta ihan käyttökelpoinen se on nytkin ja sieltä löytyy mitä etsiikin. Hahmon paperinukkekuva uupuu, mutta sama asia hoituu painamalla F-kirjainta ennen inventaarion avaamista. Oblivionissa oli myös miljoona eri "välilehteä" joista löytyi isoa karttaa, lähikarttaa, skillejä, statteja ja journalia, nyt nuo tuntuvat olevan helpommin saavutettavissa. Oikeastaan ainoa mitä kaipaan aiemmista tämän osalta on tarkempi Journal. Nyt questilistaus kertoo hyvin vähän ja isosta osasta "sekalaisia" questeja ei kerrota oikeastaan mitään, vain paikka minne mennä (jos sitäkään). Oblivionin ja Morrowindin journal oli kyllä sekava vähänkään pidemmälle pelatessa mutta ainakin sieltä löytyi tarpeellista tietoa ja muistiinpanoja milloin mistäkin. Nyt ei esim. tietyistä paikoista kerrotut huhut jää mihinkään muistiin.

Pelissä toki on muitakin pieniä häiriötekijöitä, mutta vielä ne eivät ole vaikuttaneet ihailun sumentamiin aivoihin niin pahasti että kokonaisuus kärsisi. Skyrim on (Deus Ex:iä vielä pelaamatta) tämän vuoden, ja oikeastaan muutamankin viime vuoden, paras tietokoneroolipeli. Se on jopa niin hyvä että etuliitteen "tietokone" voisi melkein pois. Melkein.

Arvosana: *****/*****

Zombies Attack!

2011-11-22T09:00:00.001+02:00

Pitkän, melkein kahden kuukauden pelitauon jälkeen pääsi taas roolipelailemaan Hyvinkäälle. Yksi on kuitenkin joukosta poissa sillä Petteri muutti toiselle paikkakunnalle ja tämä tietysti on nyt aiheuttanut vähän pohdiskelua jatkon suhteen. Tällä kertaa pelailtiinkin sitten välipelinä Mikon tarjoilemaa Savage Worlds:ia, 1920-luvulle sijoittuneen, huonosti päättyvän Atlantin risteilyn.

Mikon valmishahmot olivat vähän eri kaliiberia keskenään, itse valitsin seikkailuun "huonoimmin" sopivan hahmon, supliikin pelimiehen jota päädyin lopulta pelaamaan aika stereotyyppisenä selviytyjä/pelkurina. Timo nappasi suuren valkoisen metsästäjän, englantisen herrasmiesseikailijan ja Erkki jätettiin ei vain yhtä vaan peräti neljä mafiosoa. Seikkailu itsessään meni sitten aika tyypilliseen tapaan, ainakin sen kokemuksen mukaan mitä meillä on Savage Worldsista, eli ensin vähän fiilistellään mutta pian mennäänkin taisteluun, joka sitten onkin se loppupelin sisältö. Tällä kertaa siis rauhallisen merimatkan keskeytti meren pohjasta nousseet zombie-merirosvot, joista ensimakua saatiin laivaa seuranneen tikityksen muodossa. Zombiekapteeni kävikin varastamassa taistelun keksellä kassakaapista kasan arvokelloja, ties mistä syystä. Ei tosin saanut niistä nauttia sillä seikkailun sankariksi noussut mafiosokätyri Kuminiska keskeytti kapteenin epäelämän Platoon-tyyliin. Siinä ei edes Mikon bennyt pelastaneet kapteenia. Tämä on myös jo varsin tyypillistä Savage Worldsia, sillä aiemminkin myös Necropoliksessa NPC:t ovat osoittautuneet sankareita pätevimmiksi (ah, Neitsyt Maria, joka korotettiin ritariksi taistelussa osoittaman urhoollisuuden johdosta..). Syynä tähän lienee se että hahmojen taitojen taso määrää nopan koon. Eli taitavampi hahmo heittää isompaa noppaa. Nelosella onnistuu (ellei ole jotain aivan erityistilannetta) mutta nopanheittoon ei saa mitään bonuksia. Pelaajahahmot saavat tämän lisäksi heittää aina ylimääräistä noppaa joka periaatteessa tekee heistä parempia, mutta ei sekään auta jos noppatuuri on huono. Tällä kertaa hyvä tuuri osui toistuvasti Kuminiskan kohdalle. Oma hahmoni taas jätti taistelut sikseen ja keksittyi pelastamaan oman nahkansa. Siihen asti meni hyvin kunnes hahmoni oli kavunnut ylimmälle kannelle ja koetti sieltä hypätä pelastusveneisiin. Hahmolta vain puuttui hyppäämis-kyky, joten nopanheittoihin tuli rankalla kädellä miinuksia, ja vaikka käytin kaikki kolme uudellenheittomahdollisuutta, ei siitä tullut mitään ja hahmoni putosi zombien syliin, loukaten itsensä samalla. Jälkeenpäin tietty tuli vasta mieleen että olisi pitänyt vain hyväksy ensimmäinen heitto ja käyttää bennyt vammasta selviytymiseen (ns. Soak-heittoon), mutta näin toisaalta tuli hahmolleni sopivampi kohtalo. Eipä tuo silti kuollut vaikka zombit vähän järsivätkin ja viimeisillä voimilla onnistuin pudottautumaan laidan yli mereen, josta seikkailun sankarit sitten hänet lopulta noukkivat.

Seuraava kerta menee joulukuun puolelle, ja näyttäisi olevan ainakin minulle tämän vuoden viimeinen kerta. Taas oli puhetta Pathfinderin aloittamisesta, tosin Timo joutuu tekemään vähän muutoksia polkuun jotta menee sujuvammin kolmelle hahmolle. Mielenkiinnolla ja innolla kuitenkin odotellaan (niinkuin tässä nyt kaksi vuotta on jo odoteltu..). Nyt on jo hahmotkin tehtyinä.

Ainiin, taisi tosiaan kaksi vuotta tulla täyteen Hyvinkään porukoissa, nopeasti menee aika kun on .. hauskaa.

SKYRIM!

2011-11-10T19:51:00.000+02:00

Huomiseen pitää vielä odottaa ennenkuin pääsee pelaamaan, ryökäle ei suostunut asentumaan koska "peliä ei ole vielä julkaistu"..

Ultimate roleplaying purity test!

2011-10-27T15:14:00.000+03:00

Kun nyt muutkin tätä vanhaa testiä tekevät (Pelilaudalla). Kyseessä on puhtaustesti, eli mitä pienemmät scoret sitä vähemmän puhdas on (eli siis enemmän roolipelaaja, ilmeisesti). Päivitetyssä testissä olisi voinut tulla piirun verran parempia tuloksia ainakin Systems knowledge osiossa. Otin myös huomioon Neverwinter Nights hahmojeni toilailut Raathi-PW:ssä ja laskin PBEM RPG:hin mukaan myös foorumipelailut.

Your Ultimate Roleplaying Purity Score
Category	Your Score	Average
Hacklust	32.08% Has conversations in between massacres	53.7%
Sensitive Roleplaying	53.16% "But what's my motivation for this scene?"	54.8%
GM Experience	40.58% Puts the players through the wringer	69.3%
Systems Knowledge	90.11% Played in a couple of campaigns	90.4%
Livin' La Vida Dorka	44.83% Has interesting conversations in public	63.4%
You are 55.02% pure Average Score: 68.9%
Take The Ultimate Roleplaying Purity Test and see how you match up! (By The Ferrett)

Is It Dead, Jim?

2011-10-17T19:50:00.000+03:00

Lokakuu on kulunut varsin leppoisasti lomaillessa, siivotessa ja pelatessa zombisplatter Dead Islandia. Peli oli itseasiassa myyty minulle jo siinä vaiheessa kun näin trailerin, eittämättä yksi vaikuttavimmista mitä olen nähnyt.

Pelin ostin moninpeliä varten (4 hengen co-op), mutta yksin sitä on nyt tullut tahkottua. Peli on varsin onnistunut sekoitus vapaasti tutkittavaa maailmaa, roolipelillisiä elementtejä ja puhdasta veriviihdettä. Kalmoja mätkitään lähinnä lyömäaseilla, tarjolla on kättä pidempää laudoista paistinpannuihin. Rikkoontuneet aseet voi korjata, niitä voi päivittää paremmiksi ja niitä voi myös modata vaarallisemmiksi tehtävistä palkaksi saatujen tai matkan varrella löydettyjen ohjeiden avulla.

Pelattavia hahmoja on neljä, jokaisella eri ase-expertismi: yksi on erikoistunut heittoaseisiin, toinen tuliaseisiin, kolmas teräviin ja neljäs tylppiin. Jokainen pystyy kuitenkin käyttämään mitä vain aseistusta ja ampuma-ase expertti joutuukin etsimään tuliaseita melko pitkään. Olettaisin että tuo ase-experttiys näkyy lähinnä hahmojen taitopuussa.

Vastustajina toimivat lukemattomat epäkuolleet, joita on montaa eri tyyppiä, sekä myöhemmässä vaiheessa peliä myös erilaiset rosvojoukot ja jengit. Peruszombeja on kahta tyyppiä. Perusperuszombi on Walker, hidas ja tuskaisasti ääntelehtivä elävä kuollut joka koettaa päästä iholle puremaan. Tästä vähän vaarallisempi on nopea Infected, ei-ihan-vielä-kuollut ihminen joka jo kokee epätoivoista lihanhimoa. Alusta asti vastassa ovat myös Walkermaiset mutta isokokoiset Thugit, jotka kestävät iskuja ja lyövät lujaa, mutta jotka eivät yleensä jaksa lähteä jahtamaan ja on helppo ohittaa. Myöhemmin mukaan tulee vielä erilaisia vaarallisempia mutatoituneita zombeja kuten räjähtävät Suiciderit ja paksut, happoa sylkevät Floaterit.

Zombeja väistellessä pitäisi samalla tehdä tehtäviä muiden selviytyneiden apuna, näitäkin on tarjolla loputtomista "hae minulle vettä ja ruokaa" tyyppisistä jatkuvista questeista sisämaahan pudonneen "Oceanic Airlinesin" matkustajalentokoneen hylyn etsimiseen. Kelpo viihdettä joka ihan varkain vei lomapeluupaikan Clear Skylta, jonka olin suunnittelut läpäiseväni loman aikana.

Ylihuomenna sitten olisi tarkoitus lähteä pistämään taidot koetukseen tosielämän Dead Islandilla eli Gran Canarialla. Tavoitteena on saada syksyksi väriä omaan pintaan. Ruskea iho on haussa, mutta punainen lienee todennäköisempi.

[Viimeisellä rannalla] Ratsumies

2011-09-27T09:50:00.000+03:00

Tänään se tapahtui. Näin Ratsumiehen, ja paljon lähempää kuin koskaan aiemmin. Kohtaloni on saavuttamassa minua vääjäämättömästi, ja alan epäillä kykyjäni pyristellä sitä vastaan. Ratsumies on perässäni, tunnen sen läsnäolon pimeydessä ja kuulen sen kuiskaavan nimeäni yön pimeydessä. Kenties on tullut aika jättää toverini ja syöksyä haastamaan varjoni?

Matka on ollut rasittava, emmekä ole vielä edes puolessa välissä. Pari päivää sitten pysähdyimme tutussa kauppalassa, jonka jokainen asukas oli teurastettu. Löysimme Sidin kanssa sepän perheineen - tai ainakin uskon että siinä oli seppä perheineen - raadeltuna palasiksi pajansa vieressä. Näky ja haju oli nuorelle Sidille liikaa eikä hän kyennyt pitämään lounasta sisällään, itse onnistuin hillitsemään käytökseni saattueemme edessä.

Kauppalan ainoa elossa oleva olento oli yllättäen hiisitaikuri Iisak joka kertoi olevansa hiisien kuningattaren lähettiläs ja etsimässä ihmisten johtajaa. Toverini koettivat väittää sille minun olevan ihmisten johtaja, itse taas osoitin työnantajaamme Posoa, mutta kumpikaan ei kelvannut hiidelle. Se oli keskittyneempi tekemään jotain ruumiiden kanssa ja päätin sen olevan vaaraton meille. Toisin kuitenkin kävi. Koettaessamme kuulustella sitä se alkoi taikomaan, onnistuin kuitenkin keskeyttämään sen loitsuamisen, ja päätin että vaarattomalta vaikuttava hiisi saattoi ollakin muuta kuin ensin kuvittelin. Surmatyön tekeminen oli häpeällisen helppoa, pienellä hiidellä ei ollut mitään mahdollisuuksia minua ja Garasia vastaan. Hiiden loitsu epäonnistui, tai lieneekö edes mitään osannut, ja upotin miekkani sen kalloon. Ainoa mitä saimme siitä irti ennen tätä vahvisti epäilyksemme kauppalan kohtalosta. Hukat.

Vaikea vieläkin käsittää tätä. Jo Piettilässä puhuttiin idästä tulevista hukista jotka ovat tuhonneet kaupunkeja, mutta sitten kun kohtaamme yhden, se onkin minun sukuani ja kenties minun kiroukseni? Tuleeko minustakin sellainen, ihmisiä saalistava peto joka etsiytyy väsyneenä matkalaisena lämmittävän nuotion ääreen ja yöllä teurastaa kaikki miehet, naiset ja lapset, verenhimoisena ja vailla sääliä?

Kauppalan jälkeen matka sujui rauhallisesti kunnes saavuimme kotiin vievän tien risteykseen. Kumppanini eivät pitäneet tuota polkua yhtään erilaisena kuin muitakaan samaan suuntaan lähteviä polkuja, mutta minulle tuon kohdan ohittaminen oli vaikeaa. Hetken kuvittelin mielessäni kotiin palaamisen riemuja, sitten mielessäni kummitteli huoli perheeni kohtalosta tällä hukkien riivaamalla seudulla. Pelko Ratsumiehen kohtaamisesta kuitenkin ajoi minut päättäväisesti pakoon, hylkäämään perheeni tuntemattomaan kohtaloonsa. Eikä siitä ollut edes apua, sillä kun olin risteyksen ohittanut, kuulin aavemaisen kuiskauksen takaani ja risteyksessä näin Sen. Ja kuitenkin, kun käännyin ympäri ja käskin sen poistua, se oli jo kadonnut. Kumppanini ihmettelivät käytöstäni, mutta en tarjonnut heille selityksiä. Loppupäivän vilkuilin selkäni taakse mutta Ratsumiestä ei enää näkynyt.

Illansuussa saavuimme lopulta ensimmäiseen turvalliselta vaikuttavaan kylään. Kylänväestä suurin osa oli jo paennut Rautvaaraan, mutta muutaman hengen nostoväki vielä odotteli viimeisiä pakolaisia Piettilästä. Nostoväen Päällikkö Tarmo oli minulle tuttu, mutta hän ei pyynnöstäni paljastanut minua tovereilleni. Saapumistamme pidettiin pienenä ihmeenä sillä olimme ensimmäinen ehjänä matkasta selvinnyt karavaani sitten hukkien saapumisen jälkeen.

Jutustelimme Tarmon kanssa alueen tilanteesta, mieleni teki myös kysyä perheestäni mutta kivetin sydämeni ja vältin aihetta. Harvat yksittäiset, hyökkäyksistä selvinneet matkalaiset olivat kuvanneet hukkia aina samalla tavalla. Illalla leiriin saapuu matkalainen joka pyytää saada jäädä nuotiolle yöksi. Yöllä mies muuttuu sudeksi joka syö kaikki suihinsa. Kuvaukset matkalaisista eroavat, joten oletettavasti hukkia on useita. Vahvistin tarinat omalta osaltamme, mutta jätin paljastamatta surmaamani olennon verisiteen minuun. Samoin jätin kertomatta Ilarin muuttuneen puremasta, tyydyin vain kertomaan hukan vieneen yhden toverimme hengen. Tarmon ei ole tarpeen tietää näitä asioita, ne saisivat hänet vain epäilemään meitä enemmän.

Posolta sain hopeaa keihäänkärkien tekoa varten, tarpeeksi kymmeneen. Seppä oli kuitenkin nostoväkeä joten katsoin parhaaksi kertoa Tarmolle aikeistamme. Tarmo koetti ensin uhaten takavarikoida kaiken hopeamme miestensä aseita varten. Neuvottelin tiukkaan ja sain Tarmon luopumaan aikeistaan. Huijasin Posoa ja vein häneltä kaksi kertaa niin paljon hopeaa kuin oli tarpeen, ja annoin ylimääräiset Tarmolle kylän väen keihäitä varten. 10 keihästä tulevat varmasti tarpeeseen. Poso oli epäluuloinen, kun sotilaat kävivät hakemaan tarvikkeet, mutta olin vakuuttava, enkä usko hänen epäilevän mitään. Ensimmäisten 10 keihään on määrä valmiina aamulla ennen kuin lähdemme jatkamaan matkaamme. Mieleni tosin tekisi jäädä puolustamaan kylää, mutta ensisijainen velvollisuuteni on karavaania kohtaan.

---

Sunnuntaina oli tunnin lyhyempi peli kuin normaalisti, mutta aika käytettiin hyvin. Ryhmän sisäiset jännitteet eivät nousseet niin paljon esille vaan kohtaukset hoidettiin melko jämptisti. Edellisen pelikerran lopussa oltiin jo saavuttu tuhottuun Kauppalaan ja kohdattu Iizak Savinsky -niminen hiisi joka oli kuningattarensan Gracjia Wozniakin asialla. Mikko pisti hiisikansalle astetta vaikeammat, puolalaiset nimet, tutumpien suomalaisten sijaan joten oikeinkirjoituksen kanssa on vähän miten on. Tämä oli käsittääkseni Mikon vastaus "kritiikkiin" suomenkielisten nimien käyttämisestä (esim. aiemmin oli kohdattu Niilo -niminen peikko). Toisaalta puolalaiset nimet hiisillä eivät sittenkään ehkä eroa "fantasia"nimistä niinkään paljon.

Iisakin kohtalo oli kuitenkin surkea. Erik päätti ensin että hiidestä ei ole vaaraa, mutta kun hiisi alkoikin osoittamaan turhan paljon mielenkiintoa Erikin riimumiekkaan, asenne muuttui ja hiisi oli murhattava. Onko miekalla tällainen korruptoiva vaikutus Erikiin? Hiiden todellinen vaarallisuus jäi todentamatta, ainoa ehkä tuhoa aiheuttava loitsu onnistui alkuun kriittisesti, mutta Petteri nokitti Hero-pisteellä ja vaati uusintaheittoa, joka sitten menikin pieleen. Kahden soturin ylivoimalle ei hiisi sitten pärjännytkään käytettyään jo kaikki toimintansa kun meillä oli vielä puolet jäljellä. Runequestissa on toki tämä ylivoiman tehokkuus todennettu jo aikaisemminkin.

Selkeän Taivaan alla

2011-09-22T08:49:00.000+03:00

Pitkään välttelin aloittamasta "uutta" S.T.A.L.K.E.R - Clear Sky:ta, joka on vaaninut hyllyssä jo vuosia (kesällä 2009 jo haaveilin aloittavani), mutta vihdoin viime lauantaina annoin periksi ja veihän peli taas mennessään. Asiaa epäilemättä auttoi myös se, että tämän tyyppisisiä pelejä olen melkeinpä koettanut vältellä viime aikoina vahvan riippuvuusvaikutuksen vuoksi. Edellisenä pelinä pelasin Dungeon Siege 3:sta, joka oli ihan hyvää ajanvietettä, mutta täysin erilainen.

Siitä on jo muutama vuosi kun pelasin S.T.A.L.K.E.R - Shadow of Chernobyl:iä, mutta muistikuvat etenkin tunnelmasta ovat edelleen hyvin vahvat. Clear Sky:n sekaan syöksyessä tuli monia tuttuja fiiliksiä, vaikkakaan alkutaival ei ihan yhtä hyytävää olekaan ollut, johtuen ehkä Clea Sky:n turvallisemmista aloituspaikoista. Kun aiemmassa joutui kylmiltään kohtaamaan Vyöhykkeen ja siellä jatkuvasti läsnäolevan vaaran (ainakin Oblivion Lost modissa joutui välittömästi keskelle Stalkerien ja armeijan taisteluita) saa nyt melko rauhassa tutustua kontrolleihin, kohtalaisen turvallisessa ympäristössä. Clear Sky organisaation kotipesässä ei saa edes asetta käteen joten voiko siellä mitään pahaa tapahtua? Ympäröivä suokin on lähes autio, lukuunottamatta muutamia villikarjuja, mutta Cordonissa tulikin jo hiki kun yritin hiipiä keskellä päivää armeijan tukikohdan liepeiden ohitse, hiiviskelyn muuttuessa nopeasti taistellen perääntymiseksi. Rahaa tuntuu tulevan reippaammin kuin aiemmin, mutta sisäinen taskurotta loottaa kyllä kaiken vastaantulevan mukaan mitä jaksaa kantaa.

Monet tutut elementit ovat kyllä mukana, mutta monia uudistuksia on tullut myös. Itse pidän varusteiden päivittämisestä, jolloin alkupään tussareistakin saa rahalla ainakin vähän parempia, jotka kelpaavat siihen asti kunnes kaupasta saa korvaavia tavaroita. Toisaalta tuo varusteiden päivittäminen myös periaatteessa poistaa ylenmääräisen loottailun kun ei tarvitse jatkuvasti etsiä parempaa aseistusta, ja varusteet saa melko helposti päivitettyä tappiin joten kauppareissujakin voisi periaatteessa vähentää. Myös eri ryhmittymien välinen "sota" Vyöhykkeellä vaikuttaa kiinnostavalta ja tällä kertaa jonkin ryhmittymän auttamisesta on oikeasti hyötyäkin, yleensä palkkion saa jossakin muodossa, useimmiten käteisenä. Muilta Stalkereilta saa pikkutehtäviä, jota en muista aiemmassa osassa olleen (saatan muistaa kyllä väärin). Kaiken kaikkiaan tekemistä tuntuisi olevan reippaasti enemmän, mikä toisaalta vähentää sitten sitä vapauden tunnetta mikä aiemmassa oli.

Peliä muistaakseni jossain haukuttiin bugiseksi, mutta ainakaan pelaamani uusin versio ei ole kaatunut tai uhannut kaatua kertaakaan (*knock knock*). Ainoa ongelma oli pelin kopiosuojauksen yhteensopimattomuus Windows 7:n kanssa, mutta sekin korjautui hakemalla sopivammat ajurit jonka jälkeen peli suostui käynnistymään. Tai, toinen ongelma oli siinä että pelasin ensimmäiset tunnit päivittämättömällä versiolla, ja päivityksen jälkeen tallennukset eivät enää olletkaan yhteensopivia uuden version kanssa, mutta peli oli nopeasti pelattu samaan pisteeseen ja ylikin.

Tätä varmaan tulee pelattua ainakin siihen asti että Skyrim ilmestyy. Tosin peliaika jää vähemmäksi jo muutaman viikon päästä, häiden ja häämatkan takia.

[Viimeisellä rannalla] Raatojen tie

2011-09-12T14:10:00.001+03:00

Matkamme pohjoiseen Rautvaaraan on vasta aivan alussa, mutta jo nyt olemme menettäneet yhden jäsenen ryhmästämme, Garasin hyvän ystävän Ilarin, ja minä olen saanut paljon ajattelemisen aihetta. Tuntuu kuin olisin lähempänä kirouksen salaisuuksia kuin koskaan olisin uskonutkaan, ja aivan yllättäen, vaikka matkaammekin aivan liian läheltä kotia. Ratsumies ei ole näyttäytynyt, mutta olemme ehkä nähneet jotain siihen liittyvää. Toissayönä surmaamani ihmissusi oli tutun näköinen jo hänen ilmestyessään matkamieheksi tekeytyneenä leiriimme, ja nyt vihdoin muistin miksi. Vuosien ajan olin katsellut hänen kuvaansa kotona esi-isien seinällä, jossa hänen kuvansa riippui muiden samanlaisten synkkien kasvojen joukossa. Kuvassa miehellä oli yllään suvun haarniska, mutta ihmissusi, jonka tapoin ei sellaista kantanut.Hänen nimeään en muista, eikä unenikaan sitä kertonut, mutta tiedän varmuudella yhden asian, joka asetti monia kiroukseen liittyviä asioita paikoilleen.

Tuo hirviö oli minulle sukua.

Sääli kuitenkin Ilaria, joka joutui pedon raatelemaksi silkkaa varomattomuuttani, ja muuttui susihirviöksi, jonka jouduimme myös surmaamaan. Sillä vaikka en sitä muille tunnustaisikaan, pidän itseäni syyllisenä yön kauheisiin tapahtumiin. Jos en olisi soitellut luuttuani ja koettanut piristää väkeä, ei tuo matkamies olisi ehkä koskaan löytänyt nuotiomme ääreen. Tai on myös mahdollista että olento löysi meidät kirouksen takia ja olisi ilmaantunut joka tapauksessa. Kohtalolta ei ehkä voi paeta.

Toisaalta, kuten Elias sanoi, parempi että otus oli jo valmiiksi nuotion valossa kuin yön pimeydessä metsässä väijymässä varomattomia vartijoita saadakseen sen jälkeen herkutella rauhassa muilla. Sen kohtalon olivat kokeneet muut, aiemmin meidät ohittaneet matkustavaiset, kuten saimme huomata.

Kauppias Poso arvostaa meitä selvästi koko ajan enemmän yön urotöiden takia, vaikka Sid aiheuttaakin heille - ja minulle - huolta yhä vain omituisemmaksi käyvällä käytöksellään. Olen jo pariin kertaan joutunut häntä muistuttamaan siitä mikä on soveliasta ja mikä ei. Elias ja Garas koettavat tahollaan lietsoa jonkinlaista epäluuloa poikaa kohtaan matkalaisten keskuudessa, ja saan koko ajan selitellä ja rauhoitella väkeä. Metsän siimeksessä mahdollisesti väijyvät ihmissudet ja tien viertä täplittävät, teuraspaikoiksi muuttuneet leiripaikat eivät asiaa ainakaan helpota. Viime yönä sentään saimme nukuttua kohtalaisen hyvin, vaikka lyhyesti, ja ajureista ja palvelijoista koottu jnostoväkemme vaikuttaa ottavan heille antamani tehtävät asianmukaisella vakavuudella. Poson hopeisista ruokailuveitsistä aikaansaamamme karkeat keihäät vartiomiehille sekä heille pitämäni lyhyt rohkaisupuhe jossa koetin painottaa heille että yhdessä selviämme tästä, auttoivat varmasti asiassa.

---

Eilen pelailtiin jatkoa myrrysmiesten seikkailuihin ja saatiin ns. "lahjontakierros" päättymään, eli jokainen hahmo on nyt saanut jotain "omaa": Erik sai riimumiekan Hatanpäässä, Sid sai lisää ymmärrystä noitavoimissa ja palvontakohteen Nefrem-Ka nimisestä oliosta leirissä ennen Piettilää, Elias sai äitinsä riipuksen Piettilässä ja nyt Garas sai henkitaikuuteen liittyviä kykyjä Garasin kuoleman jälkeen unessa. Erikin tapauksessa miekka voi olla vielä kohtaloksi sillä se (täyslevyhaarniskan lisäksi) parkkeerasi hänet pysyvästi etulinjan käsikähmään. Eliasta ei äidin riipus ole tuntunut hetkauttavan (mitä nyt vähän vetisteli PJ:n päätöksellä), Sid sen sijaan on ottanut niin sanotusti kaiken irti voimiensa lisäyksestä ja Nefrem-Ka:sta, jonkinlaisesta jumalhengestä joka lupaa Sidille lisää voimaa. Jännä nähdä miten Petteri ottaa Garasin henkitaikuuteen liittyvät lahjat osaksi hahmoaan, Ilarin poismenon Garas ainakin otti raskaasti.

Porukan sisäiset paineet alkavat myös näkyä yhä selvemmin. Sudeksi muuttunut Ilari-vainaa ei suinkaan muuttunut puremasta, vaan Sidin taikuudesta. Tätä eivät muut tiedä, mutta Petteri vannoi että jos Garas saa asian joskus selville, Sidin henki on vaarassa. Samoin Sidin ja Eliaksen välillä alkaa olla kitkaa, Sid vaanii jo tilaisuutta päästä käyttämään noitavoimia Eliaksen tai tämän hevosen päänmenoksi. Erik koettaa siinä sammutella pahimpia paloja ja vakuuttaa muita Sidin harmittomuudesta, itse hän pitää poikaa vain hieman "erikoisena" kun taas muut alkavat pian nähdä tämän hämäyksen läpi.

Barbaarista meininkiä

2011-09-05T08:17:00.000+03:00

Käytiin Teron kanssa katsastamassa tuore Conan the Barbarian 3D lauantaina. Päällimmäisenä fiiliksenä leffasta poistuessa oli että leffa itsessään oli ihan ok, ei tosin herättänyt mitään sen suurempia tunteita eli siltä osin aika yhdentekevä. Mutta barbaari/fantasialeffana menetteli. Leffasta olisi tosin voinut karsia muutamankin välipomotaistelun jotka eivät tuoneet tarinaan mitään uutta, sekä elokuvalajiin kuuluvan "käydään kerran häviämässä loppupomolle" joka mielestäni ei Conaniin sovi, ainakaan kun kyseessä oli näinkin heppoinen isä-tytär pari. Myös 3D jäi täysin hyödyntämättä leffassa, ainoa asia minkä se aiheutti oli action-kohtauksien sekavuus ja kuvanlaadun huonontuminen. Mielestäni Conanin kasvaminen aikuiseksi jätettiin hienosti pois leffasta ja kuitattiin yhden kohtauksen aikana viittaamalla Conanin aiempiin urotöihin.

Ei tätä kyllä Arskan Conaniin voi eikä mielestäni kannatakkaan verrata, kyseessä ei ole uudelleenfilmatisointi vaan enemmänkin samanlainen toisiaan "täydentävä" kokonaisuus kuin kirjat ja sarjakuvat ovat, vaikkakin tässä formaatit ovat samat. Arskan Conan on legendaarinen elokuva, joka ei oikeasti elokuvana edes ole niin hyvä, mutta se on kasvanut isommaksi kokonaisuudeksi. Tällä uudella elokuvalla ei ole mitään mahdollisuuksia vastaavaan, ja tulee todennäköisesti hukkumaan massaan, ellei DVD/Blu-ray versio jotenkin oleellisesti tuo siihen lisää (muutakin kuin leikatut verisimmät kohdat..) samaan tapaan kuin vaikkapa Kingdom of Heavenille kävi, jonka leffa-versio oli pilalle leikattu raakile, kun taas director's cut on melko täydellinen teos. Oleellista kuitenkin oli että vaikka trailerin näkeminen aikoinaan aiheuttikin mielikuvia Scorpion Kingiin, oli leffasta tunnistettavissa Conan-meininki ilman vaaraa sekoittaa sitä mihinkään muuhun. Siitä syystä (IMDB-tähtiä) 6/10. Leffa kestää toisenkin katselun, kunhan on joku muu kuin 3D-versio.

[Viimeisellä rannalla] Levottomuuksia lännessä

2011-08-25T08:38:00.002+03:00

Olemme taas matkalla, tällä kertaa Rautvaaraan uuden karavaanin saattueena. Tällä kertaa suojeltavia on useampia ja epäilen kykyjämme pitää heidät kaikki turvassa. Piettilä ei ollut turvallinen eikä lännempänä ole mitään jäljellä. Viljavallan kaupunki on poltettu, samoin kaikki sitä kauempana sijaitsevat kylät ja kaupungit. Huhutaan hiisistä ja peikoista ja susien armeijoista ja pahemmistakin. Pakolaiset täyttävät tiet ja hirviöitä on enemmän kuin koskaan. Ihmiskunta vetäytyy turvallisemmille seuduille, jos sellaisia enää onkaan. Kuten Niilo-peikko sen sanoi, ihmisten suku on sammumassa, enkä usko hänen paljoakaan liioitelleen.

Matka Piettilään oli kyllä karmiva, vaikka muut eivät tainneet mitään nähdä tai kuullakaan. Minulle tuo oli yhtä piinaa ja edelleen nousee kylmiä väreitä selkääni pitkin kun muistelen sitä aavemaista naurua joka kuului sumussa. Piettilään saapumista edeltävän yön tapahtumat nousevat myös muistiini varmasti vielä pitkän ajan päästä, eikä pelkästään Niilo-peikon takia. Onneksi Niilo on leppoisa otus, mutta voin vain arvailla mitä se kantoi säkissään.

Suolla yöllä näkyneet ruumislyhdyt olivat jo karmivia, vaikkakin onneksemme pysyivätkin kauempana, mutta nimeäni kutsuvasti kuiskiva tuuli ja Sidin "onnettomuus" ovat yhä vailla selitystä. Sidin käsi ei onneksi ole mennyt enää pahemmaksi, mutta poika pystyy tuskin avaamaan sormiaan. Aion vielä pistää hänet kertomaan totuuden, en hetkeäkään uskonut hänen valheitaan "aaveiden hyökkäyksestä", olisin kyllä huomannut jos sellaista olisi tapahtunut. Jokin kuitenkin kävi Sidin kimppuun ja vahingoitti hänen kättään, mutta mikä?

Piettilää lähestyessämme vastaan alkoi tulla enenevässä määrin väkeä, jalkaisin tai vankkureissa, jotka kertoivat meille lännessä tapahtuneista hyökkäyksistä ja Piettilää lähestyvistä vihollisista. Viljavalta ja muut läntiset kaupungit oli jo poltettu ja ainoa viisas teko oli koettaa päästä Hopiarantaan tai pohjoisempaan Rautvaaraan. Uutiset herättivät meissä levottomuutta.

Piettilä oli lähes autiona, Hallavassa Hevosessa tapasimme Garasin tuttavan, arpisen veteraanin Ilarin, joka oli viimeinen myrrysmies kaupungissa. Hänen tilanteensa vaikutti silloin synkältä sillä hän oli menettänyt jalkansa puolustaessaan, kenenkäs muun kuin vanhan tuttumme Gellnerinpojan varastoa väkijoukolta. Luu irvisti taitamattomasti paikatussa jalassa, mutta emme voineet auttaa häntä. Tarjosin rahattomalle miehelle ruuat ja oluen, vaikka saimmekin maksaa niistä monikertaista hintaa. Ilarilta saimme kuulla hopeakauppias Poson tarvitsevan saattuetta perheelleen.

Poso ottikin meidät ilolla vastaan ja onnistuin neuvottelemaan meille hyvän sopimuksen. Jaoin oman osuuteni muille, pitäen itse vain yhden kultarahan, kuten oli sovittu Hatanpäässä. Garas osoitti harvinaista suoraselkäisyyttä ja sai Poson ottamaan myös ramman Ilarin matkaan maksua vastaan, jonka Garas suoritti.

Elias lähti tapaamaan serkkuaan jonka olimme nähneet matkalla, ja palasi myöhemmin. Illemmalla pitäessämme vahtia Poson pihassa kuulin hänen nyyhkivän unissaan, ilmeisesti kaupungin puolustukseen osallistuvan serkun odotettavissa oleva kohtalo oli herkistänyt hänet. Mietin itsekin puolustukseen osallistumista, mutta uskon sen olevan turha toivo. Kaupungilla ei nähdäkseni ole mitään hallintoa ja puolustajatkin ovat resuista nostoväkeä vailla minkäänlaista oikeaa koulutusta. Rautvaara sentään on vahvasti linnoitettu ja omaa oikean varusväen, siellä on paremmat mahdollisuudet torjua hyökkäykset.

Tänään aamulla sitten lähdimme liikkeelle, kuuden vaunun ja 17 hengen karavaani, jota me viisi parhaamme mukaan aioimme suojella. Poson perheeseen kuuluvat hänen vaimonsa Ilda sekä pienet tyttäret Maire ja Elise. Ildalla on lisäksi kaksi neitosta palvelijattarina, joita Sid tuntuu tarkkailevan omituinen ilme kasvoillaan, pojalle kyllä pitäisi keksiä jotain puuhaa.

Ennen lähtöä neuvoimme ajureita muodostamaan vankkureista ringin vaaran uhatessa, jotta pystyisimme suojelemaan heitä paremmin, vaikka epäilenkin mahdollisuuksiamme. Keskenämme sovimme, että Poso perheineen on etusijalla jos joudumme sellaiseen tilanteeseen että vain osa voidaan turvata. Piettilästä lähtiessämme saimme kokea halveksuntaa ja väkivallan uhkaa rahvaan osalta, mutta karistimme rääsyläiset nopeasti kannoiltamme.

In the near future...

2011-08-25T08:07:00.000+03:00

26.08.2011: Deus Ex Revolution
27.10.2011: Battlefield 3
11.11.2011: Elder Scrolls V: Skyrim
15.11.2011: Assassin's Creed Revelations
24.01.2012: Guild Wars 2

Prototype: Erilainen supersankari

2011-08-10T12:44:00.002+03:00

Steamin heinäkuun kesäalesta ostin ns. sian säkissä, eli minulle täysin tuntemattoman pelin, Prototype. Ajattelin että kyseessä voisi olla hauskaa vaihtelua normaalille pelivalikoimalleni, ja traileritkin olivat vakuuttavia joten eikun koriin vain.

Enkä kyllä pettynyt.

Prototype on periaatteessa supersankaripeli, hieman GTA:n hengessä. Peli tarjoaa täysin vapaasti tutkittavan Manhattanin pilvenpiirtäjineen ja muine tuttuine näkyineen. Pelin päähenkilö Alex Mercer on karannut jostain tutkimuslaboratioista, jossa häneen on istutettu jokin geneettinen virus, joka antaa hänelle yli-inhimilliset voimat sekä kyvyn muokata ruumiistaan erilaisia aseita. Päähenkilön muistikuvat ovat genreen kuuluvasti varsin hatarat ja tavoitteena onkin saada selville mitä on tapahtunut, ja sitten panna syylliset maksamaan. Verisesti.

Peli on varsin raaka, niin verellä mässäilyn puolesta mutta myös henkisesti. Alkuun itse koetin olla tappamatta sivullisia, mutta sitten kuolee yksi, joka tuntuu pahalta, kunnes tappaa vahingossa sata, joka ei enää tunnu ihan niin pahalta ja nyt sitä ajelee tankilla rutiinilla ylitse tuhansista. Asiaa ehkä helpottaa se (itselle selittelyä) että suurin osa sivullisista kantaa virusta joka tekee heistä vääjämättä zombeja. Mutta silti välillä sitä pysähtyy ajattelemaan. Alexin voimat kuitenkin ovat sellaisia, että ilman tankkiakin ympäristö tuhoutuu ja vihollisten seassa rukoilevat, itkevät ja karkuun juoksevat ihmisetkin saavat väistämättä osansa. Vastuullisempi tietty koettaisi houkutella vihollisia sivummalle, mutta Manhattanilla ei oikeastaan ole "sivumpaa".

Peli tarjoaa siis vapasti liikuttavan ympäristön, jossa voi loikkia pilvenpiirtäjien katoilta toiselle, liidellä pidempiä välejä ja juosta salamannopeasti pitkin katutasoa, paiskoen autoja tieltään. Alex pystyy luomaan muokkaamaan ruumiistaan lennosta ja taistelussa voi ottaa sellaiset aseet käyttöön kuin kulloinkin tarvitsee. Mahdollisuuksista johtuen näppäimiä ja erilaisia komboja on jonkin verran, mutta keskivertotappelupeliin verrattuna ei niinkään. Käytännössä homma hoituu Assassin's Creedistäkin tuttuun tapaan, eli hakataan nappia kunnes viholliset on hoideltu. Peli kulkee takautumana, välillä tulee nykyhetkeen sijoittuvia välianimaatioita. Peli myös alkaa tuosta nykyhetkestä niin että Alexilla on käytössään kaikki supervoimansa, joten pääsee heti maistamaan kaikkia herkkuja, vaikka tässä vaiheessa pelaajalla ei ole hajuakaan siitä miten niitä käytetään. Intuitiivisesti kuitenkin nappeja hakkaamalla saa aikaan vaikka mitä maukasta efektiä.

Kaupungissa tehdään tehtäviä, joista suurin osa on ylimääräisiä "kilpatehtäviä", esim. loikkaa katolta ja laskeudu mahdollisimman lähelle tiettyä paikkaa, juokse waypointit läpi mahdollisimman nopeasti tai tapa sadoittain vihollisia tietyssä ajassa. Näiden lisäksi kaupungista voi metsästää "web of intrigue" merkittyjä hahmoja, joiden muistosta saadaan kasaan suurempaa kuviota ja taustoja, taas Assassin's Creedin "silmä"-paikkojen tapaan (en muista millä niitä kutsuttiin pelissä). Muistot Alex saa itselleen luonnollisesti tappamalla ja "syömällä" (consume) nämä onnettomat. Syömisellä Alex saa myös palautettua hipareitaan sekä otettua uhrinsa ulkomuodon, jota käytetäänkin varsin paljon mm. soluttaumistehtävissä. Varsinaista kannibalismia tuo ei ole, vaan Alexin virus sulauttaa uhrin materian itseensä. Pelillä ei silti turhaan ole K-18 leima.

Alex ei siis tosiaankaan ole mikään sankari, vaan laboratiosta irralleen päässyt epäinhimillinen hirviö, joka keinoja kaihtamatta aikoo saavuttaa tavoitteensa. Välillä sitä huomaa olevansakin itseasiassa vihollisten puolella, jotka aikovat pysäyttää Alexin sekä siivota hänen aiheuttamansa sotkun, tosin heidänkin keinonsa ovat hieman kyseenalaiset.

Manhattanin katoilla loikkiminen ja taivaalla liitely yksin myivät tämän pelin minulle. Plussana pääsee ajelemaan tankilla ja lentämään kopterilla. Kontrollit pettävät joskus ja jotkut tehtävät turhauttavat, mutta silloin on vain pidettävä vähän taukoa.

Arvosana: ****+/*****

[Viimeisellä rannalla] Hatanpää

2011-08-08T13:29:00.000+03:00

Käsiäni tärisyttää vieläkin se, mitä koimme ja näimme viime yönä. Kaikki tuntuu vielä kovin uskomattomalta, kuin unelta. Ennen kaikkea se että olen edelleen hengissä, ylittää käsityskykyni.

Saavuimme siis Hatanpään kylään eilen illansuussa ja vastaamme juoksikin yllättäen nuori tyttö, kylänväen takaa-ajamina. Tietämättä vielä sen tarkemmin asioista asetuimme heikommassa asemassa olevan tytön suojaksi, kuten oikein on. Elias muistaakseni nurisi jotain vastaan ja pysytteli taka-alalla, kuten niin usein, mutta nuori Sid sekä Garas olivat ilokseni enemmän hyödyksi. Kyläläiset kavahtivat kauemmaksi nähdesssään minut miekka kädessä hevosen selässä ja saimme tilanteen rauhoittumaan.

Kyläläiset tivasivat nimiämme, mutta vastasin kysymykseen kysymyksellä, jotta saisimme tilanteesta enemmän selville. Kyläläiset syyttivät tyttöä jonkin sarvipäisen henkiolennon kanssa vehtaamisesta ja aikeista karata tälle morsiameksi. Tytön oma äiti oli yksi todistajista, mikä kyllä minusta haiskahti pahasti. Tytöllä oli kylläkin omituinen puinen kihlasormus jota emme saaneet irrottettua, ja tytön tultua tajuihinsa hän vahvisti kaikki kertomukset tosiksi. Koetin kuitenkin selvittää tilannetta mahdollisimman paljon, jolloin Elias alkoi jälleen tapansa mukaan väittää vastaan ja päätin myöntyä.

Kyläläiset olivat siis aikeissa käyttää tyttöä, jonka nimi taisi olla Liisa, kylää jo sukupolvia vainonneen olennon nappaamiseen ja surmaamiseen. Kerroin heille että minä ja joukkoni olemme kokeneita myrrysmiehiä ja voivamme auttaa heitä, palkkiota vastaan tietenkin. Taka-ajatukseni oli kuitenkin, koska en luottanut kylänväen puheisiin, suojata Liisa-tyttöä enemmältä pahoinpitelyltä, myös nähdä tämä "nummien musta vuohi" oikeasti. Kyläläiset olivat kuitenkin selkeästi huojentuneita tilanteesta ja myöntyivät. Garas ja Sid sekä osa väestä lähti kuljettamaan Liisaa nummille ja minä ja Elias lähdimme kylään vanhuksen perässä. Kosti pyöritteli päätään ja varoitteli sekaantumasta asioihin, mutta sitähän me myrrysmiehet teemme.

Kylässä saimme ruokaa ja olutta, jota Elias kittasi ehkä liikaakin. Lopulta vanhus saapui paikalle, mukanaan salaperäinen käärö, josta paljastui varsin upea riimuin koristeltu pitkämiekka. Koettelin terää ja se tuntui sopivan käteen erinomaisen hyvin. Vanhus kertoi miekan olevan suvun perintökalleus, jota hän oli aikonut käyttää Mustan vuohen surmaamiseen, mutta tarjosi sitä nyt meille palkkioksi. Myönnyin oitis ja sain luvan käyttää miekkaa tulevassa taistossa.

Hyvillä mielin lähdimme matkaan kohti pimeitä nummia. Aurinko oli jo laskenut ja sankka sumu oli nousemassa, mutta näimme soihduin valaistun kivikehän jossa muut jo odottivat meitä. Saavuttuamme paikalle kaksi vahdissa ollutta miekkosta kertoivat kuulleensa omituista messuamista pimeydestä. Liisa oli alkanut kuulemma tanssahdella ja yhtyä messuamiseen, siteistään huolimatta, jolloin hän oli lyönyt tytön tajuttomaksi. Garas vahvisti kertomuksen, tosin hänen mielestään tyttö, joka oli suukapuloitu, oli vaikertanut. Vahdit livistivät karkuun ja jättivät meidät tekemään suunnitelmiamme.

Kivikehä oli valaistu soihduin, mutta löysimme valon rajalta hyvät piilot ja jäimme odottamaan. Tunnit matelivat kohti keskiyötä ja taisin hieman nukahtaa, sillä yhtäkkiä Garas ja Sid tönivät minua ja osoittelivat sumuun. Hetken aikaa odoteltuamme kivikehään ilmestyi synkkä ratsumies ja pala nousi kurkkuuni! Mielessäni kävi vain että loppu oli tullut, ja astahdin kehään kohtamaan vastukseni. En kuitenkaan ollut aivan varma, oliko kyseessä minun ratsumieheni, sillä en ollut sitä koskaan läheltä nähnyt. Miehen ratsu oli heikkokuntoinen koni ja mies itse harvapartainen vanhus, jonka katkaistu käsi vuoti visvaa ja verta. Se ojensi kätensä ja viittoili minulle, tai meille, mutta en uskaltanut liikahtaakaan. Ikuisuudelta tuntuvan ajan seisoimme siinä vastakkain, ja yhtäkkiä mies käänsi ratsunsa ja katosi sumuun. Kavioiden äänen kadottua palasin takaisin Sidin ja Garasin luokse, jotka ihmettelivät tapahtunutta. Sid oli silminnähden heikkovointinen ja kalpea jopa kasvonaamionsa alla. Jäimme kuitenkin jatkamaan tehtäväämme.

Taas kului pitkän aikaa ja pysyin vain vaivoin hereillä. Soihdut sammuilivat, samoin vartijoiden jättämä nuotio, kunnes viimein kuulimme askeleita, yhden henkilön, vastakkaisesta suunnasta. Jonkin ajan kuluttua sumusta astui omituinen mies, joka näytti olevan verhottu kiireestä kantapäähän kaarnaan ja kivilaattoihin. Kasvot miehellä olivat ylimaallisen kauniit, mutta päässä sillä olivat pitkät kippurasarvet, kuin vuohella. Se ei huomannut meitä vaan astui kohti Liisaa, kunnes yhtäkkiä, hieman liian aikaisin, Sid ampui sitä päähän vasamalla, joka nirhaisi sitä ohimosta. Olento pysähtyi ja kääntyi meitä kohti, ja sillä hetkellä me jo syöksyimme sitä kohti Garasin kanssa, huutaen ja kiroten. Olento tarttui mukanaan kantamaansa valtavaan miekkaan, siveli sen terää ja lausui sanoja oudolla kielellä ja valmistautui kohtamaan meidät.

Seuranneesta taistelusta muistan vain pätkiä, mutta selkein muistikuva on kohti päätäni heilahtava valtava terä, joka tuli sellaisella voimalla että olisi leikkautunut kahtia. Aika tuntui pysähtyvän, silmissäni vilisi sekava joukko muistikuvia, ei niin missään järjestyksessä, päällimäisenä muistikuvanani oli joskus kanalaamme päässyt kettu, joka oli jäänyt kiinni aitaan ja jonka kanat olivat nokkineet puolikuolleeksi. Sitten aika palasi takaisin normaaliin uomiinsa ja huomasin iskun menneen ohitse päästäni niin läheltä etten ollut uskoa. Vastustaja taisi itsekin hölmistyä, vaikka sen kasvoilla ei ilmekään muuttunut, ja Garas pääsi lyömään sitä polveen. Otus tipahti polvilleen, nousi ylös, jolloin Garas löi lujempaa samaan polveen. Kuului ilkeä rusahdus ja jostain syvältä maan alta kumpusi tuskanhuuto, ja olento putosi taas maahan. Garas löi uudestaan ja murskasi olennon rintapanssariin selkeän raon, johon minä puolestani sain upotettua riimumiekkani. Tungin sen kaksin käsin, painaen voimakkaasti, läpi rintakehän, johon se upposi yllättäen helposti. Olento alkoi hohtaa valoa ja hajosi kappaleiksi, ympäriltä kuului valittavaa ääntä, ja olento oli poissa. Räpyttelin hikeä silmistäni ja katsoimme Garasin kanssa toisiamme varsin epäuskoisina, ja varuillamme. Sumu tuntui heikkenevän ja kylmä viima laskevan, ja uskalsimme rauhoittua.

Nostimme Liisan alas ja huomasimme samalla kihlasormuksen kadonneen. Pyysin Sidiä auttamaan tyttöä, joka vaikutti olevan erittäin heikossa kunnossa. Uskoin hänellä ja sarvipäisellä olleen yhteyden heikentäneen häntä. Liisa palasi hetkeksi tajuihinsa, mutta emme saaneet selvää mitä hän sanoi, ennen kuin hänen maailmansa pimeni jälleen. Otimme hänet Garasin kanssa kantaaksemme ja veimme kylään, jonka raitilla kylänvanhin ja muutama kyläläinen jo odottelivat. He olivat kuulleet omituisen valituksen, ja minä kerroin että olimme täyttäneet tehtävämme ja surmanneet nummien pedon. Kehuin vielä riimumiekan täyttäneen tehtävänsä, josta vanhus silminnähden ilahtui. Kannoimme Liisan kotiinsa ja vannotimme hänen äitinsä hoivaamaan häntä hyvin, sillä tapaus oli selkeästi jättänyt jälkensä ainakin tytön ruumiiseen.

Vetäydyimme majataloon, jossa neuvottelimme palkkionjaosta. Koska kukaan muu ei ollut yhtä harjaantunut pitkänmiekan käyttöön kuin minä, sovimme että pidän riimumiekan, jossa selkeästi asui vahva lumous. Perustelin vielä, vaikkakin tarpeettomasti, että tämä helpottaisi varmasti tulevia tehtäviä. Lupauduin myös ottamaan tulevista tehtävistä pienemmän osuuden, näyttäen näin jalomielisyyteni. Tämä ei tehnyt ihan toivomaani vaikutusta, mutta muut lopettivat nurinansa ja vetäydyimme nukkumaan.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa taas matkaa Kostin kanssa kohti Piettilää. Olen varsin tyytyväinen koko ryhmämme toimintaan, mutta varsinkin palkkioon. Kylänvanhimman mukaan sen entinen nimi on kadonnut historian hämäriin, mutta näinkin mahtava miekka vaatii veroisensa nimen, josta se tullaan muistamaan minunkin jälkeeni. Vaikka palkkio lämmittääkin mieltäni, en voi olla muistelematta kivikehän tapahtumia, ratsumiestä ja varmalta kuolemalta pelastumistani. Voisikohan niillä olla jokin yhteys, vai päättikö jokin korkeampi voima ettei minun aikani ollut vielä tullut?

---

Kesätauon jälkeen palailtiin taas pelipöydän ääreen jatkamalla RQ-kampanjaa. Seikkailu oli varsin suoraviivainen (tai ainakin siltä se vaikutti) mutta palkkio oli sitäkin maittavampi, ainakin minun hahmolleni, joka sai käsiinsä Blade Sharp IV:llä varustetun taikamiekan (+20% kykyyn ja +4 maagista vauriota). Tuli myös käytettyä ensimmäistä kertaa Hero point, joka pelasti hahmoni varmalta kuolemalta. Vastustaja, jonka miekka olis tehnyt osuessaan 4D8 vauriota, oli juuri heittänyt kriittisen osuman. Hänen aseensa oli myös isompi kuin minun kilpeni, joten en olisi pystynyt pysäyttämään osumaa edes kriittisellä torjuntaheitolla. Käytännössä PJ olisi siis saanut ainakin yhden "combat optionin" käyttöönsä, ja valita osumakohdaksi esim. pää, joka olisi kypärästä huolimatta kestänyt 12 pistettä vauriota ennen vakavia vammoja ja todennäköistä kuolemaa. Olin tosiaan jo alistunut kohtaloon mutta muut muistuttivat hero pointista, jolla pystyin määräämään vastustajan heittämään hyökkäyksen uudestaan, joka sitten menikin täysin ohi.

Nämä blogipostaukset on kirjoitettu hahmoni varsin subjektiivisesta näkökulmasta ja kaikki tapahtumat eivät aina täysin vastaa sitä mitä oikeasti tapahtui. Esimerkiksi "ratsumies" kutsui oikeasti Sidiä, väittely Eliaksen kanssa päättyi paljon nolommin kuin hahmoni haluaa myöntää ja tytön heikko kunto johtui siitä että Sid imi tytöltä Constitutionia melko lailla boostatakseen omia taikapisteitään... että sellaisia sankareita.

Timon hahmo taas osoittautui melko gimpiksi (hahmokonseptinsa kannalta) kun kävi ilmi että jousimiehen voimakkuus ei riitäkään edes lyhytjousella ampumiseen. Timo oli tästä, ihan asiaankuuluvasti, vähän näreissään, ja saattapi olla että metsästäjähahmo Elias vaihtuukin toiseen jossain vaiheessa. Myöskin jousimiehen pelaaminen ei vaikuta siltä kaikkein mielekkäimmältä, sillä puolet ajasta ladataan jousta ja sitten taas ammutaan, yleensä ohi (skillistä ja noppatuurista riippuen, niinkuin tietenkin muussakin taistelussa). Meleessä sentään saa koettaa osua joka vuorolla, tosin vaarana ottaa itsekin iskua vastaan.

Pölyn laskeuduttua.. Ropeconin jälkeen

2011-08-01T20:35:00.005+03:00

Ropecon tuli ja meni, ehkä parhaat conit tähän mennessä (tai muistissa) johon olen osallistunut (olikohan 10. kerta, vaikka jollekkin väitin että 14. ..). Ilmatieteen laitoksen lupaamia sadepäiviäkään ei sitten tullut, perjantaina vähän ripotteli ajomatkalla, mutta ei myöskään ollut tukahduttavaa kuumuutta kestettävänä. Vieraat olivat mielenkiintoisia, vaikka Frank Mentzer veikin kirkkaasti voiton, sen verran karismaattinen ja mukavan oloinen veteraani että olisi mielellään kuunnellut enemmänkin tarinoita. Mies myös ihan silminnähden herkistyi aina puhuessaan Gygaxista. Mitään varsinaisia uusia asioita ei paljastunut, mutta sekä Mona että Mentzer molemmat hehkuttivat OSR-liikettä ja Open Gaming lisenssiin nojaamista, Mentzer oli myös "hurahtanut" internettiin ja "kyberavaruuteen" ja niiden hyödyntämiseen perinteisessä roolipelaamisessa.

Mentzeristä jäi myös se mieleen että hän puhui "rolegaming":sta puhuessaan roolipelaamisesta, vastoin yleisempää "roleplaying":iä, mikä miellytti ainakin minua. Suomessa on sentään aina tehty selvä ero roolipelien ja roolileikkien välillä, toisin kuin jenkeissä tuntuu olevan.

Ainiin, ja lauantaina paneelissa Raggi paljasti, kuinka hän aina pienenä halusi lelujensa "leikkivän" itsellään..

Pelattuakin tuli kahdet pelit. Lauantaina aamupäivästä osallistuin Pathfinder-peliin "Hallowed be her name", joka oli osa seikkailukilpailua. Pelinjohtajan mieltymysten mukaan seikkailu sijoittui Greyhawkiin, josta itselläni ei ole juurikaan pintapuolista syvempää tietoa, mutta onneksi sitä ei juuri tarvittukaan. Seikkailu oli melko suoraviivainen, vaikka alkuun ajattelinkin siinä olevan enemmänkin mysteeriä ratkottavaksi, ja suurin osa pelistä menikin melko autopilotilla, juonen napatessa niskasta kiinni jos eksyttiin aiheesta. Mukana olisi ollut ilmeisesti jotain syvempää eri faktioiden välistä juonittelua, joka ei meille ihan ehtinyt aueta, hämärän peittoon jäi myös pääpahiksen todellinen luonne ja motiivit. Peli myös meni loppuvaiheessa turbovaihteella, koska PJ:llä oli kova kiire jonnekkin, vaikka peliaikaa olisi pitänyt olla vielä tunnin verran jäljellä. Peliä häiritsi myös vähän huoneessa ollut muu möykkä, vaikka istuin aivan PJ:n vieressä oli silti vaikeata välillä kuulla mitä hänellä oli sanottavaa.

Sunnuntaina, niin ikään aamupäivällä, osallistuin Dogs in the Vineyard peliin "Rutto Elk Crossingissa" joka meni varsin hyvin. Tällä kertaa koirat eivät kovin pahasti keskittyneet vastustamaan toisiaan ja tuomitsemaan viattomia, vaan saatiin mielestäni varsin hyvin hoidettua tilanne ruton vaivaamassa kaupungissa, rauhanomaisin keinoin. Mitä nyt oma hahmoni oli vihapäissään tappaa siskonsa murhaajan, ja olisi tehnytkin niin ellei toinen, murhaajaluonteinen koira olisi tätä estänyt. Siinä oli mielestäni varsin hienoa roolipelaamista DitV:n sääntöjen avulla. Hauskana yhteensattumana yksi pelaajista oli osallistunut myös edelliseen, pari vuotta sitten conissa pelaamaani Dogs-peliin. Mutta ehkä DitV vetoaa pienempään piiriin conikävijöitä. Miellyttävä yllätys oli myös se, että vaikka tämä peli pelattiin Käpyaulassa, oli tila huomattavasti rauhallisempi kuin pelkäsin. Naapuripöydissä oli suht rauhallista ja väki väheni mitä pidemmälle päivä eteni. Pelin loppu pelattiin jo lähes tyhjässä aulassa, muiden ollessa katsomassa päättäjäisiä.

Kaubamajasta tarttui myös tuomisia kotiin (ei sentään klamydiaa vaikka sitäkin kaupiteltiin eräässä kojussa). Ennakkosuunnittelun mukaisesti nappasin Ironspinen Generian legendat, joka nopealla vilkaisulla vaikutti ENOC:in jatkolta sääntöjen puolesta, niinkuin pitikin. Erona ENOC:iin tosin on, omasta puolestani, että tällä uskoisin voivani vetää pidempääkin peliä, tai ainakin itse saan enemmän tämän tyylisestä fantasiasta irti kuin natsizombeista ja lesbovampyyreistä. Kaupanpäälle tarjottiin myös Kärpästä, josta kieltäydyin, mutta alkoi myöhemmin kaduttamaan. Oli meinaan Hyvinkään porukan foorumilla tästä pelistä vähän keskustelua, ja olisi ollut hauska katsoa ilmeitä seuraavalla kerralla kun olisin lyönyt sen pöytään..

Toinen ostos oli Noitahovi, joka myös nopean vilkaisun perusteella vaikuttaa siltä mitä ajattelinkin, ja ajatuksissa olisi testata sitä Pingun kanssa mahdollisesti tässä loman aikana. Kirja tosin ei ehkä ole jäsennelty kaikkein parhaiten, tai varsinaisen sääntöosuuden löytäminen oli jotenkin vaikeaa ja vieläkään en ole löytänyt selkeää mainintaa siitä, millaisia noppia pelissä käytetään. Oletus on d6 koska nopan luvut 4-6 ovat onnistumisia, mutta tästä olisi tietysti hyvä olla mainintakin jossain.

Kolmas ostos oli tavallaan heräteostos, tosin olin sitä miettinyt jo aiemmin, mutta en olettanut sitä Ropeconista löytäväni, eli Wille Ruotsalaisen Punaiset Hiekat -Somalia lähdekirja. Vastoin odotuksiani lähdekirjasta tuntuisi olevan hyötyä muutenkin kuin esim. Isku Mogadishuun -tyylisessä sotarymistelyssä ja pitipä kirja sisällään seikkailun + statit ENOC:iin, joten sille tulee varmasti käyttöäkin.

Mitähän vielä, hauskaa oli ja loppui taas ihan liian lyhyeen. Mutta tästä onkin hyvä aloittaa kesäloma.

Ropecon suunnitelmat..

2011-07-28T08:24:00.000+03:00

Huomenna se sitten taas alkaisi, eli Ropecon. Toissa viikonloppuna palailtiin Turusta, jossa oli samaan aikaan ollut Finncon, ja saatiinkin iloksemme kuunnella asemalla ja junassa kissankorvatyttöjen ja -poikien ajatuksia Ropeconista. Ropecon eroaa Finnconista kuulemma siinä, että siellä on jotain outoja roolipelaajia häiritsemässä vakavaa cosplayaamista. Roolipelaaminenkin assosioitiin heti johonkin muuhun siinä määrin, että erään tytön piti muita valistaa ettei se roolipelaaminen kaiketi tarkoita mitään seksuaalista. Toisaalta, onhan minullakin omat ennakkoluuloni anime/manga/japanofiiliväkeä kohtaan ... mutta kyllä Ropecon oli parempi ennen kuin siellä alkoi juosta kaiken maailman Inuyashat, Narutot ja kumppanit, ja silloinkin siellä sentään riitti larppaajia haltiakorvissaan. Ennen kaikki oli paremmin, limppari oli jaffaa ja kesäloma kesti kolme kuukautta!

Kylläpäs sitä alkaakin tuntua vanhalta ja väsyneeltä ..

Runsaasta ohjelmatarjonnasta on nyt tullut poimittua jonkinlaisia suuntia viikonlopun vietolle. Alustavasti näyttäisi siltä että perjantai kuluu auditorion penkillä istuessa, mutta lauantaina joutuukin jo tekemään useampia valintoja pelaamisen ja kunniavieraiden välillä. Omalta kannaltani hieman ikävästi valtaosa lauantain peleistä joko alkaa niin että kunniavieraan esitys on meneillään, tai vaihtoehtoisesti jatkuu esityksen päälle tunnin tai pari. Esitysten välissä olisi kuitenkin ollut 5-6 tunnin slotti peleille. Sikäli jos jättäisi Frank Mentzerin esitykset väliin olisi todennäköisin pelirupeama 4E:tä ja Eclipse Phasea, joista jälkimmäinen vähän epäilyttää sijaintinsa takia (Käpyaula). Jos jättäisi myös Erik Monan väliin lauantailta, voisi illan päätteeksi pelailla Pathfinderia.

Mutta ei auta purnaus, lauantain suunnitelmat täsmentyvät varmaankin perjantain ja fiilisten pohjalta. Sunnuntaina olisi vielä mahdollisesti 4E:tä (tosin ehkä hiukan liian aikaisin..) tai Realities of Steel sekä Bliaronin demopeluuta. Vaihtoehtoja kyllä näyttää olevan.

Azimuth, Mollweide & co.

2011-07-15T09:05:00.002+03:00

Jonkin aikaa olen koettanut löytää netistä hyviä (ilmaisia) kartoitukseen sopivia apuvälineitä. Ensin oli etsinnässä satunnaisesti maamassoja generoivat ohjelmat, mutta kun sitten päätinkin toteuttaa tuon osuuden käsin, jäin kaipaamaan ohjelmaa jolla voisi luoda valmiista kartasta erilaisia projektioita. Itseasiassa yhdessä kokeilemassani satunnaiskarttageneraattorissa (Taisi olla Fractal Terrains) oli sisäänrakennettuna mahdollisuus luoda noita, mutta ohjelma itsessään oli maksullinen, kuukauden koeajalla, jota en sitten koeajan loputtua hankkinut.

Oikea ohjelma kuitenkin löytyi lopulta, ja vieläpä ehkä vähemmän yllättävältä taholta. NASAn Goddard Institute on luonut juuri tähän tarkoitetun ohjelman G.Projector, joka tosin vaatii Javan toimiakseen, mutta on ennenkaikkea ilmaiseksi ladattavissa heidän sivuiltaan. Ohjelmalla voi luoda vaikuttavan kasan erilaisia karttaprojektioita itse valitsemastaan kartasta, ja ohjelma tarjoaa vieläpä toiminnon jolla voi varsinaisen kartan päälle liittää toisen kartan (valmiina vaihtoehtoina Maan kartta joko valtioiden rajoilla tai ilman sekä Marsin mantereet) vaikkapa kokovertailua tai sijaintivertailua varten. Projektiot voi sitten tallentaa png,gif,jpg tai vaikka pdf-muodossa.

Nyt on sitten vaikeutena enään valita, mitä projektiota haluaa kartoistaan luoda.

Ropeconin ohjelmatarjonta julkistettu

2011-07-11T10:24:00.001+03:00

Tämän vuoden Ropeconin ohjelma on julkistettu Ropeconin sivuilla. Perjantain ohjelmasta lienee ainakin Frank Mentzerin esitelmä pakollinen etappi, tosin sama on varmasti monella muullakin suunnitelmissa ja paikka Auditoriosta pitää varailla hyvissä ajoin. Hieman ikävästi samaan aikaan Klondykessä olisi Stalkerin englanninkielisen version julkistaminen ja heti perään Noitahovin julkistaminen, mutta kyllä Mentzer taitaa viedä voiton. Mentzerin perään tulee toisen kunniavieraan Erik Monan vastaava esitys joka myös kuuluu katsastettaviin.

Lauantaitakin näyttäisivät Mentzer & Mona hallitsevan, aikaa jää kyllä hyvin vähän mihinkään muuhun kuin auditorion penkkien kuluttamiseen. Noh, ehkä sitä ehtii pelata jotain. Sunnuntaina olisi vielä pari paneelia jotka kiinnostaisivat, jos vielä kerran jaksaa lähteä ajelemaan Espooseen päin.

Monta muutakin kiinnostavaa esitystä ja luentoa näyttäisi ohjelmasta löytyvän, harmittavasti lähes kaikki on aina jonkin toisen kanssa päällekkäin ja joutuu sitten oikeasti valitsemaan minne menee. Soppaa tietty sekoittaa sekin että paikan päällä ei kaikkiin saleihin edes mahdu, ellei mene todellakin hyvissä ajoissa paikalle.

Ohjelmalistassa ei vielä näkynyt pöytäpelejä, demopelejä ja kunniavieraiden vetoja lukuunottamatta. Toivottavasti loputkin saadaan sivuille pian, ja sitten voikin jo aloittaa omien suunnitelmien tekemisen..

Ropeconiin viepi tieni

2011-07-05T08:06:00.000+03:00

Ropeconin aika lähestyy taas, enää muutama viikko odottelua. Viime vuoden bussimatkakokeilu vaihtui tänä vuonna takaisin vuokra-autoon, joka on sitten kuitenkin kätevämpi ja vaivattomampi matkustusvälineenä kun ei tarvitse stressata lähtöajoista vaan voi rauhassa zombailla omalla ajalla.

Ropeconissa tänä vuonna odotan erityisesti tietenkin Frank Mentzerin näkemistä ja kuulemista, mutta myös hyviä pelejä. Tarkoituksena on taas osallistua muutamaan peliin, ja mielellään samalla tutustua uusiin systeemeihin, tarjonnasta vain ei vielä ole tietoa, mutta ilmeisesti pääpaino olisi, Mentzerin kunniaksi, Basic D&D:ssä.

Kaubamajasta koetan löytää ainakin Noitahovin sääntökirjan (ja toivottavasti myös maailmakirjan) kotiin vietäväksi, oletettavasti kannan kotiin myös muita tuotteita selkä vääränä..

[Ferrum Corona] Jotain taisi unohtua..

2011-06-29T09:13:00.000+03:00

Jo perinteeksi muodostunut juhannuspeli pelailtiin sunnuntaina mökillä. Juhlinnasta oli jotenkuten toivuttu vaikka selkeää väsymystä oli ainakin Pingun osalta havaittavissa. Minä en taas tälläkään kertaa ollut ehtinyt valmistella peliä muuten kuin lyhyellä synopsiksella ja yhdellä taisteluencountterilla, mutta onneksi ei muuta tarvittukkaan. Pelaajilla, ja varsinkin Terolla, oli tällä kertaa pallo ihan kivasti hallussa ja minulle riitti reagointi hahmojen tekemisiin. Hyviä juonitäkyjäkin tuli ja jatkon kannalta minulle tuli ainakin selkeä suunta. Ensi kertaa varten voikin valmistautua jo vähän paremmin..

Syvyydessä Chantal, Malakia ja Rautaleuka vetivät vähän henkeä Grâg Hullin kaatumisen ja Armottoman uudelleen sitomisen jälkeen, ja alkoivat kerätä saalista. Malakian Detect Magic paljasti kaiken peikon varusteiden olevan lumottuja, mutta paitsi väärän kokoisia niin liian raskaita kannettavaksi mukana. Armottoman obeliskia ympäröiviltä kuivuneilta ruumiilta löytyi onneksi korvaavaa loottia mukaan, arvokkaita sormuksia sekä erikoiset riimuin koristellut nahkahansikkaat ja levottomuutta herättävän, käpristyneestä nahasta tehdyn haarniskan. Näiden lisäksi löytyi metallinen käärökotelo, joka piti sisällään useampia rituaalikääröjä, ja materiaalikomponentteja näihin. Ryhmä käyttikin Linked Portal rituaalin päästäkseen suoraan takaisin Tuomion Portille.

Portilla Samus ja haavoittunut nainen, joka esitteli itsensä Icordian prinsessa Cevilia Tiberiumiksi, ottivat ryhmän ilolla vastaan, ja onnittelivat tärkeästä voitosta. Cevilia pyysi heitä saattamaan hänet, Samusin ja Ranarin takaisin Icordian ja peikkovaltakunnan väliselle sota-alueelle, jossa he liittyisivät takaisin omiin joukkoihinsa ja jatkaisivat sotimista.

Matkalla Vihersaliin Malakia näytti löytämiään tavaroita Samusille, joka tunnistikin hansikkaat Outojen Voimien hansikkaiksi, jotka vahvistavat manaajien kirouksia. Matka Vihersaliin oli pitkä mutta rauhallinen eikä ryhmä pitänyt kiirettä, jotta haavoistaan vielä kärsivä Cevilia ei rasittuisi liikaa. Matkalla Malakia ja Chantal alkoivat aavistella että Cevilia olisi hyvä käyttää Sankareiden haudalla, jotta saataisiin selville kuuluiko hänkin Valittuihin. Käynti haudassa todisti aavistuksen oikeaksi kun Perhosen hauta avautui ja paljasti Cevilian aiemman inkarnaation ruumiin. Ryhmä jätti Cevilian ja Samusin kaksin alas rauhaan, palatessaan muiden pariin Cevilia oli silminnähden järkyttynyt kokemastaan, mutta aikoi silti päästä ensin omiensa pariin ja vasta sitten pohtia uutta rooliaan. Haudasta hän oli saanut mukaansa mithrilisen ketjupaidan sekä Perhosen amuletin kaulaansa.

Vihersaliin saavuttuaan ryhmä lepäsi sen aikaa kun Malakia käytti Indeksoijaa ja Lukijaa, ottaakseen selvää löydetyistä esineistä. Chantalin Syvyydestä poimima lippu paljastui Banen sotalipuksi, joka tunnetaan myös Tan Annorin sotalippuna. Bane oli alkuaan lahjoittanut sen suosimalleen suurhiisiheimolle, jolta se oli kulkeutunut Valituille, Kääpiöiden kahdeksalle sankarille lipun hylätessä heimon. Lippu oli tuonut sotaonnea Valituille, kunnes oli hylännyt heidät Morahin solassa Lohikäärmesyntyisiä Titaanienpalvojia vastaan käydyssä taistelussa. Sen jälkeen Vihersalin tiedot lipusta ovat hataria satoja vuosia, kunnes lippu taas ilmaantuu Tan Annorin kolmannen legioonan mukana ennen Ensimmäistä peikkosotaa. Lipun ja legioonan avulla Tan Annor laajenee pienestä kuningaskunnasta suureksi keisarikunnaksi, kunnes lippu jälleen hylkää suojattinsa ja Tan Annor kaatuu peikkosodassa ja lippu palautuu alkuperäisille omistajilleen. Viimeisen kerran lippu vaihtaa omistajaa Riata Thûnin piirityksessä, kun uskalias ryhmä kääpiöitä varastaa lipun peikkojen armeijalta, kuljettaa sen jo silloin tuhoutuneeseen Riata Kanôriin ja viskaa Portin kautta Syvyyteen.

Malakia löytää tietoa myös haarniskasta, joka on valmistettu nekromagiaan kuolleiden olentojen nahasta ja suojaa nekromagian vaikutuksilta.

Malakia hakee vielä kartan koko valtakuntien alueesta, tosin reippaasti vanhentuneen, ja ryhmä tekee suunnitelmia reitistään, koettaen kiertää pohjoisen kautta välttääkseen peikkojen armeijat. Malakia haluaisi koettaa vielä pohjoisempaa, löytääkseen Shadarilin Pedon tai käydäkseen Nousemuksen tornissa. Lopulta suunnitelmat ovat selvillä ja ryhmä lähtee koti Riata Kanôrin pihaa. Matkalla tunneleissa he taistelevat kruthikeja vastaan, jotka ovat lähinnä pieni hidaste.

Uloskäyntiä lähestyessään ryhmä törmää yllättäen joukkoon aseistettuja ihmisiä, haltioita ja suurpeikkoja. Haltioiden joukossa on myös Tha'nyl, joka kertoo tapahtumista kapinan jälkeen. Orjien tehdessä lähtöä pois kaivauksilta heidän kimppuunsa kävi Morahin solasta tullut epäkuolleiden armeija, joka tappoi surutta myös hiisivankeja. Orjat päättivät vapauttaa loput vankinsa avukseen ja yhdessä he onnistuivat paeta tunneleihin, johon hiidet olivat järjestäneet ruokaa ja varusteita tämänkaltaisia tilanteita varten. Epäkuolleet olivat tyytyneet valtaamaan pihan eivätkä olleet koettaneet seurata tunnelehin. Chantal ja Malakia tajuavat joukon olevan sama joka tuhosi Khaar Morahin. Yhdessä Tha'nylin ja Samusin kanssa he hiipivät tunnelin suuaukolle katsomaan tilannetta.

Chantal huomaakin nopeasti Khaar Morahissa näkemänsä mustahaarniskaisen soturin, mukaan kolme muuta haarniskoitua soturia, liikkumassa luurankojen ja zombieiden takana. Muut epäkuolleet seisovat liikkumatta paikoillaan. Pian Malakia tuntee pahuuden läsnäolon, ja hetken sen jälkeen kaikki kuulevat korkeuksista epäinhimillisen, korkean kirkaisun. Pihan armeija alkaa tehdä keskelleen suurta rinkiä. Chantal ja Malakia kumppaneineen katsovat kauhun vallassa taivaalta laskeutuvaa suurta, epäkuolleelta vaikuttavaa petoa, jonka Malakia tunnistaa Shadarilin Pedoksi. Olennon selässä ratsastaa toinen mustanpuhuva hahmo, jolle pihan soturit tekevät kunniaa polvistumalla.

Mustahaarniskaiset soturit tervehtivät toisiaan, muiden pysyessä kunnioittavasti polvillaan, ja keskustelevat jostain. Chantal ja Malakia eivät kuule mitään, mutta kauhun vallassa he alkavat aavistella että armeija on tullut kulkeakseen Portista Syvyyteen ja Armottoman luokse. He päättävät vetäytyä takaisin Vihersaliin, Malakia tulee perässä ja sortaa tunnelit helvetinvoimillaan. Ryhmällä ei ole tiedossa poispääsyä Vihersalista, mutta uskovat löytävänsä kaupungin kartan Kirjaston kätköistäm joka voisi antaa viitteitä pakotiestä. Sitä ennen heidän on kuitenkin palattava Portille ja varmistettava että se pysyy kiinni..

[Viimeisellä rannalla] Pakomatka

2011-06-22T09:13:00.000+03:00

Kun olimme saaneet hirviömäiset hämähäkit nuijittua hengiltä ja vähän hengähdettyä, palasimme tutkimaan vajaa. Garas löi tällä kertaa nuijallaan lukon rikki vajan ovesta, ja minä menin sisälle hakemaan kirjaa, kuitenkin odottaen lisää vaikeuksia pimeistä nurkista. Sid seurasi aivan perässäni, ja nappasi kirjan pöydältä nopeasti. Sisällä ei vaikuttanut olevan muuta mielenkiintoista, ja ulkoa kuulimme vahtia pitävän Eliaksen varoituksen lähestyvästä rosvoryhmästä, joten päätimme paeta paikalta nopeasti.

Pääsimme vaikeuksitta huvilalta hevosten luokse, vaikkakin kuulimme selvästi meitä seuraavan, arviolta parinkymmenen hengen joukon, äänet takanamme. Joukko jäi kuitenkin selvästi jälkeen, ja vartin rivakan juoksun jälkeen Garas puuskutti siihen malliin että päätimme jatkaa kävelyvauhtia, minä toki Usvan selässä ja Elias oman koninsa. Matka kauppalaan sujui ongelmitta, mutta sinne päästyämme aavistimme jotain olevan pielessä.

Hopeinen ankkuri oli suljettu, vaikka oli vasta iltapäivä, eikä ketään näkynyt missään. Niskakarvani nousivat pystyyn aavistaessani vaaraa, myös muut tuntuivat varautuvan pahimpaan. Sid meni jyskyttämään ovea, ja hetken päästä Johann päästikin meidät sisään, pälyillen ympärilleen pelokkaasti. En tiennyt mitä odottaa, joten talutin Usvan mukanani ahtaaseen tavernaan. Eliaksen koni ei suostunut astumaan sisään, joten hän päätti mennä Merenneidon surmaan edeltä odottelemaan.

Hopeisessa ankkurissa saimmekin hyvin pian selville syyt Johannin pelkoon. Hän kertoi olleensa itseasiassa juuri tekemässä lähtöä pakoon kaupungista. Hän oli tehnyt Hopiarannan sukujen kanssa jotain vilunkipeliä, usuttaen näitä toistensa kimppuun, mutta hänen suunnitelmansa olivat paljastuneet. Nyt oli kuulemma Ijäksen perheen lynkkausporukka tulossa häntä hakemaan. Kirjasta hänellä ei ollut maksaa rahaa, enkä minä suostunut tässä tilanteessa ottamaan hänen velkakirjaansa vastaan, joten jouduimme lähtemään Eliaksen perään ilman palkkiota. Ulos päästyämme Johann pisti oven nopeasti säppiin, eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä kadun päässä näimmekin parinkymmenen rosvon lauman tulossa suoraan kohti tavernaa, aseistautuneena kepein, veitsin ja koukuin. Ilmeisesti ryhmä ei ollut kuitenkaan huomannut meitä tulemassa ulos tavernassa ja jätti meidät rauhaan, kunhan annoimme tietä. Garas jäi itsepäisesti seisomaan keskelle katua, ja hänet tönäistiin mutaan rähmälleen. Retkue käveli naureskellen miehen ylitse, mutta heillä oli selkeästi tärkeämpääkin tekemistä kuin Garasin hakkaaminen. Jätimme tavernan taaksemme ja suuntasimme rauhallisemmille alueille.

Merenneidon surmassa kauppias Kosti oli juuri maksamassa velkaansa Eliaksen taskuun, kun astuimme sisään. Jutustelimme niitä näitä kunnes Kosti lähti, jonka jälkeen selitin tilanteen Eliakselle. Päätimme koettaa etsiä toisen ostajan kirjalle myöhemmin, ja keskittyä syömään ja juomaan. Sid lueskeli kirjaa, tulkiten sitä mitä pystyi. Ilmeisesti velhon tutkimukset olivat käsitelleet eläinten koon muuttamista, ilmeisen menestyksekkäästi, tästä huvilan hämähäkit olivat todiste. Huvilan kellarissa meitä olisi odottanut lisää mahdollisia kauheuksia, jos sinne olisimme uskaltautuneet.

Ilta keskeytyi jossain vaiheessa, kun joku kyläläinen riensi saliin ilmoittamaan Hopeisen ankkurin olevan liekeissä. Kaikki salissa olevat selvästi tiesivät mistä oli kyse, joten ilmoitus ei herättänyt kummempia reaktioita.

Myöhemmin Kosti saapui takaisin, hermostuneen oloisena, ja marssi suoraan meidän luoksemme. Hänellä oli vankkurillinen "kuumaa kamaa", Johannin varaston loput, jotka hän halusi saada ulos Hopiarannasta jo samana iltana. Meille hän tarjosi vaaraan nähden todella alhaista palkkiota, 20 kultarahaa yhteensä koko porukalle. Vaadin häntä maksamaan saman verran kaikille, josta lopulta pääsimme 12 kultarahan palkkioon. Saimme hänet maksamaan rahat etukäteen, johon hän suostui.

Lähdimme siis saman tien matkaan, auringon laskiessa jo mailleen. Kauppalasta pääsimme ulos helposti, mutta päätiellä vähän matkan päässä havaitsimme jonkinlaisen barrikadin. Koska emme todellakaan halunneet taistella, ja selityksetkin olisivat olleet vähän mitä sattuu, päätin johdattaa saattueemme sivukujia pitkin barrikadin ohitse. Kujat olivat äärimmäisen ahtaita, mutta tarjosivat paitsi näköestettä, myös vaimensi hevosten kavioiden ääntä siinä määrin että pääsimme onnistuneesti ulos Hopiarannasta.

Puolen yön jälkeen leiriydyimme tien sivuun muutamaksi tunniksi. Yö oli viileä, mutta rauhallinen. Olemme juuri tekemässä taas lähtöä, tarkoituksemme on päästä takaisin Piettilään vajaassa viikossa. Minua vähän epäilyttää palata näin pian takaisin sinne mistä vain muutama päivä aiemmin tulimme, mutta koetan olla näyttämättä pelkoani muille. Toivon Ratsumiehen kadottaneen jälkeni jo aikaa sitten.

---

Sunnuntaina pelattiin verrattain lyhyt peli, alkuun teimme hahmoja Pathfinderin Crimson Throneen. Jossain määrin erilaista ryhmää taas kerran tulossa, tällä kertaa taitaa jokaisella olla ns. sosiaaliset kyvyt otettu huomioon ainakin jollain tasolla. Siltikin voi olla vaikeaa pelillisesti keksiä mikä yhdistää snobia taldorilaista ritaria, varisialaista bardia, puolihaltia korttihuijari-oraakkelia ja puoliörkki palkkionmetsästäjä-samoojaa.. paitsi tietenkin kosto...

[Rolemaster] Se on vain peliä..

2011-06-09T08:43:00.000+03:00

Grondusharin ja Wilfredin seikkailut saivat jatkoa, itseasiassa jo tuossa pari viikkoa sitten, kahtena peräkkäisenä päivänä, yhteensä reilut 24h peliä. Ensimmäinen päivä meni käytännössä edellisellä pelikerralla viime kesänä hahmojen avaaman maagisen pelilaudan selvittämiseen, enemmän tai vähemmän hengissä. Jumanji-vaikutteinen pelilauta tuntui alkuun hauskalta idealta, mutta siinä useamman tunnin pelaamisen jälkeen alkoi jo vähän puuduttamaan, kun varsinainen tekeminen rajoittui sitten kuitenkin vain taisteluun ja kierrosten mahdollisimman nopeaan läpikäyntiin. Ei silti, kaikkea jännää tuossa tapahtui ja Suuren Pahiksen suunnitelmiakin päästiin vähän sivuamaan.

Pelilaudalta hengissä selvittyään ryhmä sitten pääsi tekemään suunnitelmia jatkosta. Päätimme jatkaa Pahiksen eli Mustakaapuisen jahtaamista, sillä nyt meillä oli hyvät vihjeet mistä hänet tavoittaisimme. Yllätysetumme toisaalta oli ainakin osittain mennyt, mutta luotimme siihen että valitsemamme reitti vaarallisen suon kautta ei ollut se ilmeisin vaihtoehto. Hevoset ja osan tavaroista jätimme Jadedraan ja lähdimme jokea pitkin kanooteilla kohti Mustan Kuun temppeliä, jossa ainakin Wilfrediä vainoava salamurhaajakultti piti majaansa, toivottavasti myös Mustakaapuinen.

Parin päivän melontamatka pitki mutaisia soita oli verrattain tylsä, vaikka matkalla kohdatut hillbillyt kovasti varoittelivat vaaroista. Pari kertaa jouduimme jättiläismäisten salamanterien mielenkiinnon kohteeksi, mutta otukset eivät kestäneet hyvin varustautuneen ja kokeneen ryhmän edessä. Matka päättyi suon laitamilla sijaitsevan metsäisen kukkulan juurelle, jolla sijaitseva torni herätti seikkailijoiden mielenkiinnon. Torni ei varsinaisesti ollut kohteemme, mutta ehkä suomatkan tapahtumaköyhyys sai tutkimaan raunioita tarkemmin. Sisältä löytyikin mielenkiintoisia arvoituksia, mm. eräässä kerroksessa oleva kuivunut, mutta eläväinen puu, joka vaikutti tietoiselta. Puun oksisto oli muodostanut selkeän istuimen keskelleen, mutta kaiken tarkoitus jäi vielä odottamaan vastaustaan. Tornin ylempien kerrosten löydöt vahvistivat käsitystä siitä että torni oli jonkin velhon vanha, nyt jo hylätty, asuinpaikka, ja että tornilla ja laajalla suoalueella oli jokin yhteys.

Velhon makuuhuonekin löytyi salaisten reittien takaa. Liian innokas Grondushari poltti tällä kertaa näppinsä ahneuksissaan, penkoessaan makuuhuoneen arkkua. Arkun sisältä löytyi valepohjan kätköistä pieni rasia, joka olisi kestänyt paremmankin tutkimisen. Grondushari meni kuitenkin avaamaan tyhjäksi osoittautuvan rasian, ja samalla langetti varsin inhan kirouksen itsensä ja Lwira-noidan päälle. Kumpikaan ei voi enää koskaan matkustaa tuulta vastaan, tai joutuu tuulen riepottelemana satunnaiseen paikkaan, satunnaiselle korkeudelle. Hahmot itse eivät tietenkään kirouksesta mitään tiedä, tuntevat vain että jotain on vähän pielessä. Oikea aarrekin kyllä löytyi, lukitsemattoman ja ansoittamattoman oven takaa makuuhuoneen nurkasta..

[Viimeisellä rannalla] Hopiaranta

2011-06-07T09:38:00.000+03:00

Matkamme Hopiarantaan kauppias Kostin karavaanivartijoina olisi voinut toki mennä paremminkin, mutta myös paljon, paljon huonommin. Itse matka oli tapahtumaköyhä, vaikka huhut peikoista ja nummien kummituksista pitivätkin meidän varpaillamme. Mitään mainittavaa ei kuitenkaan tapahtunut, vaan viikon matka rasitti lähinnä Usvan kavioita. Nuori Sid istui koko matkan yhden vankkurin perällä, tuijottaen tyhjyyteen noetuilla silmillään. Garas käveli Usvan perässä määrätietoisesti ja Elias ratsasteli muista erillään.

Hieman jännitystä saimme vasta Hopiarannan kaupungin rajamailla, jossa aluetta hallitsevat rosvoklaanit nyhtivät kauppiailta tullia. Halusin välttää turhaa taistelua, samoin Kosti, ja maksoimmekin kahteen eri otteeseen rosvojen vaatiman summan, tosin ensimmäisellä kerralla onnistuin hieman pienentämään summaa. Kosti ei selvästikään ollut tähän tyytyväinen, mutta tyytyi vain murisemaan. Hopiaranta itsessään on ikivanha suurkaupunki, jonka joku jumalten hylkäämä Leviathan tuhosi ja hävitti aikoja sitten. Sittemmin paikalle on saapunut uutta asujaimistoa, joka Kostin mukaan asuttaa lähinnä satama-alueen "sivistyksen" saareketta. Muu kaupunki on raunioita, joissa asuu siellä täällä vielä ihmisiä jotka syystä tai toisesta haluavat olla rauhassa. Kaupungista puuttuu hallinto ja vallasta kilpailee useampikin suku, vaikka rosvolauma olisikin niille parempi nimitys.

Hopiarannan satamaan saaavuttuamme Kosti maksoi luvatusta 10 kultarahan palkkiosta vain puolet, vedoten rosvojen verottamaan kukkaroon. Hän kuitenkin lupasi hoitaa loppumaksun kunhan saisi tavaransa kaupattua. Sovimme noutavamme summan myöhemmin. Toimitimme perille myös matkamme todellisen tarkoituksen, Johann Gellnerinpojalle lähetetyn sinetöidyn laatikon, jota Garas oli tunnollisesti kantanut mukanaan. Johann, Hopeisen ankkurin tavernan omistaja ja ulkonäöstä päätellen hedonistinen nautiskelijaluonne, oli silminnähden tyytyväinen toimitukseemme sekä siihen että lipas oli edelleen sinetöity, sopimuksen mukaan. Hän oli jopa niin tyytyväinen että tarjosi meille, palkkion maksettuaan, toista tehtävää. Johann kaivoi esiin homeiset kirjakääröt joiden väitti olevan Hopiarannassa eläneen velhon päiväkirjan jäänteet. Näistä kääröistä hän oli selvittänyt velhon vaiheita. Velho oli lähtenyt pakoon Hopiarantaa tuhonneen merihirviön hyökkäystä, mutta unohtanut kiireessä jonkin kirjan huvilalleen. Johann vakuutti meille tietävänsä missä huvila sijaitsi ja että kirja oli edelleen siellä, ja haluavansa meidän noutaa se hänelle. Hommassa oli hänen mukaansa yksi mutka, sillä alue oli Ojakankaan perheen hallussa, ja nämä haluaisivat varmasti osingolle saaliista, mikäli saisivat siitä vihiä. Homma olisi siis hoidettava huomaamatta.

Vetäydyimme salin puolelle suunnittelemaan retkeä. Sid kertoi pystyvänsä tiedustelemaan "taikavoimillaan" paikkaa etäältä, mutta tarkempi kysely tästä tavasta herätti vähän epäilyksiä pojan kykyihin. Loitsu olisi kuulemma vaatinut neitsyitä (johon Elias totesi haluavansa myös piikoja) sekä sen että olisimme joka tapauksessa joutuneet menemään paikan päälle. Tässä vaiheessa naureskelimme pojalle vielä hyväntahtoisesti, vaikka tämä olikin pelottavan vakavissaan sivutessaan ihmisuhreja ties mille jumalattomille demoneille.

Keräsimme vähän lisää tietoa Ojakankaan perheestä ja huvilan alueesta, ja näiden tietojen perusteella päätimme että keskellä päivää olisi paras aika, sillä yöllä alue kuhisi vartijoita. Hankin vielä halvan villaisen kaavun haarniskaani, ja statustani, peittämään, en tosin uskonut että se tulisi kestämään lähempää tarkastelua, mutta ehkä etäältä meihin ei niin kiinnitettäisi huomiota. Nukuimme yön Merenneidon Surmassa, lähdimme matkaan heti aamiaisen syötyämme.

Jätimme hevoset erääseen korkean muurin suojaaman pihan perältä löytyneeseen talliin, noin kilometrin päähän kohteestamme ja jatkoimme jalan. Noin puolivälissä Sid koetti vielä vakuuttaa meidät taikavoimillaan, istahti alas ja vaikutti nukahtavan, kunnes ilmoitti että Ojakankaan perheet taikasuojaus on liian tehokas. Jälleen naureskelimme hänelle hyväntahtoisesti. Matka huvilalle taitettiin enemmän tai vähemmän piilossa, tosin olin aivan varma että tulomme ei jäänyt havaitsematta.

huvilan piha oli rinnalle ulottuvan korkean heinikon vallassa. Päärakennuksen lisäksi oli erillinen vajarakennus, jonne suuntasimme ensin. Vaja oli lukittu ja lukko umpiruosteessa, mutta Sidin onnistui ryömiä ovien alta sisälle. Ja sitten alkoi tapahtua. Sidin kolistelessa sisällä me muut seisoskelimme ulkona heinikossa. Luulin Garasin pitävän vahtia, enkä kiinnittänyt ympäristöön juurikaan huomiota, ennenkuin heinikosta loikkasi valtava musta otus, joka paljastui suureksi hämähäkiksi, jalkaani kiinni ja upotti hampaansa reiteeni. Tai yritti, sillä levyhaarniska oli sille liian kova pala. Otus sai kuitenkin kaadettua minut maahan. Muutkin tajusivat jotain tapahtuvan kadotessani heinikkoon. Sisältä kuului Sidin huudahdus, heinikosta syöksyi toinen valtava hämähäkki Garasin syliin jota Elias koetti ampua jousellaan. Itse pyristelin taakkani alla hiljalleen pystyyn ja koetin potkia otusta kauemmas. Pystyyn päästyäni sain käyteltyä kilpeäni kunnolla. Hämähäkki ponkaisi taas kimppuuni mutta pistin kilpeni, ja koko painoni, sitä vastaan ja sain tuupattua otuksen selälleen, jossa se sätki hetken aikaa koivet pystyssä. Vedin miekkani ja koetin pistää ötökkää lähelle sen leukoja, silpoen heinänkorsia ja teräksenkovaa kitiinipanssaria samalla, mutta muuten vaikutus oli varsin vähäistä.

Tilanteen pelasti Sid, joka oli päässyt ryömimään ulos vajasta, yltäpäältä paksussa seitissä ja pieniä hämähäkinpoikasia hiuksissaan ja vaatteissaan. Hän keskittyi hetken ja osoitti Garasia ahdistelevaa otusta, joka kääntyi NURINPERIN inhan "plop" äänen saattelemana. Garas ei asiaa hätkähtänyt, vaan murskasi visvaa ja verta ympäriinsä tihkuvan lihapallon nuijallaan, ja siirtyi avustamaan minua. Hetken päästä hänen nuijansa heilahti uudestaan ja löi toisen hämähäkin kitiinipanssarin murskaksi. Otus valahti maahan ulkoisen tukirankansa pettäessä, ja hakkasimme sen yhteistuumin palasiksi, Sidin anoessa meitä säilyttämään se hengissä "tutkimista" varten...

---

Sunnuntaina siis päästiin vihdoin aloittamaan uusi Mikon vetämä RQ II kampanja, "Viimeisellä rannalla". Säännöt saivat heti alkuunsa kritiikkiä, tosin osa näistä kritiikin kohteista lienee lähinnä sääntötulkintakysymyksiä. Hämähäkkitaistelu vei tunnin verran ja tuntui paljon verkkaisemmalta, oma hahmoni vietti koko ensimmäisen kierroksen noustessaan ylös maasta ja keventäessään taakkaansa, ennen kuin pääsi vetämään miekkaansa ja hyökkäämään. Taistelu kokonaisuudessaan oli luokkaa huti, huti, osuma (kohde väistää) kunnes sitten tuli ns. kunnon osuma ja vastustaja putosi heti.

Säännöt toivottavasti tuosta selkiytyvät kun tulevat tutummiksi, ja noppaonni vaikutti tällä pelikerralla todella huonolta joten senkin puolesta voi vain toivoa parannusta. Kampanjamaailma itsessään vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, tai onhan se siltä vaikuttanut jo ensimmäisistä fluffikuvauksista lähtien, joten voi vain toivoa ettei kampanja kaadu sääntöongelmiin, jotka kuitenkin ovat tietyllä tavalla toisarvoisia.

Keräilijäkamaa

2011-05-24T08:13:00.000+03:00

Viime viikolla iski paniikki, kun tajusin että Witcher 2:n julkaisupäivä on ihan käsillä enkä ollut vielä tajunnut tilata Collector's Editionia pelistä, vaikka olin sitä suunnitellut jo kuukausia. Jotenkin vain aika taas juoksi ja koko ajan ajatteli että kyllähän sitä huomennakin ehtii. Yllätys ei toki sitten suuren suuri kun julkaisupäivää edeltävänä päivänä ei tuota keräilijäversiota mistään enään löytynyt. Tai oli jollain epämääräisellä brittisivustolla, joka vaati tilin aktivoimiseksi Visaveloitusta suoraan kortilta, vaikka mainostivat Paypal-mahdollisuuttakin. En tuota rekisteröintiä sitten tehnyt loppuun vaan alistuneesti pistin Premium-version tilaukseen Puolenkuunpeleistä, Ahvenanmaan varastosta, josta lupailivat sen jo seuraavaksi päiväksi (mitä en kyllä uskonut hetkeäkään). Kiirettä pelin saamisella ei ollut, Oblivion on vielä tällä hetkellä, 110 tunnin jälkeen, tukevasti kesken.

Seuraavana päivänä sitten tulikin postia Puolenkuunpeleistä että toimitukset ovat viivästyneet, mutta pitäisi saapua loppuviikosta. Menin sitten harhailemaan heidän sivustolleen, ja huomasinkin että Collector's versiota olikin taas saatavilla. Pikaisella tiedustelulla selvisi että asia oli tosiaan näin eikä mikään virhe, joten nopea tilauksen muutos ja homma olikin selvä.

Eilen tuo paketti sitten tuli. Laatikon koko yllätti, on nimittäin samaa luokkaa kuin Arkham Horrorin laatikko, ja saman verran taisi painaakin, sisällä kun oli Geralt-patsas (mitä lie keramiikkaa). Olo oli kuitenkin kuin jouluna pakettia avatessa. Sisältö oli tuhriutunut johonkin mustaan jauheeseen, oletettavasti laatikon pohjaa peittävästä muovikotelosta, mutta sen sai onneksi putsailtua imurilla ja kostella rätillä. Laatikko oli vähän kolhuja ottanut ja edellämainittu muovikotelo oli rikki siitä kohtaa missä patsas oli makoillut, mutta pikkujuttuja onneksi. Pääasia eli sisältö oli kunnossa. Roinaa tulikin vaikka minkälaista. Oli patsasta, paperinukkemateriaalia (aika käsittämätön idea..), pelimaailman kolikoita, kovakantinen Art Book (parannus edelliseen vastaavaan), varsin upeat "luiset" nopat, pelikortit, manuaalia, värikästä karttaa, joku sinetöidyn kirjeen oloinen, making-of DVD/Soundtrack. Ja olihan siellä se pelikin, Premium paketissa mukana. Siitä sitten joskus myöhemmin.

[Aynerea] Takaisin radalle

2011-05-10T09:03:00.002+03:00

Sunnuntaina pelissä ryhmä sai taas kerran lisävahvistuksia kahden uuden, enemmän tai vähemmän halukkaan, seikkailijahahmon muodossa. Petterin uusi hahmo Koss "Preacher" Kelat on Iudicatuksen ja Shannan tapaan Cauldroniin hieman hämärissä oloissa saapunut tulevaisuuden aikamatkailija. Koss toimi Ikoborissa Shantalin temppelin vartijana, päämäränään kohota vielä joskus templarien armoitettuun kastiin. Joku kuitenkin mätti ja Koss tunsi olevansa loukussa nykyisessä työssään. Suuri soturi kuitenkin kiinnitti erään papin huomion, joka alkoi kouluttamaan tätä lähes vaivihkaa noidanmetsästäjäksi. Erinäisten sattumuksien jälkeen Koss kuitenkin päätyi samalla laivalla Iudicatuksen kanssa keskelle Cauldronin kraaterijärveä, josta hänet sitten pelastettiin tajuttomana ja vietiin välittömästi kaupunginvartioston kuulusteluihin. Ennen pitkää hänet kuitenkin luovutettiin Pyhän Valon kirkon äiti Jenyan holhoukseen ja Koss onkin viettänyt nämä (mahdottoman pitkät) päivät saapumisensa jälkeen kirkon sairastuvalla, vailla tietoa missä on tai miten on sinne päätynyt.

Mikon hahmo Therion taas on hippihaltia (paino sanalla hippi) joka pukeutuu sateenkaaren väriseen ponchoon ja viljelee sanoja "piis määän", "wouuu" ja "wouuu, duud". Alunperin Haltiametsästä lähtenyt, haltiasamoojavanhempien kasvattama akrobaattisoturi, joka päätti lähteä tutkailemaan maailmaa erään epäonnisen taistelun jälkeen ja päätyi istumaan Drunken Morkothin nurkkapöytään juuri parahiksi todistamaan Otimin terroritekoa.

Tuho Drunken Morkothissa jäi verrattain vähäiseksi, lukuunottamatta tuhoutunutta baaritiskiä ja kuutta tai seitsemää kuollutta (joukossa Otim, Murkki ja yksi tarjoilijatytöistä). Lattiaa peittävät oljet olivat kuitenkin syttyneet mutta Iudicatus hoiti alkusammutuksen luomalla suuren sadesumupilven Create Waterilla, joka tukahdutti liekit ja nosti tilalle sankan savun. Shanna, selviydyttään järkytyksestä, alkoi huutaa Iudicatukselle "minähän sanoin että se on hullu!", mutta Iudicatus oli vakuuttuneempi siitä että Otim oli, todennäköisesti liittyen Crimson Hallin tapahtumiin, vihollisen hallinnan alaisena tehnyt tekonsa. Lisäksi ihmetystä herätti se, miten maahinen oli yhtäkkiä osannut salaman ja tulipallon kaltaisia mahtiloitsuja, kun pikkuotus oli selkeästi ollut tavallinen silmänkääntäjä. Nurkkapöydässä istunut Therion koetti etsiä elonmerkkejä iskun saaneista, mutta totesi kaikki menehtyneiksi. Murkin vaimo nyyhkytti miehensä ruumiin äärellä ja Therion koetti lohduttaa tätä.

Dûrum ja Iudicatus painuivat ulos salista etsimään mahdollista mastermindia, mutta varjoisat kujat majatalon liepeillä olivat jo tyhjiä. Palokellon kalkatus ja "tulipalo" huudot kaikuivat kaduilla, Dûrum painui takaisin sisälle sammuttamaan loppujakin pesäkkeistä, jättäen oven auki jotta sali tuulettuisi.

Pyhän valon kirkolla akolyytti Rufus riensi keskeyttämään Jenyan ja Kossin keskustelun ilmoittamalla Drunken Morkothin palosta. Jenya tuntui aavistavan mitä oli tapahtunut ja pyysi Kossia lähtemään tarkistamaan tilannetta. Rufus lähti näyttämään tietä, muistuttaen ensin Kossia siitä että äiti Jenyalla oli jo melko paljon murheita eikä hän kaivannut niitä yhtään lisää.

Majatalolle oli saapunut vartiosto selvittelemään tapahtumia, ja osa näistä näytti tunnistavan Iudicatuksen. Iudicatus vaati päästä kapteeni Vonen puheille, sillä hyökkäys oli selvästi vastaisku joka osoitti jälleen kerran ryhmän olevan oikeilla jäljillä. Paikalle saapunut Koss tunnisti Iudicatuksen välittömästi yhdeksi Emerald Knightsien johtajaksi. Hän tunnisti myös Shannan Ikoborin johtajan Dranos Andragonin mielitietyksi. Muitta mutkitta soturi astahti heidän eteen ja polvistui kunnioittavasti, saaden molemmat hieman hämilleen.

Vartioston kersantti lähti johdattamaan ryhmää, johon Iudicatus Shannan vastustuksesta huolimatta värväsi Kossin ja Therionin, kohti Irongaten linnoitusta. Linnakkeella ryhmä vietiin selliin odottelemaan, ovia ei kuitenkaan lukittu eikä varusteita viety. Ryhmä odotteli aamuun asti kapteeni Vonea, joka saapuikin hieman ärtyneen oloisena ja vaati selitystä tapahtumille. Iudicatuksen puheet kaupunginjohdon salaliitoista näyttivät olevan miehelle liikaa ja tunteet hieman kuumenivat. Väliin astuneet Koss ja Therion saivat osakseen vain kylmiä katseita jotka pakottivat heidät perääntymään. Lopulta Vone vei Iudicatuksen mukanaan ja lukitsi muut selliin odottamaan.

Sellin ulkopuolella Vone kertoi kääpiö Xodenin jääneen portilla kiinni, mukanaan yksi omituisella merkillä varustetuista viinipulloista. Xoden oli pidätetty mutta häntä vastaan ei oikeastaan ole mitään ja hänet on päästettävä vapaaksi. Sitä ennen Xoden kuitenkin oli halunnut jutella Iudicatuksen kanssa. Iudicatus valmistautui "sielunvihollisen" kohtaamiseen rukoilemalla Shantalin siunauksia, kunnes ärtynyt Vone keskeytti hänet ja johdatti kuulusteluhuoneeseen.

Xoden kertoi olevansa vain palkollinen, joka teki yhteistyötä Garrick Pointsista käsin operoivan Jandorilaisen kauppiaan kanssa ja valmisteli kaupunkiin johtavaa tunnelia puoliörkki palkkasotureiden käyttöön. Puoliörkit olivat hänen palkanneen "Sinisen Herttuan" sotureita. Sinistä Herttuaa hän ei ollut tavannut vaan kaikki yhteydenotot olivat olleet kirjeitse. Tunnelin hän oli löytänyt joskus aiemmin ja käyttänyt hämärähommissa, kunnes bugbearvampyyri hiisineen oli majoittunut sinne ja pakottanut Xodenin tekemään diilin näiden kanssa. Xoden mainitsee myös Elduras Trielin palanneen ja liittyvän jotenkin juttuun. Triel majailee tällä hetkellä Amberin myllyllä Cauldronin ulkopuolella. Triel oli aiemmin vartioston samooja joka ryhtyi murhailemaan.

Iudicatuksen poistuessa Xoden kysyy vielä Dûrumin viemän haarniskan perään, mutta pappi ei tiedä asiasta mitään. Ulkopuolella Iudicatus kertoo tietonsa Vonelle ja kertoo Amberin myllyn olevan ryhmän seuraava kohde. Vone ei anna lupaa ottaa Kossia mukaan, joka voi olla vaaraksi kaupungille, ja joka on Pyhän Valon kirkon holhouksen alainen. Iudicatus rientääkin kirkolle pyytämään (käskemään) äiti Jenyaa luovuttamaan Koss hänelle. Seuranneessa keskustelussa Jenya mainitsee kirkon johtajan isä Sarcemin paluun olevan myöhästynyt jo viikolla. Lopulta Jenya lähtee Iudicatuksen matkaan linnakkeelle jossa neuvoteltuaan Vonen kanssa päätyy luovuttamaan Kossin Iudicatuksen seuraan.

Ryhmä vapautetaan. Dûrum ilmoittaa keskeneräisistä bisneksistään ja ryhmä sopii kokoontuvansa Drunken Morkothin edustalla tunnin päästä. Dûrum painuu Gurnetsan pajalle, joka on pyhäpäivän vuoksi kiinni, mutta seppä itse on paikalla odottamassa Dûrumia. Hän lupaa haarniskasta heti 800gp, tai sitten se voidaan laittaa myyntiin, jolloin hinta voisi kohota jopa 1200gp:hen. Dûrum pohtii hetken, mutta päätyy ottamaan rahat heti, sillä tulevaisuus on epävarma. Palattuaan ryhmän luokse Dûrum luovuttaa puolet summasta, Otimin osuuden, Iudicatukselle, joka ottaa lahjoituksen ilahtuneena vastaan.

Koska Amberin myllyn sijainnista ei ole tietoa, lähtee ryhmä etsimään sopivaa opasta Tipped Tankardista. Koss menee sisälle muun ryhmä jäädessä ulos odottelemaan. Iudicatus kuitenkin kieltää Kossia mainitsemasta kohdetta, joten Kossilla on runsaasti vaikeuksia selittää minne haluaa päästä ja joutuukin pilkan kohteeksi. Kun selviää että Koss kuuluu Iudicatuksen ryhmään ilmapiiri muuttuu lähes vihamieliseksi, joka kulminoituu Iudicatuksen astuessa myös sisälle jolloin molemmat heitetään ulos. Ryhmä nielee tappionsa ja koettaa onneaan muurien ulkopuolelta. Neljästä portista ryhmä valitseen pohjoisen, Garrick Pointtiin johtavan tien. Pyhäpäivän vuoksi liikenne on olematonta, ja hetken aikaa muurien ulkopuolella istuskeltuaan Iudicatus nöyrtyy kysymään porttivahdeilta Amberin myllystä. Vahdit neuvovatkin tien noin 10 mailin päässä tien varrella sijaitsevaan paikkaan. Mylly ei ole enää toiminnassa ja se on kuulemma matkalaisia ryöstelevien ogrejen pesäpaikkana.

Iudicatuksen Wind Walk toimii vain neljään henkilöön, joten pappi käskee Shannan jäämään portille. Shanna mykistyy epäuskoisena kun muut muuttuvat kaasumaisiksi ja rientävät matkaan Taikatuulen avulla. Jonkin aikaa matkattuaan ryhmäläisille alkaa kuitenkin tulla muistikatkoksia ja keskittymisvaikeuksia, jotka pahenevat mitä kauemmaksi portista he pääsevät. Iudicatus tajuaa sen liittyvän jotenkin Shannaan ja aika-jatkumon katkeamiseen, ja viittoilee muille paluuaikeistaan. Koss ja Dûrum onnistuvat tajuamaan, mutta luonnonlapsi Therion on lentämisen lumoissa ja jatkaa liitelyään. Iudicatus dismissaa Wind Walkin haltian osalta, jolloin tämä leijuu maahan, saaden välittömästi muistinsa takaisin. Therion päättää jäädä tien poskeen odottelemaan muiden paluuta.

Portilla Shanna on myös tuntenut muistikatkokset ja näyttää voitonriemuiselta kun Iudicatus toteaa että hän ja Shanna eivät voi erota toisistaan. Shanna osoittaa vielä mithril-rannekkeitaan ja kertoo niiden liittyvän jotenkin asiaan. Koska Wind Walk on jo käytetty, täytyy Shannan hölkätä muiden liitäessä hitaasti. Kolmen vartin hölkkäämisen jälkeen Therion liittyy takaisin ryhmään, ja lähtee myös juosten mukaan. Vähän ajan päästä Shanna kuitenkin pysähtyy puuskuttaen ja istahtaa kivelle murjottamaan, uskoen koko homman olevan vain Iudicatuksen kiusantekoa. Shanna ei suostu jatkamaan matkaa joten muutkin jäävät pitämään taukoa.

---

PJ siis pisti ryhmän taas raiteille (vähäksi aikaa) ja liitti vielä NPC Shannankin oleellisesti ryhmään, pistäen ainakin hetkeksi lopun luostari/murha-ajatuksille. Pelaajien kesken kyllä jo suunniteltiin mm. Shannan kivettämistä ja kutistamista taskuun mahtuvaksi, mutta varmaan jäävät suunnitelmien asteelle. Ryhmän maine myös huononi oleellisesti Otimin tempauksen tähden. Dûrum taas onnistui jälleen kasvattamaan omaisuuttaan, hetken aikaa matkassa oli jopa 32 naulaa kultaa, josta neljäsosan luovutti Iudicatukselle. Dûrumilla lienee myös ryhmästä eniten taikaesineitä (kirves, haarniska, nuoliviini) ehkä Shannaa lukuunottamatta, näiden lisäksi hänellä on myös mihtrilhaarniska. Kohta voisi olla rahaa sen verran koossa että pystyisi sijoittamaan pajaan, jossa Dûrum voisi ruveta harjoittamaan sepän ammattiaan. Mutta saa nyt nähdä miten käy. Muut jo haaveilevat kääpiön omaisuuden jakamisesta tämän kohdatessa loppunsa..

Conan the Barbarian (2011)

2011-05-07T13:37:00.000+03:00

Jostain syystä tämän uusintafilmatisoinnin teko oli jäänyt minulta huomaamatta, mutta onneksi muut tuntuvat seuraavan kenttää tarkemmin. Conanista tosiaan on tulossa elokuun 26. päivä ilmestyvä, uutuuttaan kiiltävä ja nykytehosteita ehkä liikaakin hyödyntävä, muodikas 3D pläjäys. Traileri vaikutti ihan hyvältä, tosin Conanin sijaan ensimmäinen ajatus oli Scorpion King 2 tms. muu "sandal & sword" elokuva. Vaikkakaan en mikään 3D-leffojen ystävä olekaan, tähän mennessä nähdyistä ainoastaan piirroselokuvat ovat näyttäneet oikeasti hyviltä 3D:nä, niin kyllähän tämä on pakko lähteä katsastamaan teatteriin asti.

Tarina lienee ainakin osittain sama kuin aiemmassakin, vaikka ehkä vähän vaikuttaa siltä että Conanista yritetään tässä leipoa periamerikkalaista kansojenvapauttajasankaria. Saa nyt sitten nähdä, onko uusi kulttiklassikko syntymässä?

XIII - Muistiinpanoja 3

2011-05-06T11:13:00.002+03:00

Paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi kirjoitin, ja suurin osa siitä tuntuu lähes unelta.

Kaupungissa, jonka nimeä en muista, minut sekoitettiin myrrysmiehiin, ehkä rähjäisen ulkonäköni tai varusteideni takia. Sillä ei ole väliä. Pelkäsin että joutuisin tappeluun, mutta hämmästyksekseni minulle tarjottiinkin työtä. Kuulemma kaksitoista muuta oli ennen minua kieltäynyt samasta työstä, mutta minulle tehtiin selväksi että kieltäytyminen ei tällä kertaa ollut vaihtoehto. Työstä maksettiin kuitenkin varsin hyvin, ja kotoa saamani rahavarat olivat huvenneet huonoissa kaupoissa, joten otin työn vastaan ilomielin. Kaupungista lähtiessäni minulla oli epämääräinen tunne siitä että lähtööni kiinnitettiin tavallista enemmän huomiota, mutta siihen täytynee tottua.

Työ itsessään oli varsin yhdentekevä, minun piti vain viedä uhrilahja läheisessä metsikössä sijaitsevaan lehtoon, lepyttämään jotain mielikuvitusolentoa. Paluumatkallani törmäsin kuitenkin puron varrella sijaitsevaan luolaan, josta kuulin vaimeita avunhuutoja. Päätin uhkarohkeasti lähteä katsomaan mikä oli hätänä, mutta pian huomasin tehneeni karmean virheen. Voin syyttää vain itseäni tästä sinisilmäisyydestä ja kiittää luojaa että selvisin hengissä. Luolan suulla sisälle pälytessäni kimppuuni nimittäin kävi kolme, alkuun petomaisilta vaikuttavaa olentoa, mutta jotka pian paljastuivat karkeisiin taljoihin ja suuriin, hirvensarvilla koristettuihin päähineisiin sonnustauneiksi rosvoiksi. Miehet koettivat parhaansa luodakseen vaikutelman hirmuisista metsänpeikoista ja säikäyttää minut puolustuskyvyttömäksi, jonka vallassa he varmasti arvelivat minun olevan helppo surmata. Pelolla oli kuitenkin toisenlainen vaikutus minuun ja kävinkin hurjaan vastarintaan näitä kolmea hyökkääjää kohtaan. Odottamaton vastarintani sai miehet hämilleen ja onnistuin potkaisemaan yhtä vastustajaani jalkojen väliin, kuten Bert oli joskus neuvonut, saaden hänet kaatumaan kaameasti valittaen polvilleen.

Miehen kumppanit kävivät minuun käsiksi, toisen napatessa ranteistani kiinni ja toisen, ison ja ruman karvanaaman, koettaessa tuikata veitsellään minua. Tempoilin kuitenkin pelon vallassa siinä määrin että veitsen iskut osuivatkin hänen toveriinsa, saaden tämän puolestaan hellittämään otteensa käsistäni. Syöksyin karvanaamaa päin ja onnistuin kaatamaan hänet rinteeseen syöksyessäni pakoon niin lujaa kuin vain jaloistani pääsin.

En tiedä kauanko juoksin metsässä umpimähkään, rosvot kannoillani karkeasti huutaen ja kiroillen, kun yhtäkkiä kuulin takaani kahahduksen ja kolauksen, kuin jotain olisi pudonnut. Kolausta seurasi rosvojen yllättyneet huudot, jotka vaihtuivat pian kauhun ja tuskankiljaisuiksi. Lienee selvää että en pysähtynyt ja jäänyt katselemaan taakseni, vaan kovensin vauhtiani ja kiisin kuin pohjatuuli läpi kuusikon, oksien repiessä naamaani ja vaatteitani. Juoksin kuin viimeistä päivää, ja aivan yhtäkkiä äänet takaani loppuivat ja löysin itseni tieltä. Luoja lienee ollut kanssani, sillä olin paitsi eksyttänyt takaa-ajajani, myös saapunut kuin sattumalta samaan paikkaan mihin olin ratsuni Usvan jättänyt. Usva seisoi vähän matkan päästä minusta, laiduntaen syksyn viimeisiä ruohonkorsia rauhalliseen tapaansa. Loikkasin satulaan ja ratsastin takaisin kaupunkiin.

Kaupunkilaiset olivat tyytyväisiä suoritukseeni ja kuuntelivat silmät pyöreinä kertomustani hurjista petomiehistä ja metsän hirviöistä. Tarinani tuntui tekevän vaikutuksen, sillä sain palkkioni lisäksi ilmaisen majoituksen ja ruuat, illan kuluessa tarjotuista juomista puhumattakaan. Tuntuu että minuun suunnatut katseet ovat myös muuttuneet hieman suopeammiksi, mutta moni muukin asia vaikuttaa humalassa olevan paremmin.

[Ferrum Corona] Viimeinen tehtävä

2011-05-04T15:43:00.000+03:00

Raskas peikkosaapas nostatti hienojakoista, mustaa tomua maasta pilveksi, joka hetken aikaa leijailtuaan takertui tiukasti hänen paksun kaapunsa laskoksiin. Edessäpäin näkyi tuhkanpeittämää luolaa ja vihreitä huuruja, jotka nousivat mahdottoman syvistä kuiluista helvetintulen mukana. Katosta, joka oli verrattain matalalla, laskeutui valtavia pylväitä epätasaiselle pohjalle.

Jostain kaikui korkeaa, valittavaa ääntä, joka sekoittui eläimelliseen mylvintään. Grâg Hull otti toisen askeleen, nostattaen jälleen tomupilven ilmaan. Portti hänen takanaan näkyi vain väräjävänä ilmana, jonka läpi hän pystyi näkemään peikkokaartinsa kääpiöiden linnoituksen uumenissa, järjestäytymässä heitä jahtaavien tuntemattomien soturien hyökkäykseen.

---
Pari viikkoa aikaisemmin, toisenlainen näkymä. Thûnin kuninkaansalin mustasta kivestä ja marmorista rakennettu kiiltävä lattia, kääpiöiden rakentamat kymmenien metrien korkeuteen kohoavat holvikaaret ja Banen patsaan edessä, Khazrod Hôgin valtaistuimella istuva Gamûl Barag. Kuninkaan liepeillä hännystelevä puolihaltia seisoo hieman taempana, verhoutuneena punaiseen ja purppuraiseen kaapuunsa. Kuninkaan henkivartioston sotapeikot valppaina pylväiden varjossa, osoittaen kunniaa heistä uljaimmalle tämän astuessa kuninkaansa eteen.

"Herrani", Grâg Hull, niin peikkojen kuin näiden vihollistenkin tuntema sotapeikko, Aitauksen ja Meldahnin sankari, polvistuu nöyränä kuninkaansa edessä. Gamûl viittoo uskollista soturiaan nousemaan ja astumaan lähemmäksi. Puolihaltia kumartuu kuiskamaan jotain kuninkaan korvaan, Grâg Hull ei saa sanoista selvää. Hän ei luota tuohon ulkopuoliseen, joka selkeästi pelaa jotain peliä omaksi hyödykseen. Mutta kuningas tuntuu uskovan tämän sanaa lähes ehdoitta, eikä ole sotapeikon tehtävä kyseenalaistaa valtiastaan. Puolihaltia vetäytyy taas kauemmas, syvällä huppunsa alla tuikkiva ylimielinen katse lukkiutuneena Grâg Hull valtavaan hahmoon.

"Ystäväni, tarvitsemme jälleen palveluitasi. Olemme saaneet tietoomme kääpiöiden salaista tietoa Kanôrista. Meillä on syytä uskoa, että sieltä löytyy tarvittava ase, joka viimeistelee voittomme Ael Thayrista ja haltiakapinallisista. Riata Kanôrin Kanôrin kaivauksia johtavalle peikkokomentajalle on jo lähetetty tieto saapumisestasi", kuningas sanoo, hypistellen päässään lepäävää, kääpiöiden takomaa kultaista kruunua.

"Ah, koskeeko tämä vihdoinkin kääpiöiden mithriliä?" Grâg Hull kysyy, vilkaisten sivusilmällä puolihaltiaa.

"Ei, tämä on jotain paljon parempaa", kuningas vastaa, paljastaen kulmahampaansa hymyyn.

---
Kuumuutta hohkaavan tasangon keskeltä erottui suuri musta kuutio. Kuution edustalla paloivat hiilipadat sinisellä liekillä, lepattaen ja savuttaen. Grâg Hull tutki karttaansa, mutta ei löytänyt mainintaa rakennuksesta. Hänen päämääränsä oli kuitenkin lähellä ja tämä saattoi olla osa sitä. Varovasti hän jatkoi matkaansa kohti omituista rakennelmaa, tomun ja tuhkan pölistessä hänen jaloissaan ja tarttuessaan hänen nieluunsa.

Rakennuksen sisälle johtava oviaukko sijaitsi hiilipatojen välissä, ja sitä reunustavat suuret pylväät oli kuvioitu tuskaansa huutavien päiden ja vääntelehtivien ruumiiden kohokuvioilla. Sotapeikko ei moisista välittänyt vaan astahti sisään viileään, pilkkopimeään halliin joka vaikutti korkeammalta kuin ulkoapäin näytti. Hallin etuosaa hallitsivat valtavat pylväsrivit, joiden välissä liikkui epäilyttäviä varjoja. Grâg Hull ei niistä välittänyt vaan jatkoi eteenpäin ja saapui pylväiden takana olevalle kiviselle alttarille. Alttarin päälle oli isketty, syvälle kiven sisään, suuri musta ja punainen sotalippu, jossa näkyi haaleana Banen tunnukset. Sydän hypähti sotapeikon rinnassa hänen koskiessa varovasti lipun metallista tankoa. Lippu tuntui värähtävän kosketuksesta ja Grâg Hull tarttui siihen molemmin käsin, aikomuksenaan repäistä se alttarin pinnasta irti, mutta huomasi pian että ei kyennyt siihen. Tempoiltuaan hetken aikaa hän päätti jättää lipun paikalleen ja palasi takaisin ulos, kiertäen rakennuksen ja jatkaen matkaansa kohti päämääräänsä, valtavia luolan seinämään rakennettuja pronssiovia.

---
"Tervetuloa, oi mahtava Grâg Hull. Tämä on suuri kunn..". Grâg Hullin murahdus hiljentää mielistelevän komentajan kesken lauseen. Komentajan takana seisova niljakas peikkovelho vetäytyy kauemmaksi, kavahtaen hurjan sotapeikon katsetta. Sotapeikon ja tämän kaartin maine on yhtä musta niin vihollisten kuin omienkin parissa. Grâg Hullin maineeseen nostanut Meldahnin haltiakaupungin valtaus oli veriteko vailla vertaansa ja viimeistään tuo tapaus teki haltioille selväksi että peikkojen valtakunta on tuloillaan. Kaupunki antautui sen muurien murruttua, mutta Grâg Hull määräsi joukkonsa teloittamaan kaikki kaupungin 25000 asukasta. Osa hänen komentajistaan oli kyseenalaistanut käskyn ja vedonnut valtakunnan orjatarpeeseen, jolloin sotapeikko oli surmauttanut heidätkin.

"Kaikki on valmiina kuninkaamme ohjeiden mukaan", komentaja koettaa jatkaa epävarmana, mutta Grâg Hull suuntaa seuralaisineen suoraan orja-aitauksille päin etsimään rituaalin vaatimaa uhria, välittämättä heidän perässään seuraavasta, sopertavasta komentajasta.

---
Valtavat, pronssiovet aukesivat helposti, lähes itsestään, Grâg Hullin lähestyessä tunnelin suuta. Niiden takana avautuva pitkä käytävä oli reunustettu syyttävin katsein tuijottavin patsain, mutta sotapeikko ei antanut niiden hämätä. Hänen päämääränsä, ja peikkovaltakunnan kohtalon avain, oli jossain käytävän päästä siintävän sokaisevan kirkkaan valon kätköissä. Käytävää seurattuaan hän löysi itsensä suuresta pyöreästä hallista, jonka lattia oli hieman kupera ja jonka keskeltä kohoavaan valtavaan obeliskiin oli kiinnitetty jotain, joka jääti jopa kaiken kokeneen soturin sydämen. Obeliskiin oli kahlittu kiinni ikivanhaan, mustaan levypanssariin verhottu jättimäinen mörköpeikon luuranko. Ruumiin silmäkuopat olivat tyhjät lukuunottamatta kahta jäänsinistä pistettä, joilla se tuntui tarkkailevan hänen jokaista liikettään.

Grâg Hull astahti eteenpäin ja kohti olennon edessä sijaitsevaa syvennystä, kaivaen samalla vyöltään kellastuneen pergamentin johon oli kultaisena hohtavin kirjaimin kirjoitettu peikkojen lopullisen voiton alkuunsaava rituaali.

---
Rituaali on melkein suoritettu, kymmenen peikkovelhoa makaa laajenevissa verilammikoissa peloissaan vapisevan ihmisnaisen ympärillä. Grâg Hull astahtaa eteenpäin, nostaa nuoren naisen niskasta ilmaan ja survaisee tikarinsa tämän vatsaan. Veri valahtaa maahan velhojen piirtämän kuvion päälle ja käynnistää voimakkaan peikkotaikuuden kiemurat. Verivirrat yhtyvät kuvion keskellä ja Grâg Hull lausuu velhojen hänelle opettaman, viimeisen komentosanan. Kirkas valo tulvahtaa hänen lävitseen kuviosta ja jatkaa matkaansa pysähtymättä. Hänen takaansa kuuluu humahdus ja sisään tulvahtaa rikinkatkuinen tuoksu ja tukahduttavan, helvetillisen kuumuuden aalto. Kaartilaisten keskuudessa leviää kohahdus näiden huomatessa millainen näkymä vielä hetki sitten elottomana olleen portin läpi näkyy. Grâg Hull virnistää tyytyväisenä, pudottaa henkitoreissaan vaikertavan naisen maahan ja kääntyy katsomaan, mikä häntä Syvyydessä on vastassa.

"Ketään ei saa päästä tästä läpi, vastaatte siitä hengellänne", hän käskee lähellään seisovaa Banen Käden soturia, joka tekee kunniaa ja rientää viipymättä järjestämään joukkojansa puolustusasemiin. Grâg Hull luo vielä viimeisen, ylimielisen katseen kuolevaan naiseen, ja astahtaa Portin läpi Syvyyteen.

HBO Game of Thrones Canal+:lla

2011-05-04T08:49:00.001+03:00

Erään laatulehden nettiversiossa mainostettiin tänään Canal+ kanavalla alkavaa Game of Thrones-sarjaa. Meillähän ei kotona Canalit näy, mutta tuossa puffissa heräteltiin toiveita myös siitä, että sarja voisi näkyä ilmaiskanavillakin jo ensi vuoden puolella. Sitä odotellessa, varmaan tulee DVD-settikin jo ennen sitä.

Mount & Blade: With Fire and Sword

2011-05-03T14:07:00.000+03:00

Mount & Bladeen on tulossa kevään aikana (jossain sanottiin että tänään olisi julkaisupäivä) laajennus, With Fire and Sword, joka tuo mukanaan mm. tuliaseet. Laajennus, jota on jo ehditty haukkua pelkäksi modiksi, tuo pelattavaksi 1700-luvun Itä-Euroopan, jossa käydään sotia alueen hallinnasta viiden eri faktion kanssa. Tuliaseiden ja kranaattien lisäksi pitäisi mukana olla paranneltua ekonomiaa, täysin kustomoitavat sotajoukot ja tietenkin uusi alue vallattavaksi.

Vähän varkain tällainen on ilmestymässä, itsekin vasta hetki sitten huomasin Peliplaneetan uutisissa. Minua ei nuo tuliaseet niinkään houkuta, videon perusteella lähinnä jousien grafiikkaa muutettu, mutta muut uudistukset voivat olla ihan hyviä. Täytyypä katsoa jos tämä tulisi hankittua kevään mittaan.

[Ferrum Corona] Syvyys

2011-05-03T13:52:00.000+03:00

Vappupäivää vietettiin Hämeenlinnassa pelaamalla jatkoa Ferrum Coronaan. Päätös pelistä tuli verrattain myöhään enkä oikein ehtinyt valmistella pelikertaa kunnolla, vaikka edellisestä pelistä olikin kulunut puolisen vuotta. Toki jotain suunnitelmia oli valmiina ja näiden pohjalta vedettiin kolmen tunnin sessio. Sessio piti sisällään yhden structure skill challengen, jossa hahmot liikkuivat Syvyyden poikki sotapeikko Grâg Hullin perässä, sekä taistelun ja in-combat skill challengen ajojahdin lopussa. Molemmat vedin aika improvisoiden, joka taas kerran kostautui pomoluokan taistelun "helppoutena", kun alunperin viidelle hengelle optimoitu sotapeikko piti lennosta konvertoida sopivammaksi. Toisaalta vastus oli kohtalainen ja vaikeus olisi käytännössä näkynyt ainoastaan taistelun kestossa, joka tällä kertaa oli juuri sopiva.

Ranarin ja Samusin jäädessä hoivaamaan kuolemaisillan olevaa naista, jonka Malakia tunnisti Icordian kruununprinsessaksi, lähtivät Chantal ja Malakia sekä Rautaleuka Syvyyteen estämään Grâg Hullin aikeet vapauttaa Gânth-tar. Syvyydessä Chantal löysi nopeasti jäljet tuhkan peittämästä maasta, jotka johtivat syvemmälle Syvyyden tunneleihin. Malakia nappasi mukaansa Syvyyden tuhkaa, ja ryhmä lähti liikkeelle.

Matka Syvyyden halki oli vaarallinen ja uuvuttava. Ryhmä vältteli taisteluita siellä täällä vastaan tulevien demoni- ja paholaisjoukkioiden kanssa. Ylitettävänä oli niin korkeita jyrkänteitä, pohjattomia kuiluja kuin Veriruohometsikkökin. Ilma Syvyydessä oli tukalaa ja jopa Malakialla oli vaikeuksia, mutta ryhmä jaksoi silti seurata saalistaan koko pitkän päivän ajan. Erään kuilun ylityksen yhteydessä Malakia havaitsi maasta nousevan luurankokäden pitämän mustakantisen kirjan, jonka hän kaikessa hiljaisuudessa nappasi mukaansa.

Viimein sankarit saapuivat laajaan luolaan, jonka keskellä kohosi mustasta kivestä rakennettu kuutionmuotoinen rakennus. Vaikka peikon jäljet alkuun näyttivätkin johtavan sisälle, huomasivat sankarit sisällä käytyään että peikko ei ollut sinne astunut. Rakennus oli jonkinlainen temppeli, joka sisälsi korkeat rivit pylväitä, joiden välissä varjojen perään lähtenyt Chantal huomasi olevan vaarallisia heiluriteriä. Pylväikön toisella puolella oli kivinen alttari, jolle oli lyöty pystyyn Banen tunnuksin varustettu sotalippu. Rautaleuka ei saanut lippua irti kivestä, mutta Chantalilta se kävi helposti.

Matka temppeliltä jatkui luolan perälle, jossa sijaitsi suuren, säännöllisen muotoisen tunnelin suu. Tunnelia peittävät valtavat pronssiovet olivat auki ja ryhmä astui varovasti käytävään. Käytävän varrella oli suuria patsaita erirotuisista sankareista. Haltiapaladiinit ja ihmispapit seisoivat kääpiövelhojen rinnalla, vartioiden käytävää, jonka toisesta päästä Chantal erotti messuamisen ääniä. Ryhmä säntäsi juoksuun ja saapui kulhonmuotoiseen halliin, jonka keskellä kyyristelevä sotapeikko oli juuri saanut rituaalinsa valmiiksi. Peikon edessä seisoi suuri obeliski, johon arkaaisin kahleisin sidottu valtava, mustaan levyhaarniskaan verhottu epäkuollut peikko, Kruunun kapteeni Gânth-tar, tempoi itseään irti. Ryhmä ei aikaillut ja onnistui yllättämään Grâg Hull, saaden tärkeän ensi-iskun taistelussa.

Grâg Hull oli maineensa veroinen soturi, mutta ylivoima ja Malakian helvetintuli olivat peikolle lopulta liikaa. Chantalin onnistui myös taistelun tuoksinassa estämään Gânth-tarin vapautuminen sotkemalla Grâg Hullin rituaaliympyrää. Malakian helvetinvoimat onnistuivat myös osittain kahlitsemaan kruunun kapteenia siihen asti että Grâg Hull kaatui. Sotapeikon kaaduttua ryhmän onnistui sitomaan Gânth-tar uudestaan kivipaateensa, Chantalin obeliskin kyljestä lukemaansa Az-Arielin rituaalia hyväksikäyttäen. Taistelun jälkeen ryhmän huomio kiinnittyi obeliskin ympärillä ringissä makaavaan, kymmeneen kuivuneeseen luurankoon ja näiden ikivanhoihin varusteisiin...

Hallitsijageneraattori + fantasianimigeneraattori

2011-04-21T11:01:00.001+03:00

Jatkotyöstetty versio hallitsijageneraattorista

Ulkoasua ja toimintaa vähän muokattu
(lähes) Kaikki muuttujat nyt muokattavissa
Generoi hallitsijalle ja perillisille fantasianimet
Generoi kuolinvuoden lapsina kuolleille perillisille
Generoi myös hallitsijalle kuningattaren nimen (tai jos perillinen oli tyttö, kuninkaan nimen) mikäli meni naimisiin
Generoi kuninkaan varsinaisen kuolinsyyn

Nimien generointi käyttää yksinkertaista Fantasianimigeneraattoria, jolla voi myös luoda nimi erikseen. Generaattori luo nimen valitsemalla 2-3 tavua erillisestä listasta, naisten nimet luodaan yksinkertaisesti lisäämäällä loppuun -a, -e tai näiden yhdistelmä.

[MCB] Kalamiehen kuolema

2011-04-18T11:16:00.002+03:00

Tylsä perjantai-illan päivystysvuoro sai uuden suunnan kun luti ilmoitti Helixtownin Nets-baarissa käynnissä olevasta joukkotappelusta. Paikka oli vartin ajomatkan päässä mutta pillien vinguttaminen auttoi meidät perille tarpeeksi nopeasti, tappelun ollessa vielä käynnissä. Andy tunnisti nopeasti pahimmat riitapukarit rikollistaustaisiksi mutanteiksi ja barheadeiksi, ja sai johtajat luikkimaan tiehensä ilmaan ammutulla varoituslaukauksella. Minä kävin rauhoittamassa loput riitapukarit nightstickin kanssa ja pian olimmekin saaneet tappelun laantumaan ja kolme pahinta tappelijaa rautoihin. Paikalle saapunut partio otti vangit kuljetukseen, kun yhtäkkiä kujalta juoksi kaveri joka ilmoitti nähneensä roskiksessa ruumiin.

Jennie ja Ron jäivät selvittelemään tappelua kun me Andyn kanssa riensimme kujalle. Andy äkkäsi miehen ruumiin roskiksessa, minä taas huomasin veriset jäljet jotka johtivat Netsin hätäuloskäynnille. Surmapaikka löytyi lukitsemattomien ovien takaa. Sisällä meitä tuli vastaan paikan omistaja Carla Porter, joka avuliaasti tuli vilkaisemaan ruumista ja tunnistikin tämän erääksi vakioasiakkaaksi.

Ron tutki samalla CSI:n kanssa ruumista ja nappasi uhrin lompakon, josta löytyi ajokortti. Miehen nimi oli Irwin James Poling, joka asusteli lähistöllä, huonommalla alueella, vuokramurjussa. Kuulustelimme vielä nopeasti ruumiin löytäneen Kenneth Westrayn, mutta mitään uutta ei tältä selvinnyt. Vilkaisin myös ruumiin vammat, ja kuolinsyynä näyttäisi olevan massiiviset ruhjeet pään seudulla, selvästi jollain lyömäaseella aiheutetut.

Jätimme baarin tapahtumien selvittelyt passipoliiseille ja suuntasimme itse Polingin asunnolle, jossa talonmies päästi meidät sisään. Sisällä asunnossa tilan vei valtava akvaario, löytyi myös runsaasti merkkejä siitä että asukas oli varsinainen kalaintoilija. Pöydällä oli palkkakuitti MCK-varastoilta, ei järin suuri, sekä tyhjä läppärin telakka. Läppäriä itsessään ei löytynyt mistään.

Poislähtiessämme kysäisimme vielä talonmieheltä Polingin liikkeistä, ja mies kertoikin Polingin lähteneen illalla jonnekkin kalatarroilla varusteltu läppäri kainalossaan. Kiitimme yhteistyöstä ja poistuimme pihalle, jossa huomasin epäilyttävän mustan ajoneuvon. Muistinkin että olin nähnyt saman auton aiemmin seuraamassa meitä, josta ilmoitinkin muille. Jennie oli tehnyt myös samat päättelyt. Samassa auto lähtikin kiihdyttämään rajusti ja me taas lähdimme juoksuun kohti autoa. Jennie teki kuskille jonkin tempun ja pakomatka päättyi toisen auton kylkeen. Riensimme autolle aseet esillä ja revimme ovet auki. Hienoinen hämmennys näytti vaivaavan matkustajia ja myös meitä, sillä Ron istui takapenkillä kahden latinojengiläisen seurassa. En kuitenkaan ehtinyt ihmetellä tapausta sillä apukuskin paikalla istunut jengiläinen koetti karkuun, uzi kädessään. Torppasin miehen pakomatkan taklauksella josta Andykin olisi ollut ylpeä, ja väänsin miehen nopeasti lukkoon, saaden uzin putoamaan.

Kutsuimme apuvoimia paikalle ja tutkimme auton nopeasti. Hanskalokerosta löytyikin verinen nyrkkirauta. Autossa olleet neljä miestä, Latin Kings-jengiläisiä olivat myös kaikki aseistettuja, jonka perusteella heidät pidätimmekin. Matkalla asemalle tivasimme Ronilta miten hän oli ehtinyt takapenkille, mutta Ron vain levitteli käsiään ja selitteli jotain että oli vain toivonut kovasti olevansa autossa sisällä, ja hämmästyksekseen toive oli toteutunut? Noh, Quadin kaavassa ei toiveita toteutella mutta artikla 8:n alaisena voimana on teleportaatio. Toivon mukaan Ron täyttelee ilmoitukset, onkin vaihtelua jos joku muukin joutuu tuon valvonnan alaiseksi minun lisäkseni.

Vaikka ilta oli jo pitkällä, emme ehtineet odotella maanantaita labratutkimuksia varten, joten varasin itse ajan nyrkkiraudan verityypin selvittämiseksi, ja vietin väsyneen yön tuloksia odotellessa. Vaiva oli kuitenkin sen arvoinen sillä tulosten mukaan nyrkkiraudan veri täsmäsi Polingin veren kanssa. Olimmekkin yllättäen tehneet jonkinlaisen läpimurron jutussa!

Kuulustelut eivät tuottaneet tuloksia, ensimmäisenä kuulusteltu pikkunilkki Sparks esitti kovaa poikaa, mutta näytti aidosti yllättyneeltä kun tempaisimme murhasyytöksen esiin. Uzi-mies Lamar Yancey, joka oli jengipomo, taas vaikutti tietävän asiasta enemmän mutta halusi puhelinsoittonsa. Lamarin näppäillessä numeroita kaukokatse-Ron otti selvää kenelle mies oli soittamassa. Yllättäen numero kuuluikin kovista otteistaan kuuluisan jengiyksikön SITF:n johtajalle Garth Marquezille.

Soiton jälkeen odottelimme vartin verran ja ei niin yllättäen herra Marquez ilmestyikin paikalle ja vaati päästämään Lamar vapaaksi, selitteli jotain tärkeästä vasikasta ja operaatiosta, soittipa jopa poliisipäällikölle jolle esitti hyvin vääristellyn version saadakseen tältä luvan viedä Lamar. Jennie ei kuitenkaan suostunut tähän vaan vaati ensin asianmukaisia kaavakkeita ja lomakkeita ennenkuin voisimme vankia luovuttaa. Marquez ei selvästi ollut varautunut tähän vastustukseen vaan luovutti varsin nopeasti ja poistui paikalta, uhkaillen mennessään.

Lamarista ei juttua tämän jälkeen irronnut joten jätimme Ronin vahtimaan tätä ja jututimme muita jengiläisiä. Pian Ron kuitenkin tuli kertomaan että Lamar oli viety tutkintavankilaan joidenkin papereiden perusteella, eikä hän ollut tajunnut vastustella.

Kaahasimme kuljetusauton perässä vankilalle, mutta saavuimme liian myöhään. Vankilan pihalla oli jotain häslinkiä ja huomasimme Lamarin luhistuneen maahan, karrelle palaneena. Quad-kaavakkeen mukaan päättelimme vankien joukossa olevan itse-sytykseen kykeneväinen mutantti ja etsimme voimankäytöstä kielivää, transsiinvaipunutta henkilöä. Yksi vangeista olikin poissaolevan oloinen ja nappasimme hänet mukaan. Vangin nimi oli Jeff Biby ja hänet oli, yllättäen, pidättänyt SITF-ryhmään kuuluva Shanwna Smith, vain hieman ennen kuin Lamar vietiin meiltä.

Olimme vasta aloittaneet kuulustelut kun paikalle porhalsi kyseinen nuori naispoliisi, mukanaan tuomarin allekirjoittamat vaaditut lomakkeet, ja vaati luovuttamaan Jeff hänelle. Jennie vei naisen sivummalle ja koetti torpata lomakkeita, mutta kaikki oli kunnossa. Soitto tuomarille ja asian selitys hänelle kuitenkin kumosi luvat ja pystyimme Andyn kanssa jatkamaan kuulusteluita. Jeff kiisti omaavansa mutanttivoimia, mutta ei antanut lupaa asian varmistamiseen tutkimuksessa. Emme aikoneet odottaa maanantaita ja tuomarin päätöstä joten Andy teki jonkin juttunsa ja kopioi Jeffiltä tämän polttovoiman, demonstroiden sitä vielä kameran edessä. Tämä sain Jeffin möläyttämään tunnustuksen ja paljastamaan mitä oli tapahtunut. Shawna Smith ja toinen SITF-poliisi olivat pidättäneet hänet väärin perustein ja kiireellä laittaneet samaan autoon Lamarin kanssa. Vastineeksi vapaudesta hänen oli pitänyt surmata Lamar. Jeff vaati päästä suojeluun todistamista vastaan.

Andy marssi ulos huoneesta ja ilmoitti Shawnalle tämän olevan pidätetty. Samalla Jennie jo soitti luutnantille ja käynnisti sisäisen tutkinnan SITF-yksikön toimista.

Tutkinta saikin selville Marquezin syyllistyneen erinäisiin laittomuksiin. Ilmeisesti Marquezin yläpuolella asuneella Polingilla oli kyky nähdä ihmisten uniin, ja saanut selville nämä, koettaen kiristää poliisia. Marquez oli pistänyt tutun jengipomon Lamarin hoitelemaan Poling päiviltä. Meidän sekaantuminen asiaan taas oli pistänyt hänet hoitelemaan Lamarin, sitä kautta jääden kiinni. Harmittaa vain että nyt taidettiin saada rotan maine piirissä, mistä minä nyt saan pokerijengiä kasaan launtaisin..

---

Sunnuntaina pelailtiin siis taas erä Mutant City Bluesia, Petterin ja Mikon heitellessä ensin uudet hahmot D&D:hen. Edellisten hahmojen tilalle tulikin nyt kaksin kappalein taistelijoita. Mikko teki ketterän, kahdella lyhytmiekalla taistelevan langanlaihan haltiasoturin, Petterille taas uskonnollisen ihmissoturin, joka on hieman "etääntynyt" maailmasta omiin ajatuksiinsa. Petterin hahmosta koetettiin saada uutta johtajaa ryhmälle mutta ei tuosta Iudicatukselle kilpailijaa saatu. Hieman poikkeavasti uudet hahmot tehtiin tällä kertaa 7. tasolle aiemman 6. sijaan, johtuen kohonneesta keskitasosta. Iudicatus on tasolla 11 ja Dûrumkin kivunnut 8. tasolle joten saatiin ainakin teoriassa tehostettua porukkaa.

Uudet hahmot ainakin näin alkuun näyttävät vähemmän ryhmän sisäisiä ristiriitoja hakevilta, mutta aika näyttää.. parin pelikerran jälkeen ollaan kuitenkin taas toisten kurkuissa kiinni.

Hallitsijageneraattori

2011-04-14T13:36:00.001+03:00

Koodailin tuossa aikani kuluksi hallitsijageneraattorin, jolla saa nopeasti luotua random-hallitsijalistauksia jälkikasvuineen ja selvitettyä kuka perii maat ja mannut hallitsijan kuoltua. Hallitsija voi tässä tapauksessa olla kuningas tai muu johtaja, jonka titteli periytyy jälkikasvulle.

Ohjelma toimii niin että se generoi x määrän sukupolvia ja määrittelee ensin jokaisen sukupolven hallitsijan naimaiän, hallituskauden pituuden ja kuoleman hetken, joko luonollisen tai luonnottoman. Hallitsijoille arvotaan myös kolme ominaisuutta (Warrior, Leader, Politic) väliltä 1-100, nämä ominaisuudet eivät toistaiseksi vielä vaikuta mihinkään, jatkossa näitä voisi hyödyntää seuraavan sukupolven luonnissa.

Hallitsijan naimisiinmenoiän lisäksi arvotaan "lisääntymisikä", eli koska hallitsija on aloittanut lisääntymisen tai perillisen hankkimisen (joko perinteiseen tapaan tai adoptoimalla). Aiemmin kuin vuotta ennen naimisiinmenoa tehdyt lapset ovat automaattisesti äpäriä, muuten status arvotaan. Äpärä voidaan adoptoida ja ottaa mukaan lailliseen perimysjärjestykseen. Kuka tahansa muu kuin laillinen perijä voi kapinoida ja yrittää anastaa kruunua itselleen, vallananastustapauksissa häviäjät saattavat menettää henkensä. Lapset ovat pääsääntöisesti omia mutta hallitsija on voinut myös hankkia jälkikasvua puhtaasti adoption kautta.

Toistaiseksi laillinen perimysjärjestys noudattaa "vanhin elossaoleva miespuolinen jälkeläinen" periaatetta, mutta mikäli poikia ei ole, vallan perii vanhimman tyttären aviomies jolloin myös dynastia vaihtuu. Mikäli tytär ei mene naimisiin, siirtyy valta toiselle suvulle jolle arvotaan taas lähtötiedot.

Mikäli hallitsija ei saanut hallitusaikanaan tai sitä ennen laillisia perijöitä, siirtyy valta toiselle suvulle ja dynastia vaihtuu.

Valtaannousu tapahtuu edellisen kuninkaan luovuttua vallasta. Vallastaluopuminen voi tapahtua vasta "luonnollisen" kuoleman myötä, kuningas voi luopua vallasta ja elää vielä vuosikymmeniä, tai kuningas voidaan syöstä vallasta ja menettää henkensä siinä yhteydessä.

Kaikki todennäköisyydet (ja termit..) ovat täysin hatusta heitettyjä ja mielivaltaisia, tarkoitus olisi lisätä mukaan säätömahdollisuutta. Bugejakin taitaa olla aika kasa, pahimmista on toivottavasti jo päästy eroon. Jatkosuunnitelmissa siintää perimystavan määrittely omien arvojen mukaan, hallitsijan ja jälkeläisten kuoleman tarkempi määrittely sekä kokonaisen sukupuun generointi (tädit, sedät, serkut mukaan). Ehkä myös henkilöiden nimien generointi valmiista listoista..

[Aynerea] Night Raiders

2011-04-11T11:37:00.001+03:00

Kukaan ei naura Otimille!", Also kimitti, yllättäen maahisen äänellä. Shanna katsoi silmät hämmästyksestä levällään kuinka ilkeästi virnistävä puolituinen ojensi etusormensa, jotka nyt kipunoivat sähkönsinisinä, kohti hänen rintakehäänsä..

Sunnuntaina oli siis pelipäivä ja Aynerea-kampanja jatkui uudella sekoilulla. Ryhmä oli saanut kapteeni Vonelta vinkin Xoden-kääpiön mahdollisesta piilopaikasta Crimson Hall -nimisessä bordellissa, jonne ryhmä nyt oli suunnannut.

Crimson Hall sijaitsi Cauldronin pahamaineisella alueella, Lava Avenuen ja osuvasti nimetyn Flat Streetin välissä. Tiedustelukierros rakennuksen ympäri paljasti vain vähän sopivia sisäänmenokeinoja ovien lisäksi, jonka edessä seisoskeli pari ilkeän näköistä vartijaa. Odotteluun kyllästynyt Ferek teki aloitteen ja ilmoittautui lähtevänsä tiedustelemaan sisään Xodenin mahdollista sijaintia. Muu ryhmä vetäytyi läheisten rakennusten suojiin pohtimaan seuraavaa siirtoaan. Muista erillään seisova Dûrum tosin veti jostain syystä puoleensa rehevänpuoleista "mamia" joka ei tuntunut hyväksyvän kielteistä vastausta edes jurolta kääpiöltä. Dûrumin ahdinko kirvoitti Otimilta pilkkaa, joka taas osaltaan johti sanaharkkaan ja lopuksi tappeluun Shannan kanssa. Shannan potkuista kimpaantunut Otim veti pienen tikarinsa esiin ja heilutteli sitä uhkaavasti puolihaltian edessä, vuodattaen samalla uhkaavan oloista, sekavaa monologiaan, ja sai Shannan perääntymään. Iudicatus jyrähti lopulta ja voitonriemuinen Otim pisti tikarinsa pois, näyttäen kuitenkin papin selän takana Shannalle kurkunleikkaus-elein mitä oli tästä mieltä.

Sisällä Ferek sai osakseen pilkkaa pituudestaan, ja ilmeni että hän oli ensimmäinen puolituinen kyseisissä liiketiloissa. Rahamassissa oli kuitenkin riittävästi kultaa ja hetken perästä Ferekin kylkeen liimantuikin maksullista seuraa. Ferek katseli ympärilleen samalla ja havaitsi tilassa muutaman ihmisen ja madamen lisäksi myös ison puoliörkin, joka oli aseistautunut omituisella kaksipäisellä kirveellä. Takahuoneesta baarin takaa kuului uhkapelaamisen ääniä, mutta utelut muista "lyhyistä asiakkaista" eivät tuottaneet tulosta. Lopulta Ferek päätti lähteä neitokaisen matkaan yläkertaan todistamaan puolituisten mieskunnon tason.

Ulkosalla Iudicatus onnistui murtamaan sivukujalla olevan vajan oven. Vajan sisällä oli huussien lieteallas, mutta myös reiät sisälle. Samalla kun pappi alkoi muuttua Wind Walkin mahdollistamaan kaasumaiseen muotoon, Shanna ja Otim jatkoivat kinasteluaan, houkutellen pian paikalle talon edustalla olleet vartijat. Iudicatus ehti juuri livahtaa kaasumuodossa sisään, Shanna poistui Lava avenuen suuntaan ripeästi, jättäen Dûrumin ja Otimin selvittämään tilanne. Otim ratkaisi asian lumoamalla toinen vartijoista, jonka jälkeen hän ja Dûrum poistuivat Shannan perään Lava Avenuelle, jossa Dûrum johdatti joukon vastapäisten talojen väliselle kujalle.

Sisällä kaasumuotoinen Iudicatus etsi reittejä salin ohi, mutta totesi pian sen olevan mahdotonta ilman huomion herättämistä, ja päätti palata ulos samaa reittiä. Samalla hän tuli säikäyttäneeksi kujalle rikottua vajanovea ihmettelemään jääneet vartijat pahan päiväisesti ennen lennähtämistään kauemmas toisen talon nurkalle. Vartijat juoksivat sisälle ja pian kujalla olikin koko Crimson Hallin väki ihmettelemässä "Huussin henkeä". Sillä välin Iudicatus oli yhyttänyt muun ryhmän ja vaati näitä tekemään rynnäkön paheiden pesään. Muut eivät tuntuneet innostuvan ajatuksesta joten Iudicatus päätti näyttää mallia, ja lähtikin marssimaan kohti bordellia, muiden seuratessa. Kujan lähelle tullessaan vartijat tunnistivat tämän "hengeksi" ja tilanne vaikutti uhkaavalta, mutta Iudicatuksen Shantalin Pyhää Voimaa uhkuva ääni (greater command) sai kaikki, suurta puoliörkkiä lukuunottamatta, luikkimaan tiehensä. Örkki palasi sisälle pappi perässään, joka saikin iskuja örkin kirveestä ovella. Dûrumin saapuessa tueksi Iudicatus astahti kirveen ulottumattomiin ja jähmetti loitsullaan örkin niille sijoilleen. Dûrumin tehtäväksi jäi napata örkin kirves, kaataa tämän maahan ja kumauttaa taju kankaalle parilla kirveen hamaran iskulla päähän.

Alakerta paljastui nopeasti tyhjäksi, takaovi heilui pahaenteisesti avonaisena. Ylemmistä kerroksista löytyi tyhjiä huoneita, Iudicatusta alkoi painaa huoli "Alson" kohtalosta. "Also" löytyikin lukitun oven takaa naisen seurasta, ovesta mentiin läpi kirveen kanssa, järkyttäen samalla prostituoitua syvästi. Ferek liittyi muiden seuraan ja loput huoneet sekä ullakon tilat tutkittiin nopeasti.

Samaan aikaan alakerrassa Otim oli ollut ryöstöpuuhissa, kun Shanna vinkkasi vartioston saapuvan pitkin Flat Streetiä. Otim loi illuusion meluavista vartioston torvista varoittaakseen muita vaarasta ja pakeni Shannan perässä tien toiselle puolen. Ylhäällä tajuttiin myös nopeasti tilanne ja Dûrum ja Iudicatus poistuivat rakennuksesta Otimin ja Shannan luokse. Ferek sitä vastoin jäi ullakolle ja muuntui kaasumaiseksi (Wind Walk) ja karkasi kaupungille kokeilemaan "voimiaan". Heitettyään ensin Alson isän perintötikarin kraaterijärveen (aiheuttaakseen mielipahaa Alsolle) Ferek päätti ryöstää kultasepänliikkeen. Sopiva liike löytyikin ja sisäänpääsy kävi helposti. Materialisoiduttuaan Ferek tuli kuitenkin laukaisseeksi hälytyksen ja alkoi jälleen tuskallisen hidas kaasuuntuminen, jonka aikana avuttomassa tilassa ollut Ferek kohtasi loppunsa tuntemattoman vartijan surmatessa puolituinen niille sijoilleen.

Muu ryhmä jatkoi matkaansa kohti Morkothin majataloa, jonka edessä Otim heitti hyvästit muille. Oven sulkeuduttua maahinen virnisti ilkeästi ja otti Alson muodon Disguise Selfillä, ja painui muiden perään. Sisällä Otim koetti houkutella Shannaa sivummalle, murha mielessään. Illuusio meni täydestä, niin paljon että Alson näkemisestä ilostunut Shanna riensi syleilemään puolituista, kavahtaen kauhusta taaksepäin kohdatessaan jotain aivan muuta kuin oli odottanut. Raivostunut Otim astahti askeleen taaksepäin ja loitsi Salaman suoraan Shannaa päin, osuen myös tämän takana seisoneisiin Dûrumiin, Iudicatukseen, majatalon isäntä Murkkiin, kolmeen asiakkaaseen sekä räjäyttäen baaritiskin säpäleiksi. Shanna ja Iuducatus onnistuivat väistämään osan iskusta, kääpiö kesti tuskan, mutta muut eivät olleet yhtä onnekkaita. Otim ei voinut uskoa todeksi Shannan selviytymistä, ilme muuttui pakokauhuksi Shannan tuikatessa maahista miekallaan, ja tämän takana olleen Dûrumin vetäessä kirveensä esiin raivoissaan ja hyökätessä kohti. Shanna liikahti kuitenkin juuri kirveen tielle ja vaivoin Dûrum onnistui pysäyttämään iskunsa. Iudicatuksen pysäytys-loitsu ei tehonnut maahiseen joka jo valmisteli seuraavaa loitsuaan, Tulipalloa. Shanna ehti lyödä miekallaan, mutta tajunnan rajamailla heiluva maahinen sai loitsunsa lähtemään, sytyttäen majatalon salin liekkeihin. Shanna, Iudicatus ja Dûrum onnistuivat välttämään pahimman iskun, mutta Otim itse katosi kaameasti huutaen liekkeihinsä...

---

Eli semmoista meininkiä tällä kertaa, ryhmän tulehtuneet välit leimahtivat oikein kirjaimellisesti lopussa, mutta Otimin (ja Mikon) harmiksi NPC-Shanna jäi edelleen eloon. Muu peli oli perinteistä sekoilua, tosin tehtävä oli tälle ryhmälle jo alusta asti aivan mahdoton. Kapteeni Vonen ainoa vaatimus oli tehtävän hoitaminen hienotunteisesti, mutta eihän siitä ollut mitään toivoa. Varsin yllätyksettömästi Xoden pääsi jälleen pakoon (mikäli kääpiö edes oli paikalla) ja ensi kerralla saadaan taas selvitellä sotkuja vartiostolle.

Koettiin myös kaksi hahmokuolemaa, hieman erikoisesti kahdessa täysin erillisessä tapauksessa. Ferekin kohtalo jäi minua ainakin vähän harmittamaan, hahmossa oli potentiaalia paljon enempään, mutta loppukädessä tuokin kuolema oli täysin pelaajan valinnoista kiinni. Otimin ja Shannan riita sitä vastoin oli enemmän ennustettavissa ja tähän olisi päädytty ennemmin tai myöhemmin. Mikko kyllä harmitteli ja tuskaili siinä vaiheessa kun näytti että TPK tulisi tuolla tulipallolla, onneksi vauriot jäivät siltä osin vähäisiksi. Ensi pelikerran alkuun on kuitenkin odotettavissa pelastus- ja pelastautumisyritystä palavasta majatalosta.

Sinänsä tilanteeseen olisi kyllä sopinut se TPK, ainakin olisi päässyt aloittamaan koko ryhmän "puhtaalta" pöydältä, mutta toisaalta hyvä näinkin. Seuraavia hahmoja odotellessa, Petterin mietteissä ainakin oli jonkinlainen uskonsoturi, Mikko aikoo myös miettiä Otimin seuraajaksi "hyvis"ryhmään paremmin sopivaa hahmoa. Toivottavasti jommalla kummalla hahmolla olisi edes jonkinlaista puhujantaitoa ja/tai rahkeita vetää ryhmää uusille urille, pohjakosketus toivottavasti oli tässä.

[Aynerea] Kaupunkipäivä

2011-03-29T11:28:00.000+03:00

Sunnuntaina pelailtiin Hyvinkäällä D&D:lle jatkoa. Suurin yksittäinen tapahtuma oli Petterin hahmon vaihtuminen. Petteri, joka pelaa siis Also Vapor puolituista, oli jo heti Alson luomisen jälkeen ollut vaikeuksissa sovittaa hyväntuulista makeista piirakoista pitävä puolituinen isä Iudicatuksen luotsaamaan poppooseen, ja olipa harkinnut jo uuden hahmon tekemistäkin. Pelinjohdolta tuli kuitenkin auttava käsi joka mielestäni oli erittäin hienosti tehty ja toi tarvittavaa "edgeä" Alson hahmoon.

Xodenin pajalla ryhmä on löytänyt sängyn alta likaisen mutta hyvää tekoa olevan suomupanssarin. Otim tutkii löydöstä lumouksia, samalla tutkailee myös muiden varusteista mielenkiintoisia kohteita. Dûrumin rintapanssari paljastuu lumotuksi, samoin nuoliviini, joka hohtaa kohtalaista taikuutta. Mutta jostain pajan alta Otimin loitsu paljastaa vahvan magian alueen, joka saa maahisen sekoamaan. Vinkaisten maahinen syöksyy ensin lattialle pyörimään, sitten suuntaa ovelle kiireesti, mutisten muille vain "tuli hätä", ja syöksyy ulos ja korotettujen tolppien päällä lepäävän pajan lattian alle, jossa myös Also piilottelee.

Otim paikallistaa taikuuden Alson taskuun ja alkaa vaatimaan tätä tyhjentämään taskunsa ja näyttämään mitä omistaa. Hämmentynyt Also epäilee jotain olevan vialla viimeistään siinä vaiheessa kun Otim koettaa hypnotisoida puolituisen. Also vinkaisee ja koettaa karkuun, Otim huutaa vihaisena ja sääntää estämään pakoreittiä. Ulkona meteli herättää myös sisälläolijoiden huomion, jotka tulevat myös kadulle. Dûrum ja Shanna estävät Otimin reitin, ja Also syöksyy talon alta ulos ja nurkan taakse, jossa Air Walkin avulla nousee korkeuksiin ja suuntaa paniikissa kohti Pyhän Valon kirkkoa anoakseen turvapaikkaa.

Kadulla Otim sähisee kiukusta Shannalle joka on nostanut maahisen ilmaan ja uhkaa panna tämän köysiin, Dûrum vaatii maahista rauhoittumaan ja tehostaa käskyään vetämällä köyden esiin. Nöyryytetty Otim nielee kiukkunsa ja nostaa kätensä ilmaan, mulkoillen samalla pahasti Shannaa. Iudicatus käskee porukkaa olemaan herättämättä enempää huomiota. Ryhmä suuntaa takaisin Morkothin majataloon löytöjensä kera.

Otim, jolla on edelleen porttikielto majataloon, eroaa muista ja lähtee edelleen kiukkuisena pohtimaan tapaa kostaa Shannalle nöyryytys, saaden lopulta aikaan ovelan suunnitelman. Otim valmistelee muutamasta öljypullosta omatekoisia pommeja ja muuntauntuu Alter Self-loitsulla geneerisen puolihaltianaisen näköiseksi. Koska loitsu ei voi luoda vaatteita ja Otimin omat vaatteet ovat liian pienet puolihaltialle, jää uusi hahmo alastomaksi. Alastoman naisen hahmossa Otim juoksee vartioston suosiman Tipped Tankardin ovelle, viskaa palopomminsa sisään ja huutaa "Vallankumous on alkanut! Minä on Shanna ja asun Drunken Morkothissa! Minä olen Shanna!" ja juoksee takaisin kujalle, jossa palautuu omaan hahmoonsa. Tyytyväisenä hykerellen Otim etsiytyy Lakesidelle nukkumaan.

Muulta ryhmältä paennut Also pääsee Pyhän Valon kirkon teehuoneeseen yöksi mainittuaan äiti Jenyalle olevansa Iudicatuksen seikkailijaryhmän vainon uhri. Teehuoneen takkatulen loistossa Also kaivelee taskujaan ja löytää syyn Otimin sekoamiseen. Taskussa on rautaisista hiuksista kierretty sormus, jonka Also sai vahingossa haltuunsa ennen Cauldroniin saapumistaan. Laivamatkalla Garrick Pointiin yksi matkustajista oli epämiellyttävän oloinen, mustiin vaatteisiin ja haarniskaan pukeutunut soturi jolla selkeästi oli pahat mielessä. Erään kerran Also tuli miestä vastaan portaissa, ja soturi sysäsi Alson tieltään. Rytäkässä Also nappasi vahingossa miehen taskusta pienen pussin joka ilmeisesti oli miehelle tärkeä. Also pysytteli lopun matkaa poissa miehen tieltä, mutta Garrick Pointissa näki soturin riitelevän kapteenin kanssa kiihkeästi "varastelevasta kakarasta". Myöhemmin Also tutki pussukan sisällön ja löysi sieltä omituisen, pahuutta huokuvan sormuksen.

Also pistää hetken mielijohteesta sormuksen sormeensa ja samantien hänen mieleensä tunkeutuu vieras mieli, sysäten poloisen Alson jonnekkin pimeään nurkkaan. Uusi mieli, Ferek Shek niminen nendarilainen salamurhaaja, muistaa hämärästi kuolleensa (satoja vuosia aiemmin) täyttäessään drow-herrattarensa tehtävää. Tehtävä epäonnistui mutta hänellä piti olla uusi tilaisuus. Nyt on jotain selkeästi mennyt pieleen sillä salskean ja voimakkaan soturin ruumiin sijaan hänellä on möhömahaisen, lyhyen lapsen vartalo. Ferek kaivelee Alson muistia ja löytää yllättäen kiinnekohdan entiseen elämäänsä puolihaltia Shannasta, jolla on jokin outo yhteys drow-velhottareen. Ferek päättää poistua kirkosta ja etsiytyä Shannan seuraan. Drunken Morkothin ovet on lukittu yöksi mutta Ferek jää sivukujalle väijymään.

Aamulla Ferek näkee piilopaikastaan Otim Taikurin saapuvan majatalon liepeille norkoilemaan, hieroen käsiään yhteen tyytyväisenä. Vähän tämän jälkeen paikalle saapuu vartioston partio ja noutaa sisältä Shannan, Iudicatuksen ja Dûrumin. Otim ryhtyy ilkkumaan, jolloin Dûrum huomauttaa vartiostolle maahisen kuuluvan myös porukkaan. Ryhmä viedään kapteeni Arius Vonen ja tuntemattoman kersantin juttusille. Iudicatus antaa Vonelle selonteon edellisillan tapahtumista, näyttäen löydetyt todisteet Xodenin ja Orakin kylpylän alaisten tapahtumien linkistä. Tämän jälkeen Arius kertoo Tipped Tankardin tapahtumista ja kysyy Shannalta missä tämä oli tapauksen aikaan. Shanna kieltää tehneensä mitään, jonka Arius uskookin, sanoen että tapaus on kyllä varsin erikoinen ja todennäköisesti jokin kolmas taho koettaa mustamaalata ryhmän mainetta (entisestään). Iudicatus pitää tätä varmana merkkinä siitä että ryhmä on astunut jonkin mafian varpaille. Otim sitävastoin ei voi uskoa että Shanna ei joudu kahleisiin, mutta tyytyy vain kihisemään itsekseen. Lopuksi Arius antaa uuden vihjeen Xodenin tavoittamiseksi. Kääpiön yksi vakiopaikka on Crimson Hall niminen liike, joka on sen luonteinen että vartiostolla ei sinne ole asiaa. Ryhmä sitä vastoin voisi toimia hienotunteisemmin ja vaivihkaa ja saada Xoden napattua. Iudicatus lupaa hoitaa asian.

Ulkona porukka tapaa Alsoa esittävän Ferekin, joka lyöttäytyy ryhmän mukaan. Also vaikuttaa antaneen Otimille anteeksi, mutta osoittaa outoa kiinnostusta Shannaa kohtaan. Ryhmä palailee Drunken Morkothiin valmistautumaan, Dûrum ja Otim lähtevät kaupungille myymään Xodenin pajasta vietyä haarniskaa. Gurnetsan pajalla heidän onnistuu suostutella seppä viemään haarniska Akatemiaan tarkempaa tunnistusta varten, ja sen jälkeen voidaan neuvotella hinnasta. Tunnistusmaksu, 150gp, otetaan kauppahinnasta pois. Gurnetsan vielä kysyy Dûrumilta tavaran alkuperästä, mutta Dûrum valehtelee sujuvasti ettei se ainakaan varastettu ole.

Morkothin majatalossa Ferek on udellut Shannalta tämän menneisyydestä, mutta puolituisen omituinen käytös on herättänyt Shannan epäilyt ja hän suhtautuu varauksella tiedusteluihin. Shanna menee kertomaan asiasta Iudicatukselle, epäillen Otimin tehneen Alsolle jotain, mutta Iudicatus ei pidä asiaa vakavana. Dûrumin palatessa Morkothiin Shanna löyttäytyy hänen seuraan ja kertoo epäilyksistään, mutta Dûrumin mielestä Alson rauhallisuus ja seesteisyys kielii piippukessun käytöstä. Shanna ei ole tyytyväinen vaan jää tarkkailemaan makeat piirakat verisiin pihveihin vaihtanutta puolituista.

Illan tullen Iudicatus kerää ryhmän kokoon huoneeseensa ja lausuu Shantalin siunaukset. Dûrum kieltäytyy polvistumasta rukoukseen Shantalille ja jää Wind Walk loitsun vaikutuksen ulkopuolelle. Sitten ryhmä käy kysymässä majatalon isäntä Murkilta tietä Crimson Halliin. Murkki katselee epäuskoisena Iudicatusta ja tiedustelee mahtaako pappi tietää minkä sortin paikka on kyseessä. Iudicatuksen myöntäessä tietämättömyytensä Murkki valaisee Crimson Hallin olevan erittäin pahamaineinen bordelli. Ryhmä ilmoittaa olevansa vartioston asialla ja poistuu ulos jossa Otim liittyy mukaan ryhmään.

Laiskuus ja DDI

2011-03-23T09:39:00.000+02:00

Ei sitten tullutkaan luovuttua tuosta D&D Insiderista vielä, vaan laiskuus iski. Aika ovelia kyllä nämä palvelut, jotka jatkuvat automaattisesti ellei erikseen käy lopettamassa. Itse tykkään enemmän Deviantartin mallista, joka ei automaattisesti uudistele sovitun ajan jälkeen.

DDI:n tapauksessa siis jätin sittenkin tuon tilauksen voimaan kun olisi erikseen pitänyt vaivautua etsimään mistä sen voi lopettaa. Kuitenkin, Character Builder vaikuttaa nyt toimivan melko hyvin ja vakaasti (tosin ei vieläkään Linux-versiota), samoin ovat aikeissa siirtää Monster Builder samatyyliseksi selainsovellukseksi ja tuleehan noista Dragon/Dungeon lehdistä joskus jotain luettuakin, tai ainakin ideoita etsittyä silloin tällöin. Annan nyt sitten vielä mahdollisuuden, ei tuo vuosimaksu kuitenkaan taloutta kaada.

Siihen ne ehkä Wizardilla luottavatkin, että tarpeeksi moni ajattelee näin...

Shogun 2: Total War

2011-03-17T08:38:00.001+02:00

Uusin Total War sarjan peli, Shogun 2: Total War, ilmestyi toissapäivänä ja Steamistähän se lähti samantien lataukseen. Aiemmista sarjan peleistä on tullut pelattua Rome: Total War:ia (R:TW) sekä Medieval 2: Total War:ia (M2:TW) varsin paljon. Välissä ilmestynyt, Napoleonin aikaisia sotia käsittelevä Empire: Total War ei kuitenkaan kiinnostanut niin paljoa että sitä olisi tullut hankittua vaikka "listalla" olikin, mutta sitäkin yllättyneempi nyt olin eroista noihin vanhempiin.

Sekava alustukseni antaa ehkä vähän viitteitä omista fiiliksistä pelin ensimmäisen käynnistyksen jälkeen. Ensimmäinen tunti meni lähinnä valikoihin, kykypuihin ja karttaan tutustuessa ja kuunnellessa (edelleen) ärsyttävän adviisorin lässytyksiä. Poiskaan sitä ei vielä uskalla laittaa, sieltä kuitenkin tuli jonkin verran tietoa uusista ominaisuuksista. Nopeasti pelistä kuitenkin pääsi jyvälle, ja monet uudistukset ovat varsin mainioita. Kykypuista olen ehkä vähän kahta mieltä, toisaalta pidin varsinkin R:TW:ssa siitä kuinka kaikista kenraaleista tuli aina laiskoja hedonisteja tai hulluja pirulaisia, ja ominaisuudet siirtyivät jälkipolvillekkin, mutta sama ei sovi Japaniin ihan yhtä hyvin. Kykypuut myös vievät peliä entisestään "roolipelin" suuntaan. Kenraaleilla on myös Kunnia-mittari, joka kasvaa tai laskee taistelussa ja taistelun jälkeen tehtyjen tekojen myötä. Kunniallinen kenraali on joukkojensa ihailema, ja kunniansa menettäneen kenraalin voi painostaa suorittamaan seppukun.

Myös pelin aikaskaala on lyhyempi kuin R:TW:ssa tai M2:TW:ssa, lyhyt kampanja kestää noin 30 vuotta ja pitkä taisi olla 50 vuotta, jona aikana ehtii ehkä juuri pari sukupolvea jälkikasvua varttua, kun taas aiemmissa pelattiin pidempi aikaväli ja jälkipolvea oli lapsenlapsenlapsiin asti. Samat erot näkyvät myös niin kartan koossa, karttana toimiva Japani ovat tietenkin paljon pienempi alue pelata kuin Länsi-Eurooppa ja Välimeren rannat. Samoin vuorot käsittävät nyt aina yhden vuodenajan (4 vuoroa siis yhden vuoden), aiemmissa vuorot olivat aina puoli vuotta. Nämä nyt ovat tietenkin lähinnä kosmeettisia muutoksia, mutta antavat heti erilaisen fiiliksen peliin.

Muita hyviä uudistuksia ovat ainakin diplomatia-ruutu, jossa voi suoraan harrastaa diplomatiaa kaikkien tuntemiensa klaanien kesken, enään ei tarvitse kävelyttää diplomaattia 10:n vuoden retkelle tutustumaan Itä-Siperian heimoihin, riittää että on tehnyt kontaktin jossain muodossa. Kaupungit näyttävät nyt olevan kaikki "linnoja", ja kaupunkien rakennukset on levitetty ympäri provinssia. Rakennusten rakennuspaikkojen lukumäärät on rajoitettu, mutta tiet,pellot,sepänpajat ja satamat ovat näistä erillisiä ja ilmeisesti kaikissa kaupungeissa on sellaiset. Näitä voi sitten upgreidailla linnoituksen koon antamiin rajoihin. Rakennettavien rakennusten vaihtoehdot riippuvat paitsi linnoituksen koosta myös klaanin kykypuusta.

Pelin paras osuus, eli taistelu, sitä vastoin ei ole kokenut suuriakaan muutoksia ja tuntui heti tutulta. Yksi uudistus kuitenkin näkyi, eli piiritettäessä kaupunkia ei enää tarvitse kykkiä yhtä vuoroa rakentamassa tikkaita, vaan samurait osaavat kiipeillä muurien ylitse. Ilmeisesti portinkin murtaminen onnistuu ilman erikseen rakennettavia työkaluja. Piiritystyökaluja kuitenkin ilmeisesti voi rakentaa jossain vaiheessa helpottamaan työtä, mutta alkuun pääsee ilmankin.

4:n tunnin "nopea" peliin tutustuminen jätti kyllä hyvän maun, tarpeeksi tuttuja elementtejä ja sopivasti uusia, vaikkakin olisin kyllä tyytynyt vaikkapa graafisesti uudistettuun Medieval 2: Total War:iin.

Arvosana: *****/*****, uskon että tämän parissa tulen viettämään koko kevään..

[MCB] Broadway Jewelry

2011-03-15T10:59:00.001+02:00

Olimme jo lopettelemassa työpäivää kun saimme keskukselta ilmoituksen meneillään olevasta ryöstöstä, jossa oli mutantteja osallisina. Ryöstöstä oli ilmoittanut ryöstön kohteena olevan Broadway Jewelry-panttilainaamon omistaja Bob Border, joka hätäpuhelun mukaan oli parhaillaan liikkeessä. Nappasimme mukaan raskaan varustuksen oletettavissa olevan panttivankitilanteen varalta ja ajoimme paikalle. Paikalle saapuessamme vastaan tuleva, epäilyttävän näköinen valkoinen pakettiauto teki u-käännöksen meidän nähtyämme joten katsoin parhaaksi etsintäkuuluttaa ajoneuvo, partiot kyllä pysäyttäisivät sen.

Kaarsin auton liikkeen ovien eteen, jotka lojuivat jalkakäytävällä murrettuina. Ron tutkaili liikkeen sisätilat ja ilmoitti näkevänsä neljä ilmeistä ryöstäjää ja neljä vankia. Ryöstäjiin tulikin vipinää meidät nähdessään, yksi nappasi yhden vangeista ja koetti uhkailla meitä päästämään heidät lähtemään, mutta mies oli selkeästi peloissaan ja hermostunut joten käskytin häntä rauhallisesti heittämään aseensa maahan ja päästämään vankinsa. Mies pelästyi ja vetäytyi takaisin sisälle, jossa Ron näki heidän ryhtyvän neuvottelemaan keskenään. Takaosan holvia tyhjentämässä ollut isokokoinen nainen ei ollut mielissään neuvotteluista vaan koetti murtautua saarrosta ulos, ja olisi varmasti onnistunutkin (ilmeinen voima-mutaatio) ellei Andy olisi yllättänyt meidät kaikki "oksentamalla" todella ällöttävän veripilven suustaan, roiskien vertaan joka puolelle ja saaden minut antamaan ylen. Naisen rynnistys kuitenkin päättyi selälleen ja hetken päästä koko porukka antautui kiltisti. Paikalle tulleet passipoliisit hätkähtivät "verilöylyä" ovilla, samoin paikalle jo saapuneet median edustajat herkuttelivat tällä yksityiskohdalla ja koettivat tiukata kommentteja asiasta, ennenkuin käskytin passipoliisit eristämään alueen paremmin. Homma oli hoidettu ja palailimme asemalle paperihommiin, heikossa kunnossa ollut Andy jäi vetämään parin tunnin tirsat autoon, lutilta herui yllättäen ymmärrystä tähän.

Andyn palaillessa sisälle olimme jo saaneet kaikki pidätetyt, myös valkoisen pakettiauton kuljettaja joka osoittautui yhden ryöstäjän vaimoksi, sekä todistajat paikalle ja ryhdyimme ottamaan lausuntoja. Todistajien lausunnot olivat yhdenmukaisia, pariin oli käytetty väkivaltaa ja toisen näistä passittimme psykiatrin puheille ilmeisten mielenhallinnan jälkivaikutusten takia. Omistaja Bob Border (joka oli muuten syönyt kaikki donitsimme odotellessaan) kertoi ryöstäjien murtautuneen sisälle repimällä ovet irti, jolloin Bob oli soittanut hätäpuhelun.

Ryöstäjien kuulustelut sujuivat myös hyvin. Kolme heistä oli mutantteja: ryhmän johtaja Alex Soto omasi "kynnet", isokokoinen nainen Christina McConagnhey omasi "voimakkuuden" ja rastapäinen kovanaama Horris Monetilla oli mielenhallintavoima. Kuulusteluista selvisi että ryhmä oli itseasiassa nistiporukka jolle Alex oli lupaillut pääsyä parempiin piireihin ryöstön onnistuessa, ryöstö itsessään oli jonkinlainen testi. Idean Alex oli saanut "ääneltä" puhelimessa, joka antoi tarkan kohteen ja ehdon ettei ketään saa vahingoittaa.

Olimme jo päättäneet kuulustelut kun Andylle tuli puhelu vakuutusyhtiöstä. Bob Border oli hetki sitten jättänyt korvausvaatimuksen 0,5 miljoonan dollarin arvoisen omaisuuden katoamisesta. Tämä herätti heti epäilyksemme, sillä ryöstösaalishan oli meillä turvassa todistesäilössä. Kävimme tarkistamassa saaliin arvon joka osoittautui huomattavasti pienemmäksi. Päätimmekin jututtaa Bobia vielä uudemman kerran, ja mies väitti kivenkovaan että häneltä oli kadonnut tuo 0,5 miljoonaa. Syyllisiksi hän väitti niin mutanttien "telesiirtovoimia" (joita ei ole kellään havaittu) kuin epärehellisiä poliiseja. Antoipa kuitenkin vapaat kädet tutkia hänet tietonsa (myös tilitiedot, tosin tietämättään). Inventaari piti paikkansa arvon suhteen, mutta tilitiedoista huomattiin selkeitä merkkejä suurien pelivelkojen ja vedonlyöntimaksujen maksamisista. Bob itse kielsi kaiken joten päätimme jututtaa liikkeen työntekijää Georgiana Coenicia, jonka kanssa sovimme tapaamisen seuraavaksi päiväksi.

Georgiana vahvisti epäilymme mahdollisesta vakuutuspetoksen yrityksestä pelivelkojen maksamiseksi, samoin epäilys "tilatusta" ryöstöstä tämän peittämiseen heräsi. Saimme uudeksi johtolangaksi italialaiskorttelissa vaikuttavan vedonvälittäjän John Reedin, joka vahvisti suuret velat. Hän kuitenkin kertoi että oli epäillyt Bobin maksukykyä ja siksi myynyt velan eteenpäin. Hän ei uskaltanut kertoa kenelle, joten epäilimme kohteeksi Detroitin mafian ykkösperhettä eli Fiorelleja.

Andylle tuli juuri tapaamisen jälkeen jälleen soitto keskukselta, joka yhdisti Bob Borderilta tulevan hätäpuhelun meille. Bob kertoi paniikissa olevansa murhayrityksen kohteena, hän ajoi ympäri kehätietä, viereisellä penkillä tikittävä aikapommi ei kuulemma antanut hänen hidastaa. Lähdimme samantien pelastamaan häntä, onneksi paikka oli lähistöllä. Pyysimme partioita eristämään aluetta mahdollisen räjähdyksen vaikutuksen minimoimiseksi. Saimmekin Bobin auton näkyviin ja minä keskityin estämään räjähdyksen omalla mutanttivoimallani, samalla käskytimme Bobia hidastamaan. Hidastaminen laukaisi pommin, jonka räjähdyksen voiman onnistuin pienentämään pihaukseksi.

Bob vaati päästä todistajansuojeluun, mutta ei suostunut kertomaan mitä pelkäsi tai mitä tietoja hänellä olisi. Koska Bob ei suostunut antamaan mitään meille, päästimme hänet lähtemään, auton tosin takavarikoimme todisteena. Räjähdyksen jäänteent lähetimme labraan, josta tulikin nopeasti tietoa. Räjähteessä käytetty TNT vastasi pari kuukautta aiemmin Washingtonissa varastettuun erään. Jutun tutkija kertoi tapauksen käsittelyn siirtyneen FBI:lle epäiltyjen mafia-kytkösten takia. Otimme FBI:n tutkijaan yhteyden ja hän olikin kovasti kiinnostunut meidän tiedoistamme. Tapaaminen tutkijan kanssa antoi meille selvät linkin Fiorelliin, mutta päätimme että homma oli jo liian iso meille, eikä epäiltyjä mutanttiyhteyksiä aiheessa ollut, joten luovutimme Bobin FBI:lle todistajansuojeluun ja päätimme oman osuutemme.

Parin kuukautta myöhemmin lehdissä kerrottiin isoista mafiapidätyksistä Fiorellin johdossa, lehdissä paistetteli juurikin samainen FBI:n tutkija ottamassa kunniaa vastaan. Bob oli jo kadonnut todistajansuojeluun eikä saanut vakuutusrahojaan. Juhlimme tapausta kahvilla ja donitseilla.

--

Sunnuntaina siis pelattiin taas Mutanttibluesia Hyvinkäällä, tällä kertaa Erkin hahmo oli autopilotilla, minkä ehkä huomasi pelin aikana, Erkiltä tulee kuitenkin yleensä eniten peliä eteenpäin vieviä ideoita ja nyt taannuuttiin vähän. Kaiken kaikkiaan meni mallikkaasti ja panttivankitilanne saatiin hoidettua Petterin hahmon erikoisvoimalla, vaikkakin sotkuisesti. Lopputyö oli sitten oikeastaan ylimääräistä kun alettiin mielenkiinnosta tutkia mahdollista vakuutuspetosta, tuohan ei enää lainkaan kuulunut HCIU:lle ja olisi voitu heti alkuun antaa vakuutusyhtiön hoitaa juttu loppuun. Mutta saatiin paljastettua tuo mafiakytkös ja sitten päätettiin antaan FBI:lle loppu, ettei seuraavaksi huomata olevamme joen pohjassa betonisaappaat jalassa.

Case closed.

Assassin's Creed: Brotherhood

2011-03-14T08:59:00.000+02:00

Viikonloppuna lähti kaupasta mukaan viimeinkin Assassin's Creed: Brotherhood, jota olin silloin tällöin koettanut bongailla lähisupermarketin hyllystä, siinä onnistumatta. Peli siis viimein löytyi "siitä toisesta" lähisupermarketista, josta Pingu sen huomasi Dragon Age II:n vierestä. Hetki siinä mietittiin mutta Brotherhood vei voiton.

Lauantai-ilta siinä sitten vierähtikin mukavasti pelatessa, hetken aikaa joutui totuttelemaan kontrolleihin (mistä tää juoksee?), Assassin's Creed II:n läpipeluusta, ja siten siis viime pelikerrasta, oli ehtinyt vierähtää jo vuoden päivät. Vähän jäi myös epäselväksi, osasiko peli ladata tuon edellisen hahmon tavaroineen, vai lähtikö peli ihan sattumalta liikkeelle suunnilleen samoilla varusteilla kuin mitä kakkosessakin oli hahmolla päällä. Tarkemmin ei asiaa tullut tutkittua, eikä sillä sitten alun jälkeen ollutkaan merkitystä.

Pelissä tuli heti vastaan joukko mukavia uudistuksia, parhaimpana ehkä taistelun muuttuminen jouhevammaksi ja useaa vastustajaa vastaan tapellessa kohteen vaihtaminen yllättäen palkitaan yhä useammin kertatapolla. Muita uudistuksia olivat ainakin "hissit", eli köydet joissa toisessa päässä oli vastapainona kivilasti, ja joiden avulla pääsi nopeasti ylöspäin. Hyviin uudistuksiin kuuluvat myös mielestäni "eagle visionin" paljastamien lippujen, sulkien sun muiden kohteiden merkitseminen myös karttaan, joka helpottaa näiden hakemista silloin kun sopii. Muutenkin karttaan tuntui tulevan mukavasti lisäinfoa sen mukaan mitä ympäristöstään havaitsi.

Aiemmista Assassin's Creedeistä tutut kilpajuoksut, ylimääräiset salamurhatehtävät ja muut alipelit on nyt (ilmeisesti) siirretty pääpelistä erilliseen Virtual Training-osuuteen Animuksessa, mikä on mielestäni myös positiivinen uudistus. Animusta on myös muutettu (pelin sisäisesti se on paranneltu versioksi 2.0) ja nyt Desmond pääsee pois koska haluaa, eikä vain tietyissä pisteissä peliä, jos nyt tykkää nykyajassa juoksennella. Ilmeisesti sitten pääsisi tutkimaan nykyajassa tarkemmin Assassin's Creed II:ssa tukikohtana käytettyä Monteriggionin kylää.

Pelin tapahtumat sijoittuvat Roomaan, joka koetaan AC II:n päähenkilön Ezio Auditoren silmin. Rooma on suuri ja ensivaikutelma kaupungista oli sokkeloisempi kuin AC II:n kaupungit. Kaupunki on myös sen verran laaja että kaupungin sisällä matkustetaan myös hevosilla (joita voi kaapata GTA tyyliin vastaantulijoilta..), mutta tuo saattaa johtua myöskin siitä että (ilmeisesti) peli rajoittuu täysin Roomaan joten hevosmatkustus maaseudulla on historiaa ja hevosille ei muuten olisi pelissä ollut käyttöä. Tämä nyt on ihan mutuilua joka täsmentynee peliä pelatessa...

Katuja juostessa kadotti nopeasti suuntavaistonsa. Lisäksi vartijoita tuntui olevan huomattavasti enemmän joten katoille kiipeilyäkin joutui pohtimaan jonkin aikaa. Pelin pääjuonta ei nyt ihan hirveästi vielä menty eteenpäin, mutta pelin edetessä on tarkoitus tuhota päävihollisten tukikohtia, joka puolestaan vapauttaa tukikohdan vaikutusvallassa olevat liikepaikat (tallit, pajat ja muut) ostettaviksi. Yksi uusi asia on myös Rooman katakombeihin johtavat tunnelisuut, jotka kunnostamalla pääsee ilmeisesti pikana matkustamaan Rooman eri osiin.

Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä hyvin posiviitinen ja innostunut fiilis pelistä, hyvää peliä on parannettu ja uudistettu oikealla tavalla, jotta peli tuntuu vielä tutulta mutta ei kuitenkaan uudelleenlämmitellyltä.

Arvosana: ****/*****

Well Played

2011-03-09T14:38:00.002+02:00

Dome.fi-sivustolla oli juttu S.T.A.L.K.E.R.-pelin analyysista "Alone for All Seasons", joka oli puolestaan alunperin ilmestynyt Well Played 2.0 kirjassa. Juttu kolahti sen verran hyvin että kiinnostus tuohon kirjaankin heräsi ja hetken googlailun jälkeen kirja löytyikin, paitsi ilmaisena PDF:nä, myös ihan myynnistä Lulu.com-palvelusta. Koska fanitan kirjoja enemmän kuin PDF:iä, ja hinta vaikutti kohtuulliselta, päätin kokeilla millaista print-on-demand käytännössä on.

Itse tilaus hoitui helposti, tilasin samalla myös kirjan aiemman osan, ja maksun suoritin Paypalin kautta. Toimitustavaksi valitsin DPD:n jotta saisin paketin seurantakoodin siltä varalta että jotain käy. Palvelu oli verrattain kallis, eli loppusummasta 1/3 meni toimitusmaksuun. Kirjat menivät sitten painojonoon, jossa ne viipyisivät muutaman päivän. Parin päivän päästä sähköpostiin tuli ilmoitus että kirjat olivat valmiina ja lähetetty DPD:n kautta, toimitusajaksi lupailtiin 3-5 päivää, mutta ei minulla nyt niin kiire ollut noita saada.

Noh, viikko ja toinenkin kului ja rupesin ihmettelemään että eikös niiden jo pitäisi tulla. Lulu:sta saamani seurantakoodi ei tuntunut toimivat DPD:n sivuilla, valitti että olisi liian lyhyt. Pienen salapoliisityöskentelyn jälkeen havaitsin että kuriiripalveluna toimi DPD Classic, ja googlella pääsinkin sivulla joka hyväksyi lyhykäisen koodini. Hämmästys olikin suuri kun siellä ilmeni että kirjaa olikin koetettu toimittaa viikkoa aiemmin, mutta toimitus oli epäonnistunut. Syyksi ilmoitettiin "ovikoodi". Ihmettelen vain että mihinkähän pakettia oli koetettu toimittaa sillä talossamme ei kyllä mitään koodeja tarvita, eikä tietääkseni naapuritaloissakaan.

Löysin sitten firman suomalaisen toimipisteen tiedot ja pistin sähköpostia asiasta, mainiten paketin numeron, ja sainkin vastauksen melkein saman tien, ja saatiin sovittua toimitus työpaikalleni. Erehdyin tosin neuvomaan jättämään paketti aulan infoon (jotta kuriirin ei tarvitse seikkailla rakennuksessa), niin lisähommiahan se teetti, lähinnä siis piti tehdä valtakirja jonka turvin kuriiri voi paketin jättää infoon. Tämän jälkeen sitten saatiin vihdoin sovittua paketin toimitus seuraavana päivänä, eli tänään, ja aamulla paketti löysikin vihdoin perille.

Tulevia tilauksia varten laitan kyllä suosiolla osoitteeksi työpaikan infotiskin, säästyy paljolta vaivalta. Muuten ei ole valittamista, ja omien valintojeni takia tätä pakettia jouduin viikon ylimääräistä odottamaan. Mutta seuraavalla kerralla varmasti paremmalla tuurilla.

The Gorgeous Blogger

2011-03-09T09:42:00.000+02:00

Monttublogin Jascalta sain todellan yllättäen "The Gorgeous Blogger" blogi-kunniapalkinnon (kiitos!), ja kyllähän se sisäinen narsisti vaati tähän vastaamaan lyhyen pohdiskelun jälkeen. Tuli myös vähän "jäljitettyä" tuon palkinnon kulkua taaksepäin muutaman kirjablogin verran.

Ideana on (arvattavasti) vastailla muutamaan kysymykseen ja sitten heittää palkintoa eteenpäin.

1. Milloin aloitit blogisi?
12.11.2008 on ensimmäinen postaus, aiheena Left 4 Dead zombi-räiskinnän vertailu Aliens Versus Predatoriin. Jostainhan sitä piti aloittaa.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Roolipelaamista, niin pelaajan kuin pelinjohtajan näkökulmasta kampanjalokien siivittämänä, satunnaisesti kirjoja, omia tarinoita, lautapelejä ja tietokonepelejä. Taitaapa olla jotain satunnaisia paasauksia muistakin aiheista.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Eipä varmaan mikään, samanlaisista blogeista ei taida olla pulaa ja useimmissa on hyvää juttua ihan riittämiin. Ehkä tulikivenkatkuiset paasaukset ovat tässä blogissa vähemmässä osassa kuin muissa, noin keskimäärin mutu-tuntumalta heitettynä.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
"Taidanpa ryhtyä kirjoittamaan blogia". Ei varmaan mitään kummempaa ajatusta ollut kuin että teki mieli kirjoitella, ja ehkä vähän kehittyä kirjoittajana sitä kautta. Blogi vaikutti sopivan vapaalta kanavalta ajatusten jäsentämiseen ja julkituomiseen. Julkinen blogi siitä syystä jos jotakuta muutakin sattuisi kiinnostamaan "viisaat oivallukseni", mutta sittemmin olen myös huomannut että julkinen blogi osaltaan painostaa panostamaan tekstiin ja sisältöön.

Julkisen blogin vastapainoksi tein sitten ihan omille jutuille tarkoitetut blogit viime vuonna, nämä ovat lähinnä muistiinpanomerkintöjä ja erilaisia listoja varten.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Alkuun oli tarkoitus kirjoitella enemmänkin englanniksi (siitä syystä muuten blogin nimikin on englanniksi), mutta se on nyt vähän jäänyt, viimeisimmät näyttäisivät olevan vuoden takaa, ja silloinkin kyseessä oli vanhemmat tekstit jotka siirsin blogiin Raathin foorumilta. Eli jos jotain muuttaisin niin lisäisin englanninkielisten tekstien osuuttaa roimasti.

Omasta puolestani heitän palkinnon eteenpäin vahvojen mielipiteiden NiTessinelle (Worlds in a Handful of Dice) jonka kirjoitustyyliä voi vain kahdehtia, ja jonka blogi toimi osittain innostuksena kun blogin aloittamista aikoinaan pohdin.

En tiedä onko "sääntöjen" vastaista antaa palkinto sellaiselle jolle joku toinen sen jo antoi, mutta heitän pallon myös Endless Bag of Gamesin Mkay:lle jonka blogista olen usein yrittänyt ottaa mallia, niin ulkoasun kuin sisällönkin osalta. Ottakoon vastaan jos haluaa.

Kurjuutta kummempaa

2011-03-07T09:33:00.001+02:00

Viikonloppuna käväistiin Turussa katsastamassa Les Miserables -musikaali Åbo Svenska Teater:ssa. Esitys oli tottakai ruotsinkielellä, joka ei itselläni kovin hyvin ole hallussa, mutta onneksi oli suomenkieliset subtitlet joista pystyi vilkaisemaan jutut. Subbareiden vilkuilu tosin vähän haittasi itse esitykseen keskittymistä ja juoni nyt ei muutenkaan ollut kovin helposti seurattava joten kyllähän tuosta sitten heräsi innostus lukaista klassikkokirja Kurjat pois alta. Etukäteistietoa esityksestä ja kirjasta oli suorastaan hävettävän vähän, eli ei mitään.

Esityksen jälkeen suunnattiinkin heti Akateemiseen, jossa saatiin kuulla että viimeisin suomennos Victor Hugon Kurjista on vuodelta 1999, ja painokset olleet jo vuosia loppu. Uutta suomennostakaan ei ollut ihan heti tulossa. Englanninkielistäkään versiota ei ollut saatavilla, myyjä kehoittikin koettamaan onnea kirjastoista.

Kirjastoon asti ei kuitenkaan tarvinnut mennä, vaan käväistiin kiertämässä tuttu kirppari, tavoitteena minulla oli juuri Kurjien jonkin version löytäminen. Tavoite täyttyikin kun eräästä vanhojen kirjojen läjästä, vähän piilosta, löytyi vuodelta 1945 oleva lyhennetty suomennos, jaettuna kahteen kirjaan. Kunto oli hyvä, tosin sivut vaikuttivat vähän haperoilta ja kannessa pari jälkeä. Hintakin oli vähintään kohtuullinen, alennuksen jälkeen kokonaiset 2,5€ kahdesta kirjasta joten mukaanhan se lähti.

Kirjahan sijoittuu Ranskan vallankumouksen aikoihin ja isossa osassa ainakin musikaalissa oli epäonnistunut vuoden 1832 "Kesäkuun kapina", josta löytyi hyviä yhtymäkohtia Council of Thieves -seikkailupolun fiiliksiin ja tunnelmiin. Hahmoista varsinkin äärilainkuuliainen Javert pisti jo suunnittelemaan samantyylistä, työssään tinkimätöntä paladiinia (tai Pathfinderin inquisitoria..).

Lohikäärmeiden ajan loppu!

2011-03-02T14:21:00.000+02:00

Kauan sitä tahkottiinkin mutta vihdoin se päättyi, eli Dragon Agea tuli hakattua lähemmäs vuosi pleikkarilla. Tosin tuosta vuodesta aktiivisesti pelailtiin lähinnä viime vuoden elokuu jolloin taisi olla aikaa. Mutta kuitenkin, pitkien taukojen syy oli lähinnä muussa elämässä, Pingun kanssa tuota siis kaksin pelattiin, vuorotellen, joten pelaamiseen piti sitten olla molemmilla aikaa. Alkuun oli vähän erimielisyyksiä siitä millä tavalla hahmon persoonallisuus ilmentyy (varsinkin keskusteluvalinnoista väännettiin välillä kättä) mutta kyllä se yhteinen linja siitä sitten löytyi. Parin hahmokokeilun jälkeen peli pelattiin läpi ihmismaagi Masayo:lla, josta Arcane Warrior-luokan myötä muodostui äärimmäisen tehokas taistelija, joka tosin hoiti yhtä useasti hommat Glyph of Repulsion + Glyph of Paralyze + Inferno kombolla.

Johtuen pitkistä tauoista ei juonesta jäänyt ihan hirveästi yksityiskohtia mieleen, mutta toisaalta ei jäänyt juuri questejakaan tekemättä ja tapahtumia ja henkilöitä muisti juuri sen verran mitä tarvitsikin. Päällimmäisenä jäi mieleen ehkä taistelujen ja vihollisilta napattujen tavaroiden epätasaisuus. Alkuun taistelu ja palkkiot olivat vielä tasapainossa, mutta keskivaiheilla taistelut muuttuivat suhteessa paljon vaikeammiksi, kun palkkiot olivat samaa tasoa kuin alussakin. Lopussa taas taistelut olivat jo todella läpihuutojuttuja, samalla palkkioiden määrä ja taso kasvoi, mutta olisi kaivannut enemmän "erikoisia" esineitä, hahmoilla kun oli jo kaikilla perustavaraa paremmat varusteet. Ylimääräistä ja "turhaa" tavaraa kerääntyi muutenkin ja suurin osa erilaisista voiteista, pommeista ja suitsukkeista jäi käyttämättä, oikeastaan samasta syystä, eli kun niitä olisi tarvittu, ei niitä löytynyt mistään mutta loppua kohden kun niistä ei enää ollut mainittavaa hyötyä, niitä sitten löytyi joka paikasta.

Mitä olisi vielä kaivannut, niin armeijoiden varustamista kaikella tuolla ylimääräisellä saaliilla.. luulisi että sotureille olisi kelvannut 7 tason aseet ja haarniskat.

Arkkidemonin kuoleman jälkeinen loppupeli oli myös vähän pettymys, vaikka mukavasti kaikkien tuttujen kohtalot kerrottiinkin, ja pelin aikaiset valinnat näkyivät, mutta jotenkin tuli semmoinen olo että "tässäkö tää nyt taas oli". Mutta näinhän se varsin usein tuntuu olevan, ei saa ihan semmoista täyttymystä pelin lopuksi kuin mitä on kuvitellut saavansa kaikesta siitä vaivannäöstä, ja eihän se toisaalta haittaakaan tämän luokan eeppisissä roolipeleissä, matka on kuitenkin se tärkeämpi osuus.

Alkufiiliksissä annettu arvosana piti pintansa, ***/*****

[Aynerea] Chapter 9 alkaa

2011-02-28T10:16:00.000+02:00

Sunnuntaina jatkettiin vaihteeksi D&D:llä, parin kuukauden tauon jälkeen. Edellinen seikkailu oli saatu päätökseen ja uusi alkoi. Dûrum nousi kahdeksannelle tasolle, tason nousun myötä sain kääpiön negatiivisen ketteryysmuutoksen vihdoin nollattua, featiksi valitsin mielestäni Dûrumille hyvin sopivan Combat Expertisen. Kaupoissa tuli myytyä edellisen kerran kamoista masterwork keihäs, samoin olisin saanut vaihdettua löydetyn rintapanssarin puoli-levyhaarniskaan, tosin kahden viikon odotusajalla, jota kyllä pöydässä kommentoitiinkin sillä että ryhmän pisimpään elänyt hahmo Iudicatus oli aloittanut peliajassa viikko sitten, oikeassa ajassa vuosia sitten. Että ei ole kovin nopeatahtinen kampanja. Dûrumhan ei tietenkään moisista metajutuista tiedä ja kaksi viikkoa kuulosti ihan kohtuuajalta, onneks "seikkailu" puski päälle ja kaupat peruuntuivat.

Hyvin nukutun yön jälkeen tuli käsky lähteä tapaamaan vartioston komentaja Arius Vonea, jonne Iudicatus raahasi koko porukkansa. Orakin alaisia tunneleita oli nyt tutkittu vartioston voimin ja tilanne vaikutti huolestuttavalta. Vone pahoitteli että Orakia ei oltu saatu elävänä kuultavaksi. Mutta hänellä oli mahdollinen johtolanka, Xoden niminen kääpiöseppä, joka oli yrittänyt ostaa Orakilta tämän kylpylää.

Ryhmä valmistautuikin illalla lähtemään tapaamaan kyseistä kääpiötä. Iudicatus ja tyrmästä vapautettu Otim ottivat huoneen majatalosta, jossa Iudicatus meditoi Shantalin siunauksia varastoon. Otim, jolla oli porttikielto majataloon, pääsi sisään Disguise Self-loitsun avulla haltian muodossa, ja piilotteli päivän huoneessa.

Illalla ryhmä lähti liikkeelle kohti Cauldronin huonompaa aluetta, Lakesideä. Matkalla kysyttiin kerjäläiseltä tarkempia ohjeita, ja saatiin selville että Xodenin kantapaikkanana toimii Minuta's Board niminen taverna lähellä.

Also ja Shanna jäivät passiin ulos tavernan viereiselle kujalle, sillä meno baarissa vaikutti rajulta jo heti alkuillasta. Iudicatus, Otim ja Dûrum marssivat sisään, välittämättä heille osoitetuista alentavista kommenteista. Sisällä Dûrum havaitsi tungoksen seasta nurkkapöydässä korttia pelaavan kääpiön, joka oletettiin Xodeniksi. Xoden ei kuitenkaan ollut juttutuulella ja Iudicatuksen rauhanomainen lähestyminen ei toiminut. Otimin pieleen mennyt Lumous-yritys räjäytti koko tavernan jo melko räjähdysherkän ilmapiirin ja seurasi kaaoottinen kapakkatappelu. Dûrumin oikea suora heilu ja tyrmäsi asiakkaita, tehden muille vähän tilaa toimia. Otimin loitsima illuusio luurankohahmoisesta "Kuolemasta" tyhjensi tavernan tehokkaasti, väen poistuessa paniikissa ovista, ulkona odottelevien Shannan ja Alson hämmästykseksi. Myös Xoden pakeni muiden mukana, eikä Iudicatuksen Hold person tai Dûrum tarttumisyritykset estäneen häntä pakenemasta.

Ryhmä poistui tavernasta sivummalle, ja koetti uudestaan onnea kerjäläisten parissa. Viidellä kuparilla irtosikin tieto Xodenin majapaikasta, tavernan lähellä sijaitsevasta pajasta. Paja vaikutti tyhjältä, ja Iudicatus halusi murtautua sisään. Dûrum, joka oli viime kerran jälkeen luvannut vartiostolle ettei murtautuisi enään, kieltäytyi suorittamasta toimenpidettä.

Murtopuuhat keskeytyivät kadulla tapahtuneeseen välikohtaukseen, jossa ilmeisesti aviomies kuritti vaimoaan, mutta tilanteen väärin tulkinnut Dûrum taklasi ja tyrmäsi pahantekijänä pitämänsä miehen, joka säikäytti naisen pahan kerran. Otimin uniloitsu ei hiljentänyt naista, mutta Iudicatuksen kiveen lumoama hiljaisuus toimi, ainakin sen aikaa että nainen pakeni alueelta. Iudicatus nappasi kiven mukaan murtautuminen pajaan suoritettiin lumotussa hiljaisuudessa.

Sisältä löytyi laatikoita joissa oli samanlainen leima kuin Orakin kylpylän tunneleista löydetyissä laatikoissa. Iudicatus mursi laatikosta sinetin mukaansa ja nappasi myös mukaan yhden sisällä olleista viinipulloista. Tämän jälkeen Otim ja Dûrum suorittivat vielä tarkemmat penkomisen, jonka tuloksena löytyi sängyn alle piilotettu likainen mutta erinomainen (MW) suomupanssari ja raskas kilpi.

Ulkona odotellut Also taas näki kadulla valoja, edellisen välikohtausen suunnalta, sekä jotain mutinaa. Sitten alkoi kuulua taas naisen valitus, "ne tappoivat hänet", ilmeisesti Dûrumin tyrmäämälle miehelle oli käynyt pimeällä kujalla kehnosti.

XIII - Muistiinpanoja 2

2011-02-23T15:07:00.013+02:00

Tämä päivä kului varusteiden täydennyksen parissa jossain nimettömässä kyläpahasessa maidemme reunamilla, jonne saavuin nälkäisenä ja väsyneenä. Myös Usva oli heikossa kunnossa, vaikka se olikin löytänyt matkan varrelta paremmin syötävää.

Minusta tuntuu että osa väestä tunnisti minut, vaikka välttelikin katsettani. Muu väki taasen suhtautui minuun epäluuloisesti ja lähes vihamielisesti. En kuitenkaan joutunut kohtaamaan väkivaltaa, mutta luulen sen johtuneen ennemminkin haarniskani antamasta vaikutelmasta kuin mistään muusta. Pari kertaa minua kyllä tönittiin aavistuksen verran lujempaa kuin luulisi epähuomiossa tapahtuvan.

Torilta ostin kevyemmän ja lyhyemmän miekan huotrineen. Myyjä vakuutteli tyypin olevan suosittu myrrysmiesten keskuudessa, kiirehtien kuitenkin lisäämään ettei suinkaan aikonut sekoittaa minua siihen roskajoukkoon. Kojulta lähtiessäni huomioni kiinnittyi torin laidalla roikkuviin mätäneviin raatoihin ja mielessäni heräsi epäilys tuoreen ostokseni alkuperästä.

Tavernassa syödessäni jotain, josta taatusti maksoin roimasti ylihintaa, kuulin kuinka naapuripöydässä pari karskia ja arpista miestä suunnittelivat lähtevänsä harventamaan rosvojoukkojen lukumäärää itään johtavilla teillä. Rosvojen päistä oli kuulemma luvattu hyvät palkkiot jossain idän kaupungissa.

Kylästä ei löytynyt yösijaa muukalaiselle ja kyläläisten ilmeet saivat minut luopumaan ajatuksesta nukkua kadulla, joten päätin jättää suojaavat muurit taakseni ja lähteä yötä myöten ratsastamaan.

Kylästä lähdettyäni jouduin melkein heti pakenemaan nälkäistä koiralaumaa, joka vaani läheisessä metsikössä varomattomia. Onneksi Usvani on nopea ja vahva, ja tälläkin kertaa se kiidätti minut pakoon surman suusta. Aion kuitenkin nukkua silmät auki tänä yönä, sillä metsästä kantautuu leiriini omituisia ääniä. Huomenna minun pitäisi päästä seuraavaan kaupunkiin, josta varmasti löytyy sopiva majapaikka yöksi tai pariksi. En muista koskaan olleeni näin väsynyt. Vaatteeni haisevat jo nyt niin paljon hevoselle ja hielle että pelkään tuoksuni houkuttelevan koirat uudestaan jäljilleni. Uskalsin sytyttää vain pienen nuotion, joka antaa hyvin vähän valoa ja lämpöä yöhön.

Katselen medaljonkiani ja mieleni vaeltaa takaisin kotini käytäville ja kartanon pelloille, jotka muistan kipeän yksityiskohtaisesti nyt kun tiedän etten näe niitä enään koskaan. Muistan suuren koivun joen mutkassa, joka kaartui veden ylle ja jonka päältä narrasimme ahvenia Bertin kanssa. Muistan järven rannan kaislikon jossa metsästimme Josephin kanssa sammakoita. Muistoissa on myös pihan pihlaja, jonka alla äiti lepää. Heinäpellolla vietetty yö Adan kanssa. Nämä muistot tuntuvat kuitenkin kirpaisevan pahemmin kuin ikinä uskoinkaan ja saavat minut epäilemään oliko lähteminen sittenkään viisasta.

Ratsumiehestä ei ole vieläkään näkynyt merkkiä.

XIII - Muistiinpanoja 1

2011-02-18T13:10:00.001+02:00

Aloitan näiden muistiinpanojen kirjoittamisen, toivoen että näistä joskus olisi hyötyä, minulle tai jollekkin toiselle Ratsumiehen vainoamalle sielulle. Toivon myös näiden merkintöjen avulla pysyväni järjissäni kun Ratsumiehen kuiskaukset koettelevat minua.

On kulunut kaksi päivää siitä kun lähdin kotoa Tyrskylinnasta, ja kolme päivää siitä kun isäni kertoi minulle Ratsumiehestä. Eväistä suurin osa jäi alkumatkasta kohtaamalleni karhulle, mutta onnekseni sekä minä että ratsuni Usva pääsimme pakoon vähin vammoin. Vähäisiä jäljellejääneitä eväitäni olen koettanut annostella ja täydentää metsän antimilla, jotta riittäisivät lähimpään kylään asti. Uskon kuitenkin selviytyväni Bertin minulle jo lapsena opettamien taitojen avulla. Epäilen joutuvani tulevaisuudessa turvautumaan näihin taitoihin entistä useammin.

Kotoa saamani perintömiekka, joka ulkonäöstä päätellen on peräisin sukuni Kunnian ja Loiston ajoilta, on osoittautunut varsin hyödyttömäksi tällä alkutaipaleellani. Miekka on liian raskas käytettäväksi kilven kanssa, ja toden totta, tuskin jaksan edes nostaa sitä yhdellä kädellä. Kaiken lisäksi joku esi-isistäni on tainnut humalassa leikkiä soturia, ja on samalla lyönyt sen terän poikki kiveä tai jotain muuta kovaa vasten. Aion kuitenkin kantaa sitä ylpeänä juuristani, isäni kunniaksi, ja muistutuksena itselleni siitä kuka olen. Haarniskakin tuntuu tukalalta ja raskaalta kantaa, mutta auttoi se minut pakoon karhun kynsistä. Kilvestäni olen hangannut sukuni vaakunan pois ja aion keksiä itselleni valenimen, jotta irtautumiseni entisestä elämästä olisi täydellinen. Uskon myös hämääväni näin Ratsumiestä.

Ratsumiestä ei ole näkynyt nyt kolmeen päivään, enkä tunne sen läsnäoloa. Toivon, että se jäi isäni maille vaeltamaan harmittomana, kunnes joku sisaruksistani, todennäköisesti Catharine tai Joseph, hankkii jälkikasvua. Tällaiset ajatukset tuottavat minulle häpeää, mutta en voi niille mitään. Eikä minulla edes ole mitään takeita siitä, että kirous siirtyisi minulta heille ennen kuin olen kokenut tuskallisen kuolemani. Mikäli Ratsumies minut kuitenkin löytää, aion kohdata sen yksin ja pystyssä päin, jotta muut eivät joutuisi kärsimään takiani.

Vakaa aikomukseni olkoon löytää jokin keino hälventää tämä kirous sukuni yltä. Tiedän, että moni esi-isistäni on yrittänyt samaa ennen minua, siinä onnistumatta. Tehtävä, joka lankeaa edessäni, pelottaa minua, mutta olen valmis suuriin uhrauksiin siinä onnistuakseni. Huomenna kun pääsen kylään, aion täydentää varastoni ja hankkia lisää varusteita kotoa saamieni rinnalle. Sen jälkeen suuntaan kohti tuntematonta kohtaloani.

[MCB] Sidney Dorriksen tapaus

2011-02-15T11:41:00.004+02:00

Viikko alkoi tavalliseen tapaan, viime viikon Atrofagin tapauksesta saatu arvostus ja huomio osoitti hieman laantumisen merkkejä mediassa, tiedossa oli siis paluu arkeen. Aamukahvit juotuamme ja donitsit syötyämme Jennie sai kutsun luutnantin luokse. Eräästä kaupungin paremman puolen hotellista oli löytynyt ruumis, ja tapaus saattoi olla meidän alaamme sillä samaisessa hotellissa oli parhaillaan käynnissä mutanttitutkijoiden konferenssi. Nappasin auton avaimet Jennieltä ja pakkauduimme autoon, Andy etupenkille ja uninen Ron Jennien kanssa taakse.

Hotellilla paikalla olivatkin jo CSI:n kaverit, goottimies Mads Jensen ja outolintu Ed Riley kuvaamassa paikkaa. Mads oli aikeissa siirtyä tutkimaan ruumista, mutta nopeasti kertoi tilanteen. Ruumis kuului entiselle huippututkijalle Sidney Dorrikselle, joka yhdessä Lucius Quaden kanssa oli määritellyt meidänkin lähes raamattuna pitämämme vuokaavion mutanttivoimien yhteyksistä. Dorrisin oli kuulemma pitänyt pitää puhe alhaalla käynnissä olevassa kokouksessa, ja esitellä jokin uusi teoria mutaatioista, mutta mies näytti nyt olevan pysyvästi estynyt. Kuolinsyyksi epäiltiin rintaan ja vatsaan osuneet luodit. Siivoja oli löytänyt ruumiin noin kymmeneltä aamulla ollessaan tulossa siivoamaan, Mads viittasi oven luona seisovaan järkyttyneen oloiseen latinonaiseen. Siivojan vieressä seisoskeleva kiireisen oloinen pukumies oli Harry Fields, hotellin johtaja.

Andy ja Ron jäivät tutkimaan huonetta sormenjälkien ja muiden todisteiden varalta, minä ja Jennie siirryimme puhuttelemaan herra Fieldsiä, joka vastaili hätäisesti muiden kiireiden ohella. Dorrisin huone oli varattu kahdelle hengelle, mutta vain yksi avain oli luovutettu. Dorris oli saapunut hotellille edellisenä iltana, eikä ilmeisesti ollut poistunut huoneestaan sen jälkeen.

Siivojaa Isabel oli hyvin järkyttynyt tapauksesta ja papatti taukoamatta espanjaksi, mutta Jennien ilmiömäinen empaattisuus ja espanjankielentaito saivat naisen rauhoittumaan. Jennien jututtaessa siivojaa minä olin aikeissa siirtyä takaisin huoneeseen, kun vastapäisen huoneen asukas, Delhiläinen mutanttitutkija Mala Gowariker, tuli tiedustelemaan tilannetta. Hänellä oli kuulemma kiire kuuntelemaan Dorriksen mielenkiintoista esitelmää, jouduin hänelle pahoittelemaan että herra Dorris ei enää tule pitämään minkäänlaisia puheita tässä ajassa, jonka Gowariker otti yllättävän kevyesti. Hänestä ei kuitenkaan irronnut juuri mitään hyödyllistä tietoa, lukuunottamatta ehkä hotellin alakerrassa ollutta hässäkkää kun antimutanttiset Barheadit olivat ottaneet yhteen hotellin turvamiesten kanssa. Hän myös kertoi herra Dorriksella olleen ihan yleisesti tiedossa olleita erimielisyyksiä niin entisen kumppaninsa Lucius Quaden kuin entisen apurinsa Crystal Floresin kanssa.

Palasin takaisin huoneeseen, jossa Andy ja Ron olivat löytäneet kolme luotia, sekä neljännen luodin joka yhä oli ruumiissa. Kaksi luodeista oli murskautunut seinään ja olivat yhteneväiset herra Dorriksen selässä olevien ulostuloaukkojen kanssa. Kolmas oli löytynyt lattialta ja oli täysin vahingoittumaton, mistä päättelimme sen pysähtyneen pian ampumisen jälkeen. Herra Dorriksen teoriamuistiinpanoja ei löytynyt mistään, minkä pistimme merkille. Ron oli myös päätellyt ampumakulmista että Dorris surmattiin lähietäisyydeltä pienikaliiberisella aseella ja että ampuja oli todennäköisesti miestä lyhyempi. Andy oli löytänyt Dorrisin matkapuhelimen, josta oli löytänyt muutamia nimiä sekä tuntemattasta pre-paid liittymästä tulleita soittoja. Herra Dorris oli soitellut kolmella henkilölle, joista yksi oli hänen vaimonsa Gloria ja toinen hänen assistenttinsa Ava Singleton, kolmas oli tuntemattoman miehen.

Herra Fields tuli keskeyttämään tutkinnan kertoakseen että Dorrisin vaimo oli saapunut aulaan ja kyseli miehestään. Jennie lähti ottamaan naista vastaan, hetken mielijohteesta minäkin pujahdin mukaan. Alakerrassa kerroin hieman tahdittomasti rouva Dorrisille hänen miehensä kuolemasta, ja jouduin käyttämään kaikki taitoni rauhoittaakseni hänen hysteerisen kohtauksensa. Rauhoituttuaan rouva Dorris osasi kertoa ettei hänen miehellään ollut mutanttivoimia, eikä myöskään vihamiehiä. Hän itse oli saapunut työkiireiden takia vasta nyt, mutta herra Dorris oli tullut apurinsa kanssa aiemmin. Ava Singleton oli asettunut asumaan toiseen hotelliin.

Jennie rauhoitteli rouva Dorrisia, minä kysäisin herra Fieldsiltä, joka oli palannut aulaan, kokouksen järjestäjien perään, jotta heillekkin voitaisiin ilmoittaa puhujan esteistä. Kävi ilmi että itse Lucius Quade oli tapahtuman takana.
Rouva Dorrisin rauhoituttua päätimme palata vielä haastattelemaan herra Dorriksen huoneen naapureita.

Tohtori Gowarikerin lisäksi vain yhdessä huoneessa oli asukas, Parkinsonin tautia sairastava New Scientist-lehden journalisti Milton Gaines, joka ei ensin halunnut keskustella lainkaan, mutta uhkailtuamme syyteellä päästi sisään. Gaines valehteli alkuun ettei ollut kuullut mitään, mutta myönsi lopulta kuulleensa laukauksia naapurihuoneesta hieman seitsemän jälkeen illalla. Laukauksia oli ensin tullut vain yksi, ja lyhyen tauon jälkeen kolme.

Palasimme jututtamaan herra Quadea, Jennie meni sillä välin tutkimaan hotellin valvontanauhoja. Quade oli kiireinen, mutta ehti kuitenkin tavata meidät. Kerroin heti alkuun ihailevani hänen kaltaistaan tutkijaa joka oli mullistanut ainakin oman elämäni. Quade otti kehut vastaan hänelle tyypilliseen nöyrään tapaan. Quade kertoi että hän oli ollut varsin epäileväinen Dorrisin uusien teorioiden kanssa, tuomiten ne kuulematta hölynpölyksi, mutta monia muita ne olivat kiinnostaneet, mistä syystä Dorris oli saanut tilaisuuden puhua niistä. Heidän erimielisyytensä hän kuittasi johtuneen siitä että Dorris käytti määrärahoja assistenttiensa, joita piti rakastajattarinaan, hemmotteluun. Kiitimme herra Quadea hänen ajastaan ja lähdimme tapaamaan Ava Singletonia.

Ava Singleton, varsin kaunis nuori nainen, oli kovasti itkuinen. Hän kertoi kuulleensa Dorrisista jo uutisissa. Minun harjaantunut silmä paljasti myös toisen asian Avassa, jota hän yritti peitellä isolla villapaidalla ja väljillä vaatteilla, neiti Singleton nimittäin oli raskaana, mahdollisesti jo kolmannella kuulla. Kysyttäessä hän myönsikin sen, ja nimesi herra Dorrisin lapsen isäksi, purskahtaen taas itkuun. Dorris oli kertonut Avalle elävänsä avoimessa suhteessa, mitä me kuitenkin vahvasti epäilimme.

Sillä välin Andy oli saanut tietoja neiti Singletonin puheluista, ja hänellekkin oli tullut puheluita oudosta pre-paid liittymästä. Neiti Singleton kertoi soittelijan olleen eräs Chip Silver, joka piti salaliittoteorioista, mutta oli avustanut tiedoillaan Dorrisin tutkimusta. Nyt Chip kuitenkin koetti omia tutkimuksia ja siitä syystä soitteli jatkuvasti. Kiitimme neiti Singletonia tiedoista ja lähdimme tapaamaan herra Silveriä kaupungin alemman keskiluokan suosimalle asuinalueelle, jossa hän asui äitinsä kanssa. Hotellilta lähtiessämme Jennie pisti rouva Dorrisin lentotiedot hakuun, samoin otimme hotellin valvontanauhat.

Chipin äiti avasi oven ja valehteli poikansa lähteneen Acapulcoon. Pääsimme kuitenkin sisälle tutkimaan Chipin kellarihuonetta, Jennie jäi yläkertaan hermostuneen rouva Silverin kanssa. Kellarista löytyi Chipin palvelinarmada, mutta liittymät oli suojattu salasanalla joten palasimme kohti yläkertaa. Samaan aikaan pihaan ajoi auto, ja joku tuli ovelle. Rouva Silver huusi varoituksen pojalleen, isokokoiselle IT-firman työntekijälle, joka koettikin ampaista pakoon. Andyn nuoruuden lätkäharrastus näytti taas kyntensä hänen taklatessaan Chip varsin taidokkaasti ovea vasten, minulle jäi taas kerran vain epäillyn raudoittaminen. Mielestäni Chip oli kuitenkin varsin kaukana epäiltyjen listalla ja päästimmekkin hänet raudoista hänen rauhoituttuaan. Hän oli luullut meidän olevan CIA:sta ja tulleen murhaamaan häntä hänen tietojensa vuoksi. Andy pääsi tutkimaan Chipin aineistoa, joka kuitenkin paljastui täysin huuhaaksi ufo/cia/natsi-sonnaksi. Samalla saimme myös tiedon että Gloria Dorrisin nimellä ei ollut kukaan matkustanut ainakaan lentokoneella. Tämä herätti vahvat epäilykset rouvaa kohtaan, ja riensimmekkin takaisin hotellille. Matkalla Jennie tutki vielä valvontanauhat ja näimmekin jonkin tumman hahmon seuraamassa herra Dorrisin ja neiti Singletonin kiihkeää suudelmaa hotellin aulassa. Näimme myös rouva Dorrisin saapuneen hotellille hieman herra Dorrisin jälkeen.

Hotellilla otimmekin kovan linjan, Jennie ja Andy uhkailivat syytteillä väärillä tiedoilla lentokoneessa matkustamisesta, joka yksistään jo tietäisi vankilaa. Rouva Dorris myönsi tämän ja kertoi seuranneensa miestään, jota epäili uskottomaksi. Saimme myös tiedon että Dorrisien nimellä oli rekisteröity 22-kaliiberin pistooli, joka rouva Dorris valehteli hukkuneen. Katsoimme kuitenkin todisteiden riittävän pidätykseen ja veimme rouva Dorrisin kamarille jossa hoidin kuulustelun. Rouva Dorris murtuikin lähes välittömästi ja myönsi surmanneensa miehensä, ei pelkästään uskottomuuden takia vaan sen takia että oli hankkinut lapsen neiti Singletonin kanssa, mutta ei hänen. Rouva Dorris oli ensin ampunut yhden laukauksen, jonka herra Dorris oli hänen hämmästyksekseen pysäyttänyt ilmaan. Sen jälkeen herra Dorris oli levittänyt kätensä ja sanonut että rouva Dorris voi vapaasti ampua hänet jos haluaa, ja rouva Dorris olikin tehnyt työtä käskettyä hetken miettimisen jälkeen, tehden tästä harkitun murhan.

Tyytyväisinä suljimme jutun ja kävimme kahvilassa noutamassa donitsit ja kahvit.

--

Viime lauantai pelailtiin pienemmällä porukalla taas Mutant City Bluesia, tapaus oli vähän rutiininomaisempi kuin edellinen, toisaalta pelaamisessakin alkoi havaita jonkinasteista kehittymistä. Roolitkin tulivat hieman esiin ja hahmojen luonteet alkoivat hioutua. Seikkailu kesti 3-4 tuntia, jonka Mikko sanoikin olleen aika optimi tuolle tapaukselle. Tällä kertaa osattiin erotella väärät johtolangat oikeista, epäilykset olivat jo aika alussa siitä että murha ei liittyisi Dorrisin teoriaan vaan johonkin henkilökohtaiseen.

Pelin jälkeen tehtiin myös uusia hahmoja Mikon Runequest II-peliin, jota aletaan pelailemaan jossain vaiheessa. Tästä olisi tarkoitus tulla toinen pitempi kampanja tuon D&D kampanjamme rinnalle. Omasta hahmostani tuli aaveiden vainoama aatelisnuorukainen, Petterille vähän perinteisempi isänsä pienenä hakkaama palkkasoturi ja Erkille mummonsa kasvattama teini-ikäinen noitapoika ottamassa ensiaskeleita nekromagiassa. Timon hahmoa vielä odotellessa, mutta hyvältä tämä porukka vaikuttaa jo nyt..

Mutant City Blues ja GUMSHOE

2011-02-08T11:25:00.000+02:00

Eiliseen postaukseen ei tullut kommentoitua itse pelitapahtumaa tai systeemiä. Mutant City Blues siis pyörii Robin D. Lawsin GUMSHOE-systeemin päällä, jota käyttää myös Trail of Cthulhu. Systeemi oli äkkiseltään hyvin yksinkertainen ja tarkoitettu aika tasan tarkkaan tällaiseen tutkija/etsiväpeliin. Noppana toimi D6, johon tosin itse en joutunut pelin aikana kertaakaan turvautumaan.

Pääosa pelin etenemisestä ja kykyjen käytöistä kulki niin että jos jollakulla hahmoista oli tilanteeseen sopivaa ns. tutkintakykyä vähintään yksi piste, homma onnistui aina automaattisesti perustasolla. Jos tilanteessa oli saatavilla jotain ekstraa vaikkapa lisävihjeiden muodossa, pelinjohtaja antoi mahdollisuuden polttaa kykypisteitä tämän saavuttamiseksi. Erikoista tässä oli se että pelaajien ei tarvinnut kalastella näitä erikoisonnistumisia tai pähkäillä josko jotain oli jäänyt huomaamatta, sillä pisteitäkään ei voinut käyttää jos tilaisuutta ei ollut.

Osa kyvyistä sitten taas vaati tietyn vaikeusasteen voittamista nopantuloksella, onnistumista pystyi kasvattamaan polttamalla x-määrä pisteitä, käytännössä pistettiin aina kaikki pisteet käyttöön näissä tilanteissa onnistumisen varmistamiseksi. Kaikki poltetut pisteet palautuvat takaisin seuraavassa seikkailussa (ei siis sessiossa).

Systeemi oli varsin yksinkertainen, enemmän vaikeuksia tuotti poliisietsivän roolin ja tehtävien hahmottaminen, myöskin lakitulkinnat ja muut vaativat että kaikki ovat katsoneet (Timon sanoin) CSItä ja Kovaa Lakia Cops:in sijaan, eli perusolettamusten oli oltava samalla tasolla, mutta näinhän se toisaalta on muissakin peleissä esim. Necropoliksessa, jossa kuvittelin panssariajoneuvon tykkitornin olevan umpinainen vaikka se olikin avoin, joka johti lähes hahmoni teurastamiseen.

Peli kulki alkuun jouhevasti, mutanttivoimia ei juurikaan tullut hyödynnettyä eivätkä ne pelissä mielestäni näkyneet mitenkään erikoisesti, tämä oli ehkä pelissä ihan tarkoituksellistakin. Fiilis pysyi lähempänä CSI:tä kuin Ryhmä-X:ää. Loppua kohden peli taas tuntui jumahtavan nimien ja vihjeiden perässä juoksemiseen, kuuliaisesti tutkittiin jokainen johtolanka, joista suurin osa oli vääriä. Pelin loppu taas sikäli yllättävä että tällä kertaa saatiin delegoitua vaarallisin osuus pois pelaajahahmojen kontolta, samalla tietty meni kunnia pidätyksestä, mutta samapa se, kunhan sarjamurhaaja saatiin kiinni.

Mielestäni ihan hauskaa peliä, vaikkakaan roolissa ei tullut pysyttyä lainkaan. Pidempää pelaamista silmälläpitäen hahmoille oli määritelty jokin haitta joka määräytyi hänen mutanttivoimiensa mukaan (esim. Timon teleskooppisilmäinen ja röntgenkatseinen poliisi oli potentiaalinen tirkistelijä, minun itsensäräjäyttelijä taas helposti masentuva) sekä sivujuonia joilla saisi mukaan vähän "elämänmakua".

[MCB] Antrofagin tapaus

2011-02-07T13:58:00.002+02:00

Sunnuntaina pelattiin (taas) vaihteeksi uutta peliä sillä Mikolla oli tarjolla GUMSHOE-systeemillä kulkeva Mutant City Blues. Pelin teemana oli CSI/NCIS tyylinen etsivämeininki lähitulevaisuuden Detroitissa, maailmassa jossa joka sadannella ihmisellä oli jonkinlaisia supervoimia. Nämä supervoimat olivat ilmestyneet melko yhtäkkiä, noin kymmenen vuotta aiemmin (vuonna 2011), flunssaepidemian seurauksena, ja maailma oli mukautunut tähän. Superrikollisia ja -sankareita ei ollut juurikaan ilmaantunut ja ihmiset olivat jatkaneet elämäänsä normaalisti. Tai muuten normaalisti, mutta supervoimaisten rikollisten mahdollisuus oli laittanut poliisivoimissa alulle Heightened Crime Investigation Unitin, yksikön jonka tehtävänä oli tutkia ja selvittää tapauksia jotka jotenkin liittyvät mutanttivoimiin. Yksikön etsivät, eli pelaajahahmot, luonnollisesti olivat itsekin mutantteja.

Työpäivä alkoi panttivankitilanteella, jossa sekopäinen mutantti uhkasi räjäyttää bussillisen ihmisiä. Terroristin vaatimukset olivat sekavia, mm. hiilihappojuomat tuli kieltää. Hän myös vaati päästä helikopterikyydillä YK-talon katolle toteuttamaan muita uhkauksiaan. HCIU ampaisi paikalle, jossa heille luovutettiin komento etsivä Andrew Cornellin sattuessa tuntemaan tilanteen pääneuvottelijan. Ryhmän kuulustelija, kirjanpitäjärouva Jennie Hatfield otti yhteyden terroristiin joka oli tunnistettu Jared Whitten nimiseksi Artikla 18. mutantiksi, jolla oli siis hallussaan rekisteröintiä vaativia mutaatioita (Radiation projection sekä Self-detonation, vaarallinen yhdistelmä). Keskustelu auttoi Jennietä pääsemään Jared "rooliin", ja ymmärtämään tätä, voittaen hänen luottamuksen. Jared vaatii toiveidensa toteuttamista puolen tunnin sisällä.

Tiimi teki nopean suunnitelman. Lähellä pörrännyttä helikopteria käytettiin houkuttelemaan Jared ulos, joka uskoikin Jennien kertoessa helikopterin tulleen noutamaan häntä YK-talolle. Bussin ovella olivat kuitenkin valmiina etsivät Clemente Hernandez, valmiina raudoittamaan Jared, Ron Buckner valmiina ampumaan epäilty jos kaikki muu pettää, sekä Andrew Cornell, joka nopeasti otti terroristin mielen hallintaansa. Kaikki sujui hyvin ja Jared oli pian raudoissa ja nukutettuna. HCIU sai tapauksen ansiosta paljon hyvää julkisuutta.

Pari päivää myöhemmin Jennie Hatfield, joka toimi tapauksen tutkinnan johtajana, sai puhelinsoiton Jared Whittenin tutkineelta poliisilääkäriltä, joka kertoi Jaredin olleen todennäköisesti pitkään jatkuneen mielenhallinnan kohteena.

Jaredia puhutettaessa mies katui tekojaan vilpittömän oloisesti, ja kertoi myös ettei muista juuri mitään viimeisen vuoden ajalta. Ainoa johtolanka mikä häneltä irtosi pitkällisen tuskailun jälkeen oli nimi "Antrofagi", joka kuului 6 vuotta aiemmin Detroitissa toimineelle sarjamurhaajalle. Antrofagi teki paloittelusurmia ja kannibalismia sekä lähetti ivailuvideoita nettiin, joiden tarkoitus oli pilkata poliisin tehottomuutta. Antrofagi kuitenkin saatiin kiinni ja tuomittiin syyllisenä. Oikeudessa Antrofagi alias Waldo McLagen tunnusti kaiken, mutta vuotta myöhemmin perui ja vakuutti syyttömyyttään. Vuotta myöhemmin tästä hänet murhasi hänen sellitoverinsa.

Ryhmä alkaa tutkimaan juttua tarkemmin, mutta käynnit Jaredin lääkärin ja isän luona eivät tuota lisää tietoa. Jaredin valvoja on jäänyt sairaslomalle pari viikkoa aiemmin, mutta sieltäkään ei paljastu mitään hämärää.

Kesken tutkinnan tiimi saa hälytyksen kaupungin paremmalle alueelle, jossa on tapahtunut Antrofagia kopioiva murha. Menestyvä viinimyyjä asiakkaineen on kadonnut, seinälle on jätetty viesti joka viittaisi Antrofagin palanneen. Myös netistä löytyy hetkeä myöhemmin Antrofagin lähettämä viesti jossa hän kehottaa mutantteja syömään normaalit ja ottamaan vallan. Ryhmä yhdistää juttunsa Antrofagi tutkintaan ja lähtee seuraavana päivänä vankilaan tapaamaan Waldon murhannut vankia Leonard Lenardia.

Lenard kehuskelee teollaan, mutta tulee paljastaneeksi että Waldo oli uskoutunut hänelle ja kertonut ettei ollut halunnut sekoittaa äitiään Celeste McLagenia asiaan. Äiti oli ottanut tyttönimensä takaisin jotta häntä ei löydettäisi. Tiimi riensikin heti tapaamaan Celeste Mosseria, joka kertoili teen ja pikkuleipien äärellä Waldon tyttöystävän Marcy Plantin pilanneen hänen poikansa. Marcy pyöri epämääräisissä piireissä niihin aikoihin, mutta Waldon tapauksen jälkeen ryhdistäytyi ja ryhtyi opiskelemaan taloutta. Marcy löytyy kampukselta, ja kertoo että Waldo oli jättänyt hänet ennen sarjamurhien paljastumista, ja että hän oli kärsinyt pitkään masennuksesta, jota hän kävi hoidattamassa Calvin Steiner nimisellä psykiatrilla. Steiner tarjosi ja tarjoaa edelleen mutanteille ilmaisia palveluita. Pikainen tiedustelu paljastaa myös Jared Whittenin olleen hänen potilaansa.

Steinerin vastaanotolla tohtori kiertelee vastauksissaan ja valehtelee säännöllisesti kysyttäessä mutaatioista. Tämä herättää riittävän epäilyn kotietsinnälle, jota Jennie lähteekin hakemaan tuomarilta, muiden jäädessä kytikseen. Hetken perästä Steiner kuitenkin lähtee ja soittelee neljälle henkilölle, joista ainakiin yksi on väkivaltataustainen mutantti jonka voimat sopivat aiempaan murhaan. Steiner koettaa karistaa mahdollisia seuraajia, mutta etsivä Ron Bucknerin voimat pitävät yksikön jäljillä helposti.

HCIU seuraa Steineria kaupungin ulkopuolella olevalle mökille, jonne pyytävät osavaltion sheriffin suorittamaan pidätys. Samalla vastuu tapauksesta siirtyy heiltä pois. Kuulusteluissa Steiner ei myönnä syyllisyyttään, mutta alkaa puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa Antrofagina. Selviää että muilla neljällä mutantilla on mielenhallintajälkiä sekä aukkoja muistissa. Steiner oli halunnut kerätä heistä kulttia ympärilleen uutta mutanttien maailmaa varten.

Steiner tuomitaan vankilaan Antrofagina. Waldon maine puhdistetaan ja Jared vapautetaan syyntakeettomana.

Vankilassa Leonard Lenard kertoo haluavansa tutustua Steineriin paremmin..

Council of Thieves Map Folio

2011-01-17T10:25:00.000+02:00

Viikonloppuna tuli hankkittua Pathfinderiin Council of Thievesin seuraava osanen eli Sixfold Trial sekä seikkailupolkua tukeva Council of Thieves Map Folio. Näistä tuo ensimmäinen tul ostettua selkeään tarpeeseen, jälkimmäinen taas tuli ostettua enemmänkin mielenkiinnosta, tietämättä sen enempää millaisia karttoja se pitää sisällään.

Map folio olikin sitten hienoinen pettymys, taitettavan Westcrownin kartan lisäksi se pitää sisällään samat PJ:n kartat kuin seikkailujulkaisutkin, eli mitään varsinaisesti uutta se ei tuonut mukanaan. Taitettava karttakin on vähän epäkäytännöllinen suuren kokonsa vuoksi. Kartassa ei myöskään ole mitään merkintöjä, esim. kadunnimet tai edes kaupunginosien nimeäminen ja rajaus olisivat tehneet siitä kertaheitolla hyödyllisen, nyt se on vain isompi versio Bastards of Erebusin sisältämästä kartasta, ja Paizon foorumilta löytynyt epävirallinen kartta on merkintöineen paljon parempi.

Muut kartat ovat tosiaankin samat kuin seikkailuissa mukana tulevat, erillisille sivuille painettuina, ja (väri)kopiokone olisi antanut saman vastineen kuin nyt 15€:n arvoinen Map Folio. Ei nyt turhin ostos mitä on tullut tehtyä ja kyllä tälle käyttö löytyy, mutta jotenkin odotin jotain enemmän.

Erik Mona @ Ropecon 2011

2011-01-14T08:49:00.000+02:00

Frank Mentzerin ohella myös Erik Mona nähdään tämän vuoden conissa kunniavieraan asemassa. Monan vaikutus omaan pelaamiseeni on ainakin vielä varsin vähäinen, mutta nimen silti yhdistän laadukkaisiin tuotteisiin, ehkäpä eniten Pathfinderin kautta.

Tämän vuoden Ropeconissa on kyllä Erik Monan ja Frank Mentzerin myötä varmaan kiinnostavimmat vieraat ikinä, viimeksi ehkä Greg Stafford vuonna 2005 (ompas siitäkin aikaa) oli yhtä iso juttu minulle, toivottavasti esityksetkin ovat yhtä mielenkiintoisia.

Pathfinder campaign settingin metsästystä

2011-01-12T09:53:00.000+02:00

Olen koettanut metsästää Pathfinder Chronicles: Campaign setting kirjaa jo jonkin aikaa, satunnaisesti, mutta kirjaa ei oikein tunnu löytyvän mistään Hakusessa on siis ollut juurikin kovakantinen kirja, ei PDF, jonka saisi kyllä Paizo:n storesta ostettua. Onnekseni(?) en sitä kuitenkaan ole löytänytkään, nyt sitten selvisi että tuostahan on tulossa päivitetty versio nimellä Pathfinder Campaign Setting: Inner Sea World Guide, jonka pitäisi ilmestyä maaliskuussa.

Muutenkin tuli tuossa asian tiimoilla käväistyä Fantasiapeleissä, josta tarttui mukaan, vihdoin ja viimein, Advanced Player's Guide sekä GM-screen, tuo tuiki tarpeellinen apuväline (no ei ehkä tärkein). Pingun kanssa ollaan pelailtu yllättävänkin ahkerasti Council of Thieves-seikkailusarjaa ja kohta pitäisi hommata siihenkin seuraava osa. Alkuun tuntui tuo moduuliformaatti kovin vieraalta ja työläältä näin PJ:n puolelta, mutta kirjaa täytyy vaan lueskella ahkerasti niin kyllä sieltä sitten jotain tarttuu päähän. Asennemuutokseni myötä peli onkin sujunut hyvin ja Pingu tuntuu olevan varsin innoissaan tukikohdan ja kapinallisten järjestelyn tiimoilla, kun annoin tämän osuuden suhteen melko vapaat kädet, mahdollistaen eräänlaisen kevyen resurssimanageroinnin. CoT-sarja tuntuukin nyt varsin oivalliselta valinnalta ensimmäiseksi adventure pathiksi.

Mentzer Ropeconiin 2011

2011-01-11T08:24:00.000+02:00

Vuoden 2011 Ropecon järjestetään 29.-31.7, ja ensimmäinen kunniavieraskin on jo kiinnitetty tapahtumaan. Frank Mentzer, erityisesti D&D Basic version takana ollut mies. Ompa hän muutakin tehnyt ja muun muassa kirjoitti Temple of Elemental Evil- seikkailusarjan Gygaxin kanssa.

Paikallehan sitä on taas mentävä ihmettelemään, jossei nyt Mentzeriä (no tottakai) niin ainakin kaikkea muuta. Tarkoituksena taas lisätä pelailua muun ohjelman kustannuksella. Tavoitteena jälleen kerran olisi pariin peliin osallistuminen, Pathfinderia varmaan toinen ja toinen jotain tuntematonta.

[NECROPOLIS] Kaappaus raiteilla

2011-01-10T10:48:00.001+02:00

Vuoden ensimmäinen pelikerta Hyvinkäällä pelattiin Necropolis 2350:a, jossa jatkettiin suoraan edellisestä kerrasta. Timo K oli tällä kertaa myös mukana joten saatiin neljäs ritari, ordo Lazari Sanctin Benedictus, mukaan. Lazari Sanctit ovat tiedustelijoita, mutta myös experttejä rephaim-tietämyksessä, heidän yksi vastuualueensa onkin myös kalmojen kaappaus ja tutkimus.

Edellinen tehtävä oli vielä kuitenkin päällä, ja napattu vampyyrilordi piti kuljettaa tukikohtaan. Alais painoi kaasua, Georgius paikkaili vammojaan ja Filius poltteli voitonsikareita. Samaan aikaan taivaalla näkyi välähdyksiä, kun sivustoilla taisteltiin Uuden Budapestin ensimmäisiä taisteluita. Matka kulki tarkastuspisteen kautta, jossa kersantti, nähtyään saaliin, lähetti tiedon tehtävän onnistumisesta. Samalla kypärien sisältämät taisteludatat lähtivät tukikohtaan, mukana todisteet Filiuksen epäasiallisesta käytöksestä taistelussa (kiroilusta).

Tukikohtaan saavuttuamme oli knight commander Acestus jo vastassa. Pikaisen onnittelun jälkeen tuli vuoroon Filiuksen rankaiseminen kenttäoikeudessa, paikalle noudettiin vielä senior chaplain Valentin, ja Filiukselle langetettiin kiroilusta minimirangaistus, viisi raipaniskua, tuomio pantiin heti täytäntöön. Filius kesti hammasta purren, jonka jälkeen Georgiuksen kanssa vetäytyivät sidontapaikalle. Alais lähti tutkimaan Hope II:n kärsimiä vammoja, mutta ajoneuvoa vahtimaan määrätty Benedictus ei päästänyt häntä ajoneuvon lähelle. Tilanne laantui kun myös knight commander Acestus saapui paikalle ja käski molemmat mukaansa. Matkalla Alais näki kuinka heidän nappaamaansa vampyyri paloiteltiin.

Acestus liitti Benedictuksen Alaisin ryhmään ja antoi samalla koko porukalle pari päivää lomaa. Ryhmän pitäisi samalla viedä napattu vampyyri mantereelle Vatikaaniin. Alais riensi kertomaan tämän uutisen muille, jonka jälkeen ryhmä täydensi varustustaan ja lepäili, ennen kuin matka kohti lentokenttää alkoi kunnostetun Hope II:n kyydissä. Matka kesti 6 tuntia, mukaan tuli vielä paketoitu vampyyri, jolta oli raajat katkaistu ja muutenkin tehty vaarattomaksi.

Lentokentällä vampyyri kannettiin mukana koneeseen ja matka kotiin alkoi. Noin tunnin lennon jälkeen saatiin kuitenkin uudet käskyt Acestukselta, joka perui samalla lomat. Levantiin matkalla ollut juna oli kaapattu ja ryhmämme oli ainoa lähellä oleva ritariryhmä. Kaappaajina oli kaksi kerettiläistä, junassa oli siviilien lisäksi lastina räjähteitä, joita nyt pelättiin käytettävän siviilikohdetta vastaan. Juna oli kauko-ohjauksessa, mutta siihen ei saatu yhteyttä.

Ryhmä hyppäsi laskuvarjoilla läheiseen kaivoskaupunkiin, jonka kohdalla junan automatiikka hidasti tarpeeksi jotta sen kyytiin ehtisi hypätä. Asemaa lähestyttäessä kohdattiin kevyttä zombievastarintaa, mutta Georgiuksen kranaatit ja Filiuksen liekinheitin tekivät tuhoa, ja ryhmä ehti ajoissa hyppäämään ohittavaan junaan. Koko ryhmä pääsi kyytiin kolmanteen vaunuun, josta lähtivät etenemään pareittain eri suuntiin. Alais ja Georgius lähtivät kohti veturia. Saapuessaan ensimmäisen luokan matkustajavaunuun heitä kohtasi verinen näky, kaikki matkustajat oli surmattu raa'asti, ja paikalla oli kaksi zombia jotka tuhottiin häikäilemättä. Veturiin päästyään Alais huomasi että ohjaimet oli tuhottu korjauskelvottomiksi, myös vakiovarusteena oleva Hätäseis-järjestelmä puuttui kokonaan (ilmeisesti säästösyistä).

Toisaalla Filius ja Benedictus marssivat kohti junan perää, kohdaten parissa tavaravaunussa muutamia zombeja, ennen kuin saapuivat matkustajavaunuun. Vaunussa oli taas verilöylyn jäljet sekä neljä zombia. Benedictus lähti hakemaan muita, kun heihin ei saatu radioyhteyttä häirinnän takia, Filius jäi vahtimaan tilannetta. Pian Georgius ja Alais saapuivatkin paikalle ja zombiet tuhottiin yhteisvoimin.

Seuraavana vaununa oli panssaroitu vaunu, jonne johtavat ovet olivat lukossa. Alais kiipesi katolle tutkimaan tilannetta, ja löysikin sieltä kattoluukun, jonka sai auki.

Skenaario jäi vähän kesken, aika pahaan paikkaan vieläpä. Panssaroidussa vaunussa ovat mitä ilmeisemmin räjähteet, todennäköisesti myös vampyyri tai muu korkeampiarvoinen Rephaim. Muuten tällä kertaa tuntui ryhmän toiminta etenevän jouheammin ja tehokkaammin, liekö syynä ollut parempi tuuri, helpompi vastus vai jokin muu. Jälleen kerran myös todettiin Filiuksen liekinheittimen tehokkuus verrattuna mihin tahansa muuhun aseeseen. Zombit kyllä kaatuivat miekalla ja heartbreakereilla, mutta yksi kerrallaan, kun taas liekinheitin käristi vaunullisen kalmoja kerralla (oli selkeästi suunniteltu täyttämään koko vaunu napalmilla). Mukavaa pelailua taas, vähän taktisempaa taistelua, mutta jonkin verran roolipeliäkin.

RPGgeek.com

2011-01-04T18:38:00.001+02:00

Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin leppoisasti lomaillessa ja pelatessa Baldur's Gate II:sta läpi. Aikaa on kyllä riittänyt muuhunkin, ja yhtenä lomaprojektina onkin RPGgeek.com:in tietojen päivitys suomalaisten ja suomennettujen pelien osalta. Hommahan lähti siitä kun kyllästyin odottelemaan että joku muu lisäisi Praedorit, Stalkerit ja muut suomalaisille tutut pelit ja päätin tosiaan itse tarttua toimeen. Nyt on muutamat versiotiedot tullut tehtyä, mutta paljon on mitä en itse pysty lisäilemään. Esim. Praedorista itselläni on vain 1.1 versio, joten alkuperäisen pelin tietoja en oikein pysty lisäämään kantaan. Mutta alku tämäkin. Mukavasti on samalla tullut taas tutustuttua omiin kokoelmiinsa.

Tervemenoa, 2010!

2010-12-31T10:44:00.002+02:00

Niin se vuosi taas vierähti, ihan yllättäen, mutta paljon tuli silti ehdittyä. Vuosi 2010 oli uutispuolella varsin ikävä, kovinkaan montaa positiivista uutista ei tule mieleen (Chilen kaivosmiehet ei ollut uutinen vaan mediatapahtuma). Silti minulle vuosi 2010 oli yksi parhaista. Viime uutena vuotena tein lupauksen kirjottaa blogiin ahkerammin, ja se täyttyikin, vuoden saldo on +17, tämän lisäksi erottelin enemmän henkilökohtaiset jutut sekä "pelilistan" omiin blogeihinsa, joista saa nipistettyä vielä 15 postausta lisää plussaa. Ensi vuonna lupaan vieläkin nostaa sekä määrää että tasoa, koetan myös tasaisemmin kirjoitella, nyt oli selkeästi loppuvuodesta juttua vähemmän.

Mutta sitten asiaan, eli miten meni vuosi 2010?

Roolipelailtua tuli enemmän kuin pitkiin aikoihin, ainakaan aikuisiällä. Wikiin on merkittynä yhteensä 55 pelikertaa, eli enemmän kuin kerran viikossa. Suuri kiitos tästä menee tottakai Hyvinkään vakiporukalle, jonka kanssa tuli pidettyä varsin hyvin 2x kuussa tahtia. Kaikkiaan 23 pelikertaa näyttäisi toteutuneen minun osaltani heidän kanssaan, pois taisin olla 2-3 kertaa.
Uusia pelejä tuli myös testattua. D&D 3.5 aloitettiin vuoden alussa, ja toinen hahmo on jo menossa. Duncan oli hieno hahmo, mutta ihan väärässä seurassa, onneksi Dûrum on osoittautunut juuri sopivaksi selviytyjäksi luolaholveihin.
Muita uusia pelattuja pelejä vuoden varrelta, sekalaisessa järjestyksessä: Pathfinder RPG, E.N.O.C., Warhammer 3E, Savage Worlds (Necropolis 2350), RQ II (Deus Vult), In a Wicked Age..., LotFP:RPG.
Alkuvuodesta oli jopa liikaakin pelejä kun hyvinkääläisten lisäksi aloitin toisen ryhmän Järvenpäässä, mutta se porukka kuoli pois kesällä yhden jäsenen muutettua muualle, ja loppujen kanssa ei sitten enää pelejä tullut sovittua. Alkuvuoden pelitahti olikin kyllä ihan liikaa, käytännössä vapaita viikonloppuja ei ollut.
Uusia pelejä tuli paitsi pelattua, myös ostettua. Vuoden aikana tuli hankittua Pathfinder RPG ja LotFP RPG, lisäksi sekalaisia roolipelikirjoja. Arkham Horror laajentui ensin Curse of the Dark Pharaohilla ja Ropeconissa hankin Dunwich Horror-laajennuksen. Kirpparilta löytyi vielä parilla eurolla mainio, hyväkuntoinen Kalahen.
Rolemaster-kampanjaakin saatiin jatkettua jopa kahdella pelillä, mikä oli iloinen yllätys. Ensi vuonna toivottavasti ainakin yhtä paljon lisää.
TV-sarjoista ainoa seuraamani sarja, LOST, sai päätöksensä tänä vuonna, ja jätti kyllä ikävän jälkimaun. Vaikea vieläkin uskoa että yksi huono jakso voi niin hyvin pilata 6 hyvää vuotta, mutta niin vain pääsi käymään. Ehkä vielä joskus annan anteeksi..
Alkuvuodesta lunastin itselleni vuoden DDI-jäsenyyden, mutta varsin vähän tuota on tullut hyödynnettyä, satunnaisia Dungeon ja Dragon-lehtien selailuja lukuunottamatta.
Tietokonepuolella tuli pelailtua paitsi molemmat Mass Effectit läpi, myös Elder Scrolls III, vaikka siitä jäikin lisälevyt kesken. Vuoden yllättäjä oli kuitenkin Mount&Blade Warband, jota pelasin alkukesästä varsin tarmokkaasti. Loppuvuodesta taas aloittelin Baldur's Gate II:n uudestaan, ja nyt ei peli ole jäämässä kesken, vaikka ensi vuoden puolelle meneekin.
SteamStorea tuli muutenkin hyödynnettyä varsin runsaasti tänä vuonna, ja ostosten teko sieltä on tehty suorastaan rikollisen helpoksi..
Vuoden alussa tuli myös päivitettyä PC taas astetta tehokkaampaan, loppuvuodesta sain myös tilaisuuden kasata oma työkoneeni sellaiseksi kuin itse haluan.
Pleikkarissa eniten peliaikaa kasasi Dragon Age: Origins, jota tahkottiin pitkin vuotta Pingun kanssa.
Laneja saatiin pidettyä kahdet, ensin heti tammikuussa ja sitten lokakuussa. Tosin näyttäisi olevan viimeiset vähään aikaan, mutta ehkä me jotain keksitään. VPN-pelailu on kyllä syönyt tuota lanitus-tarvetta, kun kerran viikossa on kuitenkin mahdollisuus pelailla samalla porukalla, suurimmaksi osaksi samoja pelejä, ilman liikkumisen vaivaa.
Caldyria-karttaprojekti vierähti hyvin eteenpäin, vaikka kesken vieläkin jäätiin. Nyt on kuitenkin "hyvä pohja", josta voi sitten jatkaa taas kun huvittaa.

Ulkomaanmatkailu jäi tänä vuonna väliin, mutta ehdittiin sentään piipahtaa roadtripillä Savonlinnassa hakemassa Pingun upea perintöpöytä kotiin, jonka ääressä onkin jo useampi . Parit taidenäyttelyt tuli myöskin katsastettua, parhaiten mieleen jäi Escherin mahdottomat maailmat. Syksyllä jatkettiin myös piirrustuskursseilla käyntiä Järvenpään opistossa, joka toi mukavaa vaihtelua muuhun arkeen.

Eipä tässä muuta kuin kiitos 2010, tervetuloa 2011!

Vuoden viimeinen peli, Forgotten Realmsia Pathfinderin säännöillä..

2010-12-28T11:07:00.001+02:00

Maanantaina pelailtiin Hämeenlinnassa joulun jälkimainingeissa todennäköisesti tämän vuoden viimeinen peli, ja samalla ensimmäinen Forgotten Realmsiin sijoittuva Pathfinder RPG-peli (lieneeköhän myös maailman ensimmäinen..). Jatkettiin siis vuosia tauolla ollutta AD&D 2E:n Forgotten Realms kampanjaa, Tero konvertoi hahmonsa, gold elf fighter/thief Liam-Shòn Pathfinderin säännöille ja Pingu teki kaveriksi uuden 9:n tason silver elf monk/shadowdancer Caelin.

Liam-Shón seikkailut jatkuivat pari kuukautta edellisen päätöksen jälkeen. Westgateen silloin matkalla ollut haltia oli päässyt perille ja viettänyt aikaansa tutustuen kaupunkiin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Merirosvokaupungin maineessa oleva, mutta samalla yksi tärkeimmistä lännen ja idän välisistä kauppareiteistä omaa kaksi "hallitusta". näkyvämpi on suurimien kauppiassukujen päämiesten muodostama löyhä neuvosto, jonka jäsenet eivät ole mistään yksimielisiä. Käytännössä tämä näkyy kaupunginasukkaille siinä että jopa kaupunginvartioston virkaa toimittavat rosvot kantavat eri kauppiassuvun tunnuksia, riippuen missä kaupunginosassa työtään tekevät.

Toinen, salaisempi kaupunkia hallitseva järjestö on Night Masks, assassiinien ja varkaiden kilta, joka hallitsee kaupungin alamaailmaa. Järjestön tunnus, musta zorronaamio, näkyy useimpien kauppojen ovessa merkkinä kaupan nauttimasta "suojelusta".

Cael taasen on melko tuore Harpereiden agentti Waterdeepistä, joka Harper-toverinsa Williamin (ainoa Liamin lisäksi henkiinjäänyt seikkailija Searchers of South-ryhmästä) pyynnöstä oli lähtenyt pitkälle matkalle ensin Arabeliin ja sieltä Westgateen etsimään Liam-Shó käsiinsä ja suojelemaan tätä joltain pahalta juonelta jonka Harperit olivat saaneet tietoonsa. William ei tarkemmin osannut tai halunnut kertoa yksityiskohtia, muuta kuin että olisi ensiarvoisen tärkeää että tämä juoni ei toteutuisi.

Cael oli seuraillut hetken aikaa Liamia näkymättömissä, arvioiden uhkaa ja pohtien sopivaa näyttäytymishetkeä. Liam oli palailemassa kotiinpäin iltapäivän riennoista, kun eräällä ahtaalla kadulla hän tunsi töytäisyn ja huomasi rääsyläisen kiihdyttävän hänen ohitseen läheisellä sivukujalle. Nopea tarkistus ja Liam tajusi rääsyläisen vieneen hänen onyx-koiransa Auxiarin. Epäilys heräsi sillä patsas oli ollut hyvässä tallessa Liamin vyössä (Girdle of Many Pouches), josta tietyn esineen löytääkseen piti tietää mitä etsiä.

Liam lähti miekkosen perään. Kuja oli ahdas, ja kulki talojen välissä toiselle kadulle. Puolivälissä kujaa lähti sivukuja, jonne Liam oletti rääsyläisen menneen. Äänettömästi Liam hiipi kujan suulle ja näkikin rääsyläisen seisoskelevan muutaman metrin päässä hänestä, metallisen verkkoaidan edessä muina miehinä.

Samaan aikaan Cael oli huomannut myös tapahtuman ja loikannut varjoisasta piilostaan katolla toiselle puolelle katua. Ylhäältä hän näki että kujan molemmista päistä lähti rääsyläiset hiipimään Liamin kimppuun, aikeina ilmeisesti saartaa tämä.

Alhaalla myös Liam huomasi tämän ja teki nopea päätöksen. Nopealla liikkeellä hän levitti kujalle caltropsit ja samalla syöksyi kujalle seisseen miehen kimppuun salamannopeasti, upottaen lyhyen miekkansa miehen sisuksiin. Mies kuoli äänettömästi ja Liam laski hänen hiljaa maahan, vetäytyen kyyryyn aidan viereen.

Caelin katsellessa hän yhtäkkiä kuuli aivan vierestään, piilopaikkana toimineen savupiipun toiselta puolelta hiljaisen helähdyksen kun Liamia kohti lennähti kaksi nuolta, toisen haavoittaessa haltiaa pahasti. Cael syöksähti piilonsa paljastaneen assassiinin kimppuun yllättäen tämän ja pakottaen puolustautumaan. Samaan aikaan alhaalla rääsyläiset kiihdyttivät sivukujalle, mutta ensimmäinen astui piikkien päälle, herpaannuttaen huomionsa. Liam loikkasi murhaajan kimppuun ja tainnutti tämän ensimmäisellä iskullaan ja lyöden toisen iskunsa miehen kaulan ja niskan väliin, surmaten hänet. Miehen takana ollut toinen murhamies kävi Liamin kimppuun, huitoen tikareillaan ja astuen myös piikkeihin.

Katolla Cael ja salamurhaaja kamppailivat hurjasti, naamioitu mies veti esiin kaksi ilkeännäköistä kukri-veistään, mutta ketterä munkki oli vaikea kohde. Cael jakeli iskuja nyrkeillään ja jaloillaan, onnistuen myös pökerryttämään vastustajansa tarkalla iskulla. Samaan aikaan Liam taisteli viimeisen rosvon kanssa raivokkaasti, kunnes viimein sai kaadettua miehen. Liam kiipesi nopeasti rapistuvaa seinää pitkin viereiselle katolla, josta loikkasi Caelin apuun, lävistäen salamurhaajan miekallaan.

Taistelun jälkeen Cael esittäytyi nopeasti, Liam oli epäileväinen, mutta ryhtyi sitten penkomaan salamurhaajan varusteita. Mielenkiintoiset pullot ja viitta lähtivät haltian mukaan, samoin naamiopakkaus ja mestaritekoiset varkaan työkalut. Salamurhaajalta löytyi lisäksi Night Maskien tunnus, zorro-naamio ja piirros joka esitti Liamia. Uudet toverukset päättivät lähteä hakemaan Liamin loput tavarat tämän kämpiltä ja ryhtyä selvittämään tilannetta.

Pathfinder RPG toimi käytännössä hyvin, vaikkakin tuossa lyhyessä taistelussa menikin yli 4 tuntia aikaa, lähinnä taas kerran kirjojen tutkiskeluun ja sääntöjen ihmettelyyn. Ei tosin mitään kiirettäkään pidetty, vaan otettiin rauhallisesti ja varmisteltiin kaikki epäselvyydet niin eivät jääneet häiritsemään. Myöskin vanha (siis AD&D 1E:n) Forgotten Realms taipui tähän peliin hyvin, eipä siinä kyllä mitään ongelmia pitäisikään tulla kun Realms jäi lähinnä taustafluffin osalle. Suunnitelmissa on kyllä vielä vetäistä yksi valmisseikkailu jossain välissä, jossa tuota konvertointia joutuu harrastamaan ihan tosissaan, mutta siihen on vielä aikaa..

[Aynerea] Onnellisesti pihalla

2010-12-13T10:20:00.002+02:00

Sunnuntain peli sujui yllättäen lähes odotusten mukaan. Ryhmä pääsi pois itsetehdystä vankilastaan, sai uuden jäsenen, hassuihin vaatteisiin pukeutuneen maahistaikuri Otimin ja pääsi viettämään ansaittua lepoaan. Vaikka hetken aikaa näyttikin epätoivoiselta.

Iudicatus muotoili loitsullaan Dûrum löytämän valtavan lohkareen muurinmurtoon sopivammaksi, ja tämän avulla ryhmä viimein sai hajotettua oviaukkoa tukkivan, niin ikään Iudicatuksen tekemän kiviseinän. Seinän takana oleva rautaovi oli tukevampaa tekoa, mutta onneksi vartiosto päästi hetken porukan pihalle hetken möykkäämisen jälkeen. Iudicatus vietiin kapteeni Arius Vonen luokse, joka kuunteli papin selontekoa yllättyneenä ryhmän kohtaamasta vampyyrista ja puoliörkeistä. Vone oli kuitenkin tyytyväinen ja katsoi ryhmän suorittaneen sille annetun tehtävän ja näin ollen Iudicatuksen vankeusrangaistus oli kärsitty. Vone kertoi myös pistävänsä vartioston hoitelemaan tunneleiden puhdistus ja kartoitus, vaikka Iudicatus koettikin saada tehtävää vielä itselleen. Vone ei kuitenkaan tähän myöntynyt vaan passitti ryhmän pois, ulos aamuiseen Cauldroniin.

Ryhmä saapui Drunken Morkothin majataloon, jossa heitä jo odottelikin outo maahinen. Maahinen, nimeltään Otim Taikuri, oli etsimässä juuri Iudicatuksen ryhmää, ja halukas liittymään ryhmään. Otimilla oli se käsitys että kaikki seikkailijat olivat menestyviä ja rikkaita, ja että Iudicatuksen ryhmä oli aina hakemassa uusia jäseniä vanhojen ilmeisesti siirtyessä ansaitulle eläkkeelle. Otim oli valmistautunut pehmittämään pappia pidempäänkin, mutta Iudicatus otti uuden jäsenen heti mukaan matkaan. Otim kuitenkin vei papin vielä sivummalle keskustelemaan palkasta. Dûrum vetäytyi toiseen pöytään syömään, ja yllättäen Shanna liittyi seuraan. Siideristä nopeasti juopuva Shanna purki ahdistustaan ja ihmetteli kovaan ääneen miksi Iudicatus otti uuden narrin ryhmään. Shanna oli myös huolissaan Iudicatuksen halusta palata kellariin heti seuraavana päivänä ja kyseli oliko Dûrumikin menossa. Dûrum kuunteli vain osittain valitusta, ja oli paljon kiinnostuneempi Shannan omituisista, metallinhohtoisista käsivarsista.

Samaan aikaan muukin väki majatalossa oli sekoittanut Otimin narriin, johtuen tämän omituisista tähdillä ja puolikuilla koristelluista vaatteista, ja vaativat tältä esitystä. Otim myöntyi lopulta, sanoen kovaan ääneen olevansa taikuri. Joku nosti maahisen pöydälle, jossa Otim verhosi itsensä savupilveen ja loihti illuusion hyökkäävästä karhusta. Illuusio oli niin vaikuttava että sali tyhjeni lähes täysin asiakkaiden paetessa. Dûrum pomppasi myös tuoliltaan kirves kädessään karhun nähdessään. Otim koetti rauhoittaa tilannetta ja pisti karhun tanssimaan, mutta majatalonpitäjä Murkki oli saanut tarpeekseen pelleilystä ja käski baarityttöä hakemaan vartioston paikalle. Otim loihti karhun pois ja koetti rauhoitella Murkkia, joka kuitenkin heitti maahisen ulos majatalosta.

Ulkona Otim törmäsi paenneisiin asiakkaisiin ja vartioston partioon, joka vei hänet etelätornille selittelemään tekosiaan. Vartioston kersantti kuunteli Otimin selityksen, että hän oli vain esiintynyt kun oli pyydetty, ja langetti siitä 5 hopearahan sakon. Otim ei kuitenkaan halunnut maksaa joten hänet pistettiin tyrmään rauhoittumaan.

Shanna oli sammunut majatalossa ja Dûrum vetäytynyt huoneeseensa, jossa arvioi saaliinsa arvoa ennenkuin poistui kaupungille kohti kultasepänliikettä. Kultaseppä tarjosi rubiinista kuitenkin Dûrumin mielestä liian vähän, eikä suostunut tinkimään, joten se jäi myymättä. Muista tavaroista vain kultainen rannekoru kelpasi, jonka Dûrum myikin mielestään hyvään hintaan.

Majatalossa Also jutusteli muutamien asiakkaiden kanssa, jotka epäilivät Shannaa noidaksi ja ryhmän todelliseksi johtajaksi, mitä Alson oli vaikea uskoa. Also kielsi kuuluvansa ryhmään, vaikkakin tunsi porukan. Tämä hieman vesittyi Shannan herätessä koomastaan ja liittyessä seuraan, kysyen samalla Alsolta oliko tämä aikeissa seurata Iudicatusta kellariin. Lopulta Shanna poistui huoneeseensa, pyytäen Alsoa liittymään seuraansa, mistä puolituinen kuitenkin kieltäytyi.

Porukan suunnitelmat ovat nyt vähän ristiriidassa keskenään. Iudicatus olisi kovasti palaamassa kellariin takaisin, mutta muu porukka aikonee viettää vähän enemmän aikaa muissa puuhissa. Also on selkeästi aikeissa jättää tuttavuus porukan kanssa mahdollisimman vähälle, Dûrumia kiinnostaa tällä hetkellä enemmän laskea rahojaan ja miettiä tulevaisuutta ja Shannakaan ei vaikuttanut kovin innostuneelta palaamaan takaisin maan alle. Iudicatuskin voisi vähän rauhoittua jos hän saisi avaimet kirkkoonsa, jota sitten voisi alkaa kunnostamaan sen vaatimaan loistoon. Tämä tosin vaatisi että Shantalin kirkon paikallinen johtaja isä Sarcem tulisi vihdoin takaisin Cauldroniin, ihme jota onkin odoteltu jo pitkän aikaa..

Pathfinder joulu!

2010-12-09T13:19:00.001+02:00

Löysin tässä muutama viikko takaperin jostain konvertointisäännöt AD&D 2E:stä 3E:hen ja 3.5E:stä Pathfinderiin, ja tästä innostuneena pistinkin Teron kaivamaan vanhat AD&D hahmonsa ja muokkaamaan ne Pathfinderiin sopiviksi. Käytännössähän noista konvertointiohjeista näkee vain että minkä tasoisia multi/dualclass hahmoista tulee, singleclassit menevät suoraan samoille tasoille. Tarjolla on myös listaa siitä mitkä proficiencyt vastaavat mitäkin skilliä tai feattia, josta on hyötyä hahmoja luotaessa, mutta muutenhan hahmot joutuu tekemään melkein alusta asti uusiksi. Myös loitsuista ja taikaesineistä on vastaavuuslistansa, mutta ne huomasin puutteellisiksi. Taikaesineissä on myös ainakin meidän tapauksessa se "ongelma" että suurin osa on omaa tuotantoa, ts. poikkeavat normiversioista jollain tavoin, tai ovat täysin omia (kuten Liam-Shó:n demonimiekka Kring tai Gabrielin scimitar of light).

Konvertoin myös yhden oman hahmoni kokeeksi. Kyseessä oli dualclassed mage/fighter Malric, eli pääsi kokeilemaan paitsi tuon tasojen uudelleen laskemisen, myös konvertoimaan loitsuja. Hahmolla oli myös muutamia taikaesineitä joita ei uudemmissa laitoksissa ole (esim. suojauskäärö kylmyyttä vastaan), nekin joutui miettimään uusiksi.

Terolla vain tuntuu olevan kovasti kiireitä, eikä ole ehtinyt vasta kuin aloittaa hahmojen konvertointia. Ei ole myöskään selvillä minkä hahmon aikoo valita, sen mukaan sitten tehdään Pingulle uusi hahmo, tasona jotain kuudennen ja yhdeksännen välillä.

Pääasia tässäkin kokeilussa on kyllä se että päästäisiin tutustumaan Pathfinderiin paremmin, Pingun kanssa ollaan kyllä pari erää otettu jo Council of Thievesiä, mutta vähän vielä oudoksuttaa tuo valmismoduulien peluuttaminen, tai lähinnä valmiin informaation määrä tuntuu kovasti rajoittavalta vaikka pitäisi olla päinvastoin. Peli ei kuitenkaan tunnu sujuvan kun koko ajan pitää olla tarkistamassa jotain pikkujuttua moduulin taustoista, ettei se sitten kostaudu joskus myöhemmässä vaiheessa. Tähän tosin auttaisi tiheämpi pelitahti...

[Aynerea] Hurja pakoretki

2010-11-29T08:40:00.000+02:00

Sunnuntain pelissä koettiin jälleen yhden sankarin kuolema, Pietr Stålin uhratessa henkensä muiden puolesta. Nyt on siis yhteensä neljä hahmoa jäänyt Cauldronin alaisiin tunneleihin: sir Alarik ja Duncan, Necatus Aras ja nyt siis Pietr Stål. Mahdetaan taas Morkothin majatalossa ihmetellä, mikäli ikinä sinne asti päästään, viime kerralla oli tilanne jo kertaalleen varsin huolestuttava, vaikkakin peli jäi toiveikkaisiin tunnelmiin.

Ryhmä siis koetti levätä halkeaman perälle perustetussa leirissä tarpeeksi kauan jotta isä Iudicatus saisi Shantalin rukoukset takaisin. Iudicatuksen meditoidessa yksinäisyydessä muu ryhmä hälvensi pelkojaan jutustelemalla, jopa muuten vähänpuheinen Dûrum intoutui liittymään mukaan. Lepoa ehti kestää puoli vuorokautta, ennen kuin se keskeytyi pimeydestä kuuluneisiin ääniin ja puheeseen. Ryhmä ei ilmeisesti oltu havaittu, mutta ennen kuin muut ehtivät toimia, Iudicatus pomppasi pystyyn paljasten kaulassaan palavan palon ja alkoi kovaan ääneen messuta, kutsuen valtavan heinäsirkkalauman peittämään halkeamaa muutaman kymmenen jalan päähän leiristä. Sen jälkeen Dûrum ja Iudicatus lähtivät hitaasti etenemään kilpiään paukuttaen, koettaen houkutella viholliset juoksemaan kimppuunsa. Mitään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut, ja hetken odottelun jälkeen ryhmä vetäytyi takaisin oletettuun turvapaikkaansa. Melko pian sen jälkeen toisilta, ulosjohtavilta tikkailta kuului parkaisu ja räsähdys jonkun onnettoman syöksyessä kuolemaansa. Tämä sai Pietrin ryntäämään etumaastoon puimaan nyrkkiään ja raivoamaan, kunnes heinäsirkkaparvi hävisi, ja Pietr pääsi juoksemaan kohti tikkaita.

Samaan aikaan kuitenkin tikkaiden yläpäässä näkyi leimahdus ja ryhmän keskellä räsähti valtaisa tulipallo, joka onneksi korvensi pahiten kestävää Dûrumia, muiden onnistuessa välttää pahimman iskun. Hyökkäys sai kuitenkin muihinkin liikettä ja ryhmä hajaantui varsin tehokkaasti. Samaan aikaan Pietr oli päässyt tikkaiden luokse ja näki maassa makaavan kuolleen puoliörkin, jolta nappasi lyhytmiekan hampaisiinsa ja lähti raivokkaasti kapuamaan ylöspäin. jäljempänä tullut Dûrum otti varman päälle ja haki suojaa luolan seinustasta, Iudicatus takanaan.

Pietr ei ehtinyt kauaa kiivetä kun toinen tulipallo räjähti hänen kohdallaan, notkea barbaari ehti väistää liekit suurimmalta osalta hidastamatta kiipeämisvauhtiaan. Ylhäältä kuulunut hakkaamisen ääni ja päälle putoilevat puunsäleet vain saivat barbaarin lisäämään vauhtiaan, mikä koituikin kohtalokkaaksi. Pietr oli lähes tikkaiden yläpäässä, kun kädet eivät enää löytäneetkään puolia ja barbaari syöksyi kuilun pohjalle, selviten kuitenkin hengissä. Iudicatus syöksyi tarkistamaan tilannetta, mutta Pietr nousi nopeasti, napaten miekan taas hampaisiinsa ja lähti uudestaan kiipeämään ylös. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kiivetä korkealle kun kolmas tulipallo syöksyi tikkaita myöten ja räjähti Pietrin ja Iudicatuksen välissä, molemmat onnistuivat taas kerran välttämään pahimmat vammat. Tuli oli kuitenkin liikaa Pietrille, joka jäi roikkumaan tikkaille hämärän rajamailla taistellen. Barbaarin luonne kuitenkin voitti itsesuojeluvaiston ja Pietr kaikesta huolimatta yritti vielä kiivetä ylös, sillä seurauksella että menetti tajuntansa 40 jalan korkeudessa, ponnistuksen voimasta, ja putosi alas, niskansa katkaisten. Iudicatus vielä tarkisti barbaarin vammat mutta totesi tämän kuolleen.

Iudicatus lähti vetäytymään, jättäen Dûrumin tikkaiden lähelle vartioon. Hetken kuluttua ylhäältä vielä pudotettiin palava rätti tikkaille, jotka syttyivät nopeasti tuleen ja loimottivat pitkän aikaa. Ylhäältä ei enää kuulunut mitään joten ryhmä sai vihdoin aikaa jatkaa lepoaan, Durumin vahtiessa 12 tuntia tikkaiden luona hyökkäyksen varalta.

Lopulta kuitenkin Shantalin armo laskeutui Iudicatuksen ylle ja vastahyökkäys saatiin aloitettua. Pappi paransi kovia kokeneen ryhmän kolhut, palautti Dûrumille Roperin viemät voimat, kutsui paikalle kaksi jättiläishämähäkkiä ratsuiksi Alsolle ja Shannalle, siunasi itsensä ja Dûrumin kyvyllä kävellä ilmojen teitä sekä vielä antoi kääpiöille härän voimat. Itsensä Iudicatus siunasi lopuksi Oikeamielisellä voimalla, kasvaen ogren mittaiseksi. Näin varustautuneena ryhmä lähti kohoamaan kohti ylätasannetta.

Ylätasanteelle päästyään aukosta kurkkasi puoliörkki, joka menetti päänsä Dûrumin kirveen heilautuksesta. Iudicatus syöksyi sisään, yllättäen kolme puoliörkkiä lähes housut kintuissa. Hetken päästä Dûrum liittyi mukaan sillä seurauksella että pian maassa makasi kaksi puoliörkkiä kuolleena, yhden juostessa paniikissa pakoon, kiljuen hälytystä. Takaa-ajo käynnistyi, mutta örkki oli nopea, juosten kuiluhuoneen ja savuhuoneen läpi portaille ja kohti ogren luolaa, kadoten käytävälle. Tähän pappi ja kääpiö pysähtyivät, haluamatta juosta väijytykseen. Odotellessaan Shannaa ja Alsoa Iudicatus alkoi kuumeisesti etsiä iso lohkaretta, jonka avulla hän aikoi vapauttaa ryhmänsä itsetekemästään vankilasta.

D&D Character builderin ongelmat..

2010-11-18T09:21:00.000+02:00

Ennakko-odotukset palkittiin taas, pari päivää sitten julkaistua D&D Character Builderin selainversiota vaivaavat monet ongelmat.

Sovellus kärsii hitaudesta ja jatkuvasta kaatuilusta siinä määrin että ohjelmasta on oikeastaan vaikea muodostaa kokonaiskuvaa. Sovellus kaatuu lähes jokaisen valinnan jälkeen ja tuntuu jumittavan koko Wizardsin sivuston hetkeksi, joten käytännössä hahmonluonti on mahdotonta tuolla ohjelmalla. Koska en ole saanut yhtäkään hahmoa vielä valmiiksi asti luotua en ole myöskään päässyt kokeilemaan lomakkeiden tulostamista, jossa raportoidaan myöskin olevan jonkinlaisia ongelmia. Kaiken huipuksi vanhojen hahmojen importtaus ei ilmeisesti onnistukaan mikäli on käyttänyt houseruleja.

Wizardsin DD Insider tuntuu koko ajan vain enemmän ja enemmän huonolta vitsiltä. Edesmennyt Virtual tabletop on jo lähes unohdettu, mutta muitakaan luvattuja työkaluja ei ole näkynyt eikä kuulunut. Päivänvalon ovat nähneet vasta Character builder, jonka ensimmäinenkin versio oli huono, mutta lähinnä käyttöliittymän osalta, ja toistaiseksi ainoa Adventure Tool, Monster builder, josta ei vielä ole löytynyt kovinkaan paljon huonoa sanottavaa, mitä nyt eräällä custom monsterilla oli powereiden vahinkonoppien lukumäärä noussut moninkertaisesti. Ja sitten on jotain diipadaapa bonustoolseja joille ei ole käyttöä löytynyt. Dungeon ja Dragon-lehtiä pääsee lukemaan, mikä on ihan kiva, mutta sisällössä on vain satunnaisesti mitään kiinnostavaa, ja niistäkin suurin osa on sitten jotain ihan muuta kuin otsikon ja kuvauksen perusteella luulisi.

Pitkäänhän tässä olenkin jo harkinnut neloslaitoksen korvaamista Pathfinderilla (tai jopa Rolemasterilla) Ferrum Corona-kamppiksessa, mutta Pingu ja Tero ovat olleet vähän sitä vastaan ja toisaalta onhan nuo peruskirjat jo hankittuna, joilla pärjää. Ongelma vain on siinä että kirjoja on jo sen verran että niiden raahaaminen alkaa tuntua, vaiva jota toivoin helpottavani Insiderin työkaluilla (kaikki säännöt, hahmot ja hörhöt netissä aina mukana!). Uusia kirjoja kuitenkaan tuskin tulee hankittua, ja Insider-subscriptionia ei ehkä tule enää uusittua kun se päättyy, ellei jotain dramaattista tapahdu. Aikaa tosin vielä on maaliskuun loppuun asti..

[Aynerea] Valoa tunneleissa

2010-11-15T11:27:00.000+02:00

Sunnuntaina Cauldronin alaisiin tunneleihin jumiin jäänyt porukkamme sai uuden jäsenen edesmenneen Necatuksen tilalle. Petterin uusi hahmo, puolituisrogue Also Vapor materialisoitui. Seikkailunhaluinen puolituinen oli saapunut Cauldroniin etsimään mielenkiintoisia tarinoita ja samalla oli kuullut eräästä nimettömästä porukasta, jonka jäsenistö vaihtui varsin usein, ja heidän omituisista edesottamuksistaan. Erityisesti ryhmä oli tuntunut olevan kiinnostunut Orakin kylpylästä, jonne Alsokin sitten lähti tutustumaan. Also ei kauaa saanut rauhassa oleilla kun vartijoita oli saapunut paikalle ja onneton puolituinen päätti mennä hetkeksi piiloon kellareihin.. joka osoittautui huonoksi ideaksi. Also haparoi pitkät matkat tunneleissa ja ennenpitkää jäi vangiksi ryhmälle puoliörkkejä, jotka kuulustelivat puolituista rajusti ja kovakouraisesti pitkän aikaa. Otukset epäilivät puolituista "sen ryhmän" vakoojaksi. Lopulta he tunkivat Alson säkkiin, aikoen viedä hänet "Drakhtarin" luokse. Alson onneksi (tai onnettomuudeksi..) aaveita paennut Shanna osui örkkien tielle ja vapautti kovia kokeneen vangin säkistä. Kiitollinen ja sekava Also lähti seuraamaan Shannan perässä kun tämä koetti palata omia jälkiään Iudicatuksen ja muiden luokse.

Also näki matkalla monia hämmentäviä asioita, eikä vähäisimpänä verellä maalattu huone jossa lattialla lojui kasa luita. Samalla hetkellä Shannan valonlähteenä käyttämästä Necatuksen miekasta sammui Valo-loitsu, jättäen kaksikon pilkkopimeään ja säikäyttäen Shannan pakosalle. Also jäi yksin huhuilemaan pimeyteen, kunnes keräsi rohkeutensa ja lähti ryömimään Shannan perään. Nokkela rogue onnistui tekemään väliaikaisen soihduin luunpätkästä ja kuolleen Orakin vaateriekaleista, tässä valossa hän onnistui löytämään Necatukselta jälkeen jääneet tavarat joiden seassa oli soihtu ja lyhty. Shannakin löytyi palaneen huoneen nurkasta heijaamasta itseään, mutta ryhdistäytyi valon nähdessään.

Samaan aikaan toisaalla Dûrum ahkeroi vampyyrin aarteiden kimpussa ja laski rahoja. Valtavat määrät kuparia ja hopeaa jäivät toiselle sijalle, mutta nahkaisesta laukusta löytyneet kultarahat kääpiö jakoi kolmeen kasaan. Muutkin varusteet jaettiin tarpeen mukaan, Dûrum puki päälleen griffonin kuvalla varustetut, hienotekoisen rintapanssarin, Iudicatus nappasi kevyen mustapuisen kilven. Pietrille tarjottu hienotekoinen rapiiri lensi kaaressa pimeyteen, jonka jälkeen Dûrum epäröi tarjota barbaarille muita tavaroita. Lopulta Pietrille kelpasi mithralista tehty kevyt ketjupaita ja hienotekoinen, hopeakärkinen keihäs. Dûrum keräsi vielä korut mukaansa ja ryhmä valmistautui lepäilemään jotta Iudicatus voisi meditoida. Pietr ryhtyi koristelemaan uutta panssariaan vanhan nahkahaarniskansa riekaleilla, Dûrum ja Iudicatus seisoivat luolan reunalla vahdissa. Tämä palkittiinkin sillä pimeästä kuilusta nousi neljä aavetta ryhmän kimppuun. Aaveet olivat nopeita, mutta Dûrum tuhosi yhden ja vahingoitti toista taistelukirveellään ja Iudicatus tuhosi loput Shantalin suomalla voimalla.

Hetken päästä tästä Shanna ja Also näkivät kuilun toiselta puolelta Iudicatuksen pimeydessä ja soihdun avulla kiinnittivät tämän huomion. Matalaäänisin kuiskauksin käydyn keskustelun jälkeen Shanna ja Also lähtivät kapuamaan tikkaita alas, Shanna viskattua ensin soihtunsa. Shanna pääsi alas ongelmitta, mutta heikossa kunnossa ollut puolituinen menetti otteensa laskeuduttuaan vain muutaman jalan ja putosi mahtavat 64 jalkaa kovalle luolan lattialle. Puolituinen onnistui pehmentää laskua hieman ketteryydellään, ja selviytyi varsin vähäisin vammoin, menettäen kuitenkin tajunsa. Alson lyhty särkyi putouksessa, mutta ei sentään sytyttänyt tajutonta puolituista tuleen.

Shannan säikähtäneiden huuteluiden seurauksena Iudicatus päätti mennä kuiluun tarkistamaan tilanne. Riisuttuaan ketjuhaarniskansa hän lähti kapuamaan alas tikkaita, jättäen Pietrin ja Dûrumin pimeyteen. Jälleen kerran pimeys oli liikaa Pietrille, joka kuvitteli Necatuksen nousevan epäkuolleena, ja haki turvaa kääpiöstä. Dûrum ei pitänyt läheisyydestä ja sankarit painivat hetken aikaa vaarallisesti 80 jalan pudotuksen reunalla, Dûrumin lähes liveten alas, mutta viimein kääpiön onnistui tuupata barbaari kauemmas. Dûrum siirtyi Necatuksen, edelleen kuolleen, ruumiin luokse, Pietr lähti kapuamaan tikkaita alas.

Alas ehtinyt Iudicatus oli saanut rukouksillaan Alson tajuihinsa. Ylhäällä käyty kamppailu ei näkynyt alas asti, mutta Pietrin kauhunhuudot saivat Shannan säikylle tuulelle. Pietrin vielä kavutessa Dûrum paiskasi Necatuksen ruumiin alas, joka mäjähti kovalle lattialle luita murskaavalla voimalla, roiskien ruumiin nesteitä ympäriinsä. Shanna säikähti tästä ja juoksi takaisin toisille tikkaille, Pietr juoksi perässä luullen Necatuksen olevan hänen kintereillään. Hämmästynyt Also ihmetteli missä oikein oli ja pääsisikö hän piankin pois.

Ylös yksin jäänyt Dûrum pudotteli sinne jääneet varusteet alas, osan särkyessä pudotuksen voimasta. Pietrin miekka lensi pitkässä kaaressa pimeyteen, nahkalaukku jossa Iudicatuksen ja Pietrin rahat olivat särkyi ja levitti kultaa Alson päälle. Hopeakärkinen keihäs, Iudicatuksen haarniska ja mithrilpaita säilyivät myös ehjinä. Lopuksi Dûrum kapusi tikkaat alas, laskeutuen ensin puoleen väliin köyden ja tarttumahaan avulla ja loput pelkästään tikkaita käyttäen, päästen turvallisesti kuilun pohjalle.

Tavarat kerättiin kasaan ja Dûrum ryhtyi etsimään pohjalta hyvää leiripaikkaa. Myös Shanna ja Pietr saatiin maanniteltua vielä kerran laskeutumaan jo varsin heikoiksi ja harvapuolaisiksi käyneitä tikkaita ja liittymään ryhmän leiriin. Dûrumin ja Pietrin kyräillessä toisiaan Iudicatus oikoi Necatuksen ruumiin (jolta oli selkäranka taipunut kahtia) ja rukouksin korjaili sitä jotta se pysyisi kasassa siihen asti kunnes ryhmä pääsee ulos. Iudicatuksella on suunnitelma, joka ei yleensä tiedä hyvää...

[Ferrum Corona] Jälkivartio

2010-11-08T10:19:00.000+02:00

Hämeenlinnaviikonlopun päätteeksi saatiin jatkettua Ferrum Corona-kampanjaakin, 5 tuntisen taistelun muodossa. Etukäteen aavistelinkin että tässä saattaisi vierähtää tunti jos toinenkin enkä oikeastaan muuta ollut valmistellutkaan, joten siltä osin homma meni ihan nappiin. Taistelun pituudesta huolimatta se ei kuitenkaan tuntunut pitkäveteiseltä kuin vasta aivan lopussa, ja aika vierähti varsin huomaamatta.

Pitkän taistelusta teki lähinnä se että osanottajia oli melko paljon, ja ensimmäiseen kierrokseen kuluikin 1,5 tuntia. Toki myös kirjoja tuli taas selailtua, mutta vähemmän kuin tavallisesti.

Sankarit siis painoivat edellisen, sillalla ja kielekkeellä käydyn taistelun jäljiltä eteenpäin seuraavaan huoneeseen jossa vahva peikko-osasto, Banen Käden soturin ja Banen papin johdolla valmistautuivat puolustamaan huoneesta poispäin johtavaa oviaukkoa. Rautaleuka sai nopeasti harvennettua peikkosoturien rivistöä kirveellään, Chantalin kiertäessä kohti vastustajien selustassa loitsivia velhoja. Malakia ja Samus härnäsivät pappia ja Ranar avusteli Rautaleukaa. Viimein vain Banen valitut olivat pystyssä. Loitsut ja noitavoimat sinkoilivat Malakian ja papin välillä molempien jakaessa iskuja. Samoin Ranarin ja Rautaleuan puristuksessa oleva soturi sai ottaa vastaan kovia iskuja Rautaleuan mahtavasta kirveestä. Banen Käsi onnistui kuitnekin kaatamaan Ranarin mahtavalla varstallaan ennenkuin Malakian noitavoimat saivat sen kellistymään. Ryhmä onnistui paikkamaan Ranarin vammat ennen kuin tämä vuoti kuiviin, ja odotellessaan ritarin virkoamista keräsivät peikoilta löytyneet, tavallisia peikkovarusteita laadukkaammat tavarat, jotka kielivät joukon eliittistatuksesta. Pian he taas painoivat eteenpäin, Grâg Hullin perässä.

Peikkojen puolustamasta oviaukosta ryhmä pääsi huoneeseen jossa sijaitsi Tuomion Portti. Portti oli auki ja siitä näkyvä maisema oli Malakialle tuttu.. Syvyys. Helvetinlieskat ja valuva laava saivat huoneen väräjämään punaisena ja rikkipilvet tekivät näkymästä sumuista. Portin edessä makasi kymmenen, itsensä uhranneen peikkovelhon ruumiit sekä ihmisnaisen, jonka luokse Samus ja Ranar singahtivat. Molempien helpotukseksi nainen oli vielä hengissä ja Samus ryhtyi sitomaan tämän haavojaan ja estämään tätä lähtemästä vielä korppikuningattaren huomaan.

LotRoa Ilmaiseksi

2010-11-04T09:16:00.001+02:00

Tulihan se vihdoinkin, eli the Lord of the Rings Online muuttui ilmaiseksi/mikromaksuilla pelattavaksi. Jenkeissähän tämä on ollut jo kuukauden tai vähän yli.

F2P:ssä on kolmen tasoisia pelaajatilejä. Uudet tilit tai ne vanhat tilit jotka ovat pelanneet aiemminkin vain trialia eivätkä ole koskaan maksaneet kuukausimaksua muuttuvat automaattisesti Free Player tileiksi, jotka ovat varsin rajoitettuja. Jos joskus on maksanut kuukausimaksua, tilistä tulee automaattisesti Premium, joka nostaa rajoja jonkin verran. Elinikäisen jäsenyyden lunastaneet muuttuvat VIP tileiksi, samoin VIP tiliksi pääsee edelleen maksamalla kuukausimaksua, jolloin VIP ominaisuudet saa käyttöönsä. Osa ominaisuuksista säilyy vaikka maksut lakkaisivatkin, esim. mukana kannettavan kullan maksimäärän rajoitus sekä inventaarilaukkujen määrä niillä hahmoilla joilla on VIPpinä logannut sisään.

Itse en vielä käynyt loggaamassa sisään ja ajattelinkin maksaa kuukauden vipistä jotta saan hahmoillani nuo rajoitukset pois.

Hahmonluontia pilvessä!

2010-11-03T08:22:00.001+02:00

D&D Insideriin kuuluva D&D Character Builder on muuttumassa selaimella käytettäväksi sovellukseksi, tämän kuun 16 päivä. Sovelluksen käyttäminen vaatii aktiivisen DDI-tilin.

Selainversion julkaisun jälkeen entistä ladattavaa versiota ei enään päivitetä uusilla sääntöpäivityksillä, eikä sitä ei enää tarjota sivuilla ladattavaksi. Jos ohjelma kuitenkin jo löytyy niin se ilmeisesti pysyy toiminnassa. Uusi versio käyttää Mikkisoftan Silverlightia ja tallentelee luodut hahmot pilveen tietokantaan, josta ne on sitten käytettävissä millä koneella tahansa jossa selaimen saa auki.

Hienoisella innostuksella otan tämän kehityksen vastaan. Periaatteessa kannatan pilviajattelua. Ei tarvitse asennella ohjelmaa usealle koneelle (itse käytän Character Builderia kahdessa tällä hetkellä), ei tarvitse huolehtia tallennettujen hahmojen siirtämisistä tai siitä missä se viimeisin versio nyt olikaan, eikä tarvitse päivitellä kerran kuussa. Vanhojen hahmojen importtauskin pitäisi onnistua.

Toisaalta taas pelolla odottelen millaisia käyttörajoituksia ja -ehtoja tämä mahtaa lisätä DDI:hin. Ei ole myöskään selvää tulee selainversiosta demoversiota jolla voisi kokeilla sen toimintaa, kuten nykyisellään on mahdollista.

[COC] Kuolemankauppaa Haitissa + Deus Vult

2010-11-01T08:46:00.002+02:00

Sunnuntaina oli poikkeuksellisesti pelipäivä, 4/5 kokoonpanolla. Mikko oli taas lupautunut näyttämään uutta mysteeripeliä joka kuvauksesta päätellen kuulosti kovin samalta kuin Necropolis. Peli paljastuikin tavallaan keskiaikafantasiaversioksi samasta aiheesta, eli Runequestin kakkoslaitoksen Deus Vult:ksi. Peliin väsättiin hahmot ja otettiin leikkimielinen ottelu toverusten kesken, jonka jälkeen pelattiin Call of Cthulhua Mikon tarjoamilla valmishahmoilla.

Deus Vult:ssa hahmot ovat kirkon ja kristinuskon puolustajia eräästä (salaisesta?) munkkijärjestöstä, jonka päämaja sijaitsee Ranskassa Mont st. Michelin luostarissa. Munkkien tehtävänä on siis tuhota erinäisiä kirkkoa uhkaavia vaaroja, joihin kuuluu tottakai vampyyrit ja muut möttiäiset. Hahmoista tuli vähän epätasaisia, Petterille ja Timolle tuli asiaankuuluvan oloiset, fyysisesti pätevät veikkoset, Timon hahmossa oli jopa aikamoisen superhahmon vikaa, heikoin attribuutti taisi olla 14. Petterille tuli vähän heikompi, joskin porukan älykkö. Omasta hahmostani tuli sitten karismaattinen ja hyväntahtoinen iso pullukka. Varusteet ja skillit valitsin tuohon hahmon teemaan sopivasti, mutta harjoitusottelu pisti miettimään uudemman kerran, varsinkin kun taistelussa tullaan varmasti viettämään enemmänkin aikaa. Haarniskoimaton, hidas ja sauvan kanssa taisteleva hahmoni putosi ensimmäiseen iskuun Timon haarniskoitua, longswordia ja hopliittikilpeä käyttävää ritaria vastaan. Petterillä taas oli melko identtiset varusteet Timon hahmon kanssa ja taistelu kestikin usean vuoron, osuman sattuessa vaurio ei riittänyt haarniskaa ohittamaan. Lopulta kuitenkin Petterin hahmo kaatui. Tuo sinnittely kuitenkin vakuutti haarniskan arvosta.

Cthulhua pelattiin seuraavaksi, valmishahmoista minulle osui rikas asekauppias New Yorkista, James Sterling. Timolle tuli hahmoni henkivartija Sean O'neill ja Petterille jäi palkattu yksityisetsivä Dirk Kessler. Kolmikko heräili sotilassairaalassa, Port-au-princessa Haitissa, muistinsa omituisten tapahtumien jälkeen menettäneenä. Sairaalasta lähdettyään kolmikko ryhtyikin selvittämään mitä edellisen viikon aikana olikaan tapahtunut, taustalta paljastuikin Jamesin rakkaan pojan katoaminen, voodookultteja ja hämäriä asekauppoja. Johtolankoja seuratessa vastaan tuli myös paloiteltu ruumis sekä satamavarastollinen laittomia kivääreitä, jotka oli ilmeisesti tarkoitettu tukemaan haitilaisia kapinallisia. Vähän jäi taas kesken.

Ihan täysin en kyllä hahmoani taaskaan sisäistänyt, vaikka hahmolla selkeät motiivit olikin. Jotenkin oudoksutti ajatus moisesta isokenkäisestä juoksemassa poikansa perässä, vaikkakin kuinka rakkaan. Hahmon olisi nähnyt ennemminkin ohjailemassa juttua taustalta, henkivartijan ja yksityisetsivän hoitaessa varsinaisen työn. Nyt tuli vain välillä käskytettyä henkivartijaa paikan päällä, mutta toisaalta tylsäksihän se olisi käynyt loikoilla vain hotellilla.

[Aynerea] Kalpeena hiljaa

2010-10-26T13:01:00.000+03:00

Viime sunnuntaina pelailtiin vaihteeksi Riihimäellä ja samalla tuli kuluneeksi vuosi tämän ryhmän jäsenenä. Tai tarkemmin ottaen maanantai olisi ollut ns. merkkipäivä, mutta ei se niin tarkkaa ole. Yllättävän nopeasti aika on kyllä kulunut ja omasta puolestani olen integroitunut hyvin Hyvinkääläisten porukkaan, eikä heistäkään kukaan ainakaan suoraan ole sanonut että olisi parempi jättää tulematta. Uusiin peleihinkin on tullut tutustuttua, ja ehkä sitä Pathfinderiakin päästään vielä pelailemaan.

Mutta pelin tapahtumiin..

Peli jatkui Pietrin ja Necatuksen veljellisellä nahistelulla. Pietr suuttui viimeinkin Necatuksen jatkuvalle vittuilulle ja pamautti samoojalta tajun kankaalle miekkansa lappeella, ja jatkoi maassa makaavan potkimista. Samalla hetkellä sivukäytävästä ilmaantui sumun keskelle punapartainen kääpiö, itse Orak Stonehaven, ilmeisesti kiusaantuneena metelistä, ja kävi muitta mutkitta Pietrin kimppuun. Pietr suivaantui kunnolla tästä häiriöstä ja barbaarin raivon voimalla Orak kaatui nopeasti kuolleena maahan. Pietr vielä jatkoi ruumiin silpomista hetken aikaa ennen kuin rauhoittui. Työn tehtyään Pietr nappasi Alarikin ruumiin tajuttomalta Necatukselta ja raahasi sen Iudicatuksen luokse, aikoen lopettaa "tämän farssin".

Iudicatus, joka ei ollut kiinnittänyt huomiota sumun tapahtumiin, lausui siunaukset urhean paladiinin jäänteille. Pietr piti lyhyen mutta tunnepitoisen puheen ennen kuin viskasi torson alas kuiluun.

Shanna ja Dûrum pääsivät hetken odottelun jälkeen liittymään muiden joukkoon ja ryhmä valmistautui jatkamaan matkaansa. Necatuksen ruumiin luokse ehdittyään Pietr teki kuitenkin järkyttävän löydön. Tajuttomana makaamaan jätetty Necatus oli kovin verettömän oloinen, kaulassa oli myös kaksi reikää puremajälkenä. Iudicatus julisti heti että ruumis on poltettava jotta vampyrismi ei leviä, Pietr taas poti syyllisyyttä Necatuksen kohtalosta ja halusi yrittää auttaa muulla tavoin. Shanna tuntui panikoivan hieman, Dûrum taas huomasi Orakin ruumiin ja penkoi sen taskut, koettaen löytää jotain todisteita Daruk-Barakista.

Iudicatus antoi lopulta periksi Pietrille ja ryhmä sitoi Necatuksen ruumiin hyvin, jotta se ei herätessään kävisi heidän kimppuun. Pietr lähti raahaamaan ruumista perässään, Dûrum otti joukon johdon. Ryhmä tutki toisen sivukäytävistä, joka johti Iudicatuksen tuhoamalle sillalle, ja palasi takaisin tutkimaan jäljellejääneen käytävän, sen josta Orak oli tullut. Käytävä johti huoneeseen, jonka seinät oli maalattu verellä. Keskellä huonetta, luusta ja nahasta tehdyssä tuolissa, istui mustiin pukeutunut, kalpea ja terävähampainen otsolainen. Vampyyri koetti jotain jekkua Dûrumiin, mutta ilman vaikutusta. Seuraavaksi Dûrum päästikin huoneeseen Iudicatuksen ja kävi itse vampyyrin kimppuun, haavoittaen sitä lumotulla kirveellään. Iudicatus viimeisteli homman Searing Lightilla, joka poltti vampyyrin. Vampyyri kuitenkin muuttui savupilveksi ja pakeni huoneen nurkassa olevan halkeaman kautta. Taistelu ei vielä ollut ohi, sillä vampyyrin istuin muutti hieman muotoaan ja kävi sankareiden kimppuun. Taistelu on lyhyt mutta kiivas, Dûrumin ja Pietrin aseet vaikuttivat heikkotehoisilta rakennelmaa vastaan, mutta Iudicatuksen nuija sitä vastoin toimi oikein hyvin ja pian golemi hajosi osiin.

Halkeamalla ryhmä näki syvän kuilun jonne laskeutui huteranoloiset tikkaat. Hetken miettimisen ja suunnittelun jälkeen Iudicatus nappasi Necatuksen ruumiin kantoon, jonka köydet irroitettiin muiden varusteiden laskemista varten. Dûrum lähti matkaan ensimmäisenä, mutta tikkaiden puola petti kääpiön painon alla. Dûrum onnistui kuitenkin välttämään syöksymisen syvyyksiin ja onnistui laskeutumaan alas. Pietrin lähtiessä alaspäin Iudicatus oli jo myös saapunut kuilun pohjalle, jossa he Dûrumin kanssa kohtasivat varjoja. Iudicatus karkoitti varjot Shantalin voimalla, mutta Pietrin epäonneksi varjot kävivät hänen kimppuunsa, barbaarin laskeutuessa täydessä pimeydessä. Iudicatuksen kuultua barbaarin avunhuudot hän lähti nousemaan ylös, pitäen pyhää symboliaan voimakkaasti esillä. Varjot saivat hetken aikaa imettyä Pietrin voimia ennen kuin Shantalin mahti sai ne taas perääntymään, tällä kertaa ylhäällä vuoroaan odottavan Shannan kimppuun. Pietr laskeutui alas ja jäi jälleen pimeyden keskelle Iudicatuksen lähtiessä varjoja pakenevan Shannan perään. Hädissään Pietr koetti ottaa tukea Dûrumista, mutta kääpiö ei pitänyt barbaarin lääppimisestä ja pamautti nyrkillä tätä vatsaan, vetäytyen samalla kauemmas. Pietr konttasi pimeässä paniikissa siihen asti kunnes Iudicatus saapui takaisin alas, huudeltuaan ensin hetken Shannan perään ja pudottaessaan loput tavarat kuiluun.

Kuilun pohjalla joukko järjestäytyi taas matkaan, mutta kävi ilmi että kuilun pohjalta pääsi vain toisella puolella odottavia, yhtä huteran oloisia tikkaita ylös. Dûrum lähti jälleen edellä ja taas tikkaat antoivat hieman periksi painon alla, mutta kääpiö ei vähästä enään hätkähtänyt vaan pääsi ylös asti. Ylhäällä odotti huone josta ei ollut muita uloskäyntejä. Lattialla lojui kolikoita ja tavaroita sekä puinen arkku. Kun muu ryhmä pääsi myös ylös, kääpiö alkoi tutkimaan huolellisesti lattiaa, seiniä ja kattoa, tehden samalla inventaaria lattian tavaroista. Eipä aikaakaan kun Dûrumin tarkat silmät havaitsivat suuren luukun lattiassa, jonka ryhmä sai kammettua ylös yhteisvoimin. Luukun alla makasi vampyyri unessa, koettaen levätä vammansa kuntoon. Iudicatus muutti vampyyri jälleen savupilveksi, mutta vampyyri otti hetken päästä taas kiinteän muodon arkussaan. Dûrum löi nuolen varren vampyyrin sydämestä läpi, mikä kuivatti vampyyrin ruumiin.

Iudicatuksen siunatessa ruumista ja roiskiessa pyhää vettä sen päälle Dûrum teki polttopuita arkusta, tuhoten samalla osan sen sisällöstä. Puiden avulla Iudicatus sai vampyyrin ruumiin syttymään ja tuhottua tuhkaksi. Ryhmä jäi pohtimaan seuraavaa siirtoaan, Iudicatuksenkin mielestä oli jo korkea aika palata takaisin ulkoilmaan.

Eli Necatukselle kävi varsin ikävästi tällä kertaa, vaikka Pietrin piti vain vähän taputella. Virhe oli kuitenkin kohtalokas sillä taputtelu tapahtui vampyyrin luolan suuaukolla. Vampyyri lienee hetken ihmetellyt mistä oli ruokaa tilannut, mutta käyneen sitten kaikessa hiljaisuudessa, sumun turvin, saaliinsa kimppuun kun sankariporukka kokosi rivejään. Saatiin ehkä Necatuksen sielu pelastettua tuhoamalla sen isäntä (tai niin ainakin toivotaan) mutta Petterillä taitaa olla edessä uuden hahmon heittäminen ensi kerralla. Harmi sinänsä, Necatuksen itsetuhoinen syöksykierre päättyi varsin onnettomasti. Mutta ehkä parempi näin, Petteri sanoi että Necatus olisi todennäköisesti kuitenkin surmannut itsensä syöksymällä Alarikin perässä kuiluun. Ryhmästä katosi myös npc Shanna, tosin tuntuu siltä että ei lopullisesti, ellei neitokainen huomaa pärjäävänsä itseasiassa paljon paremmin ilman resupekkaremmiä.

Mass Effect 2 fiiliksiä

2010-10-14T08:38:00.000+03:00

Mass Effect 2 tuli osteltua Steamista jo kuukausi takaperin muutamien muiden pelien kanssa, ja vihdoin sunnuntaina annoin periksi ja asentelin pelin loppuun asti. Sunnuntaina ehdin pelailla hetken verran ennen VPN-pelien alkamista, maanantai jäi väliin muiden harrasteiden. Lyhyen testaamisen jälkeen oli hienoinen pettymyksen maku suussa ja fiilis siitä että peliä olisi "tyhmennetty". Kontrollit tuntuivat tahmeilta, löytämisen ja etsimisen riemu loisti poissaolollaan, hahmon kehitys tuntui täysin turhalta eikä varusteitakaan näyttänyt pystyvän modailemaan. Alkupelin juonikin oli vähän niin ja näin, tuntui ykkösen tapahtumien kertaukselta. Ei tosiaan millään lailla säväyttänyt, lukuunottamatta ehkä Shepardin kuolemaa pelin alussa.

Nyt on peliä 7h takana ja pikkasen tuntuu parantuneen. Juoni ei enää tunnu ihan niin paljoa uudelleenlämmitetyltä ykköseltä ja varusteiden modaus on mukana, vaikkakin täysin erilaisena. Kontrolleihin alkaa tottumaan, kuten myös siihen että Shepard ei polvistu (crouch) edes pakon edessä. Edelleenkin jotenkin puuttuu se etsimisen ja löytämisen riemu mikä ykkösessä oli mukana, tosin en ole vielä planeettatehtäviä suorittanut lainkaan. Hahmon kehitys on vähän turhan yksinkertaista omaan makuun, vaihtoehtoja on liian vähän jotta se tuntuisi mitenkään merkittävältä. Lähinnä on semmoinen tunne että tässä on nyt tämmöinen perus-FPS, jossa hahmolle voi lähinnä päättää millä aseella se ammuskelee. Mielestäni yksi tietokoneroolipelien (ja miksei pöytäroolipelienkin) parhaista puolista on hahmonkehitys. Mass Effect 2 kuitenkin tuntuu painottavan dialogia sitä enemmän, mutta en ole itse siitä ihan samaa mieltä. Biowaren peleissä kyllä keskimäärin on hyvä dialogi ja valinnat mielekkäitä, mutta silti "roolipelaaminen" valmiista vaihtoehdoista valitsemalla on jotenkin teennäistä, varsinkin kun vaihtoehdot ovat yleensä valintoja kirkasotsaisen sankarin ja kusipäisen idiootin väliltä. Asiaa ei mielestäni auta se että keskitien kulkijaa yleensä rangaistaan jättämällä tämä ilman mitään pelillisiä bonuksia, joten ne vaihtoehdot ovat vähimmällä käytöllä, vaikka tosiasiassa olisivat yleisimpiä. Ehkä tällä koetetaan saada hahmosta väkinäisesti sankaria/pahista. Asiaa ehkä pahentaa vielä sekin että "hyvis" Shepard voi naiskennella, ryypätä ja rellestää mielin määrin eikä tämä mitenkään vaikuta hänen paragon-statukseensa. Tämä on minua ärsyttänyt jo Knights of the Old Republicista asti joten varsinaisen Mass Effectin vika se ei ole, eikä estä nauttimasta pelistä sen omilla ehdoilla.

Ja kyllähän tuo tuntuu koukuttavan jo, samalla tavalla kuin muutkin Biowaren pelit. Sitä on vaan yksinkertaisesti saatava lisää, kunnes loppuanimaatiot ja -tekstit pyörivät ruudulla.

Täysin subjektiiviset, 7 tunnin pelaamiseen perustuvat mututähdet. Arvosana tulee todennäköisesti nousemaan, kunhan on lisää peliaikaa takana.

**/***** (Ykköseen verrattuna)
***/***** (Omana pelinään)

[Aynerea] Jäitä hattuun pojat

2010-10-11T11:41:00.000+03:00

Täyden kympin päivää juhlistettiin sunnuntaina D&D:n parissa Hyvinkäällä. Etukäteen suurin jännityksen aihe oli mahdollinen tason nousu. Edellisellä kerralla tapettiin Roper, joka oli paha vastus ja CR:t oletettavasti kohdillaan, mutta en ollut aivan varma oliko riittävän paha jotta expaa tulisi tarvittavat ~1600. Tulihan sitä ja vähän päälle, Dûrum on nyt hyvässä vauhdissa kohti 8 tasoa. D&D:ssä nähtävästi kannattaa keskittyä yksittäisiin isoin vastustajiin lukuisten pienten sijaan, sillä expaa tosiaan tuli yhtä paljon kuin kolmella edellisellä kerralla yhteensä, ja suht vähällä vaivalla (Dûrum itse löi Roperia vain kerran, ja senkin ohi).

Pelikerta siis aloitettiin tasojen nostamisella, sillä Dûrumin lisäksi Pietr saavutti 7 tason ja Iudicatus 10 tason. Pietrin osalta taso meni ns hukkaan Mikon viskatessa barbaarille huikeat yhden hiparin lisän, barbaarin +1 damage reductionin saaminen tuskin mainittavasti korvasi menetyksiä. Dûrumilla nousi AB:t yhdellä ja hipareita lisäsin huikeat 10. Uusia skillejä myös ostelin, perustuen aiemmin havaittuihin puutteisiin eli kääpiölle tuiki tarpeellinen appraise ja craft (stonemasonry), jolla valmistelen Dûrumin kodinkunnostusprojektia.

Tasot nostettiin nopeasti ja päästiin itse peliin käsiksi. Ryhmä vetäytyi Roperin ruumiin lähellä sijaitsevaan sopivan kokoiseen syvennykseen lepäämään, jonka oletti turvalliseksi. Dûrum, vaikka heikkona olikin roperin iskujen jäljiltä, otti kaksi vahtivuoroa, sillä oli ainoa joka pystyi näkemään täydessä pimeydessä sen jälkeen kun valoloitsut hiipuivat. Pietr koetti hälventää pimeän luolan tuomaa ahdistusta jutustelemalla Shannan kanssa, joka yllättäen kyseli myös vartiossa seisovalta Dûrumilta tämän kotipaikkaa. Tästä paljastui että Shanna ja Dûrum ovat molemmat Weranista, tosin Shannahan on itse jostain kaukaa tulevaisuudesta, mitä muut hahmot (Iudicatuksen lisäksi) eivät tiedä.

Lepo meni onnistuneesti, vaikkakin pimeys kävi Iudicatuksen ja Shannan hermoille, joista jälkimmäinen piti koko ryhmää loppuajasta hereillä, sohien pimeässä jousellaan ympäriinsä. Roperin tuottama heikotus ei kuitenkaan parantunut levossa joten Iudicatus hoiti rukouksillaan Pietrin kuntoon. Dûrum ei suostunut "ylistämään" Shantalia, mutta tuikea pappi kuitenkin heltyi vähän palauttamaan kääpiön voimia ja niin ryhmä lähti jatkamaan luolien tutkimista lähes täysissä voimissa, Shantalin siunausten vahvistamat haarniskat ja aseet valmiina.

Ryhmä tutki tunnelien alkupäästä kartoittamatta jääneet muutamat ovet, joista ensimmäinen johti ammoin sortuneeseen tunneliin ja toinen hiisien häväisemään Moradinin temppeliin, joka kirvoitti Dûrumin vannomaan ikuista vihaa ja tuhoa hiisien päälle. Hetken neuvottelun jälkeen ryhmä päätti palata ogrejen pesälle ja siitä lähtevää tunnelia seuraten päätyivät rotkon pohjalle, jonka yli kulkevan sillan Iudicatus aiemmin tuhosi. Rotkon reunalta lähtivät jyrkät, seinään hakatut portaat ylöspäin, jota ryhmä lähti nousemaan ja pääsivät entisen sillan kanssa samalle tasolle. Portaiden yläpäässä kohdattiin kuivaa heinää täynnä oleva huone, joka toimi omituisten sinisten sähköliskojen pesänä. Necatus koetti rauhoittaa olentoja, mutta Pietrin liikkeet pilasivat kaikki mahdollisuudet ja olennot yhteistuumin käyttivät tuhoisaa sähköhyökkäystä. Iudicatus vastasi iskuun Tulella, joka muutti huoneen todelliseksi tulipätsiksi heinien syttyessä. Necatus ja Pietr saivat liskot hoideltua melko nopeasti, Dûrumin seistessä portaissa haluamatta astua sisällä riehuvaan tulimyrskyyn. Kolmikko pääsi huoneesta ulos, tosin Iudicatus ja Pietr vaatteet liekeissä. Necatus selvisi kärähtämättä sillä pappi loitsi 40l vettä samoojan niskaan, kastellen tämän läpimäräksi. Seuraavassa huoneessa oli vaarallinen halkeama, jonka eteen Iudicatus asettui. Pietr ehti myös vetää hieman savua henkeensä, mutta onnistui silti poistumaan tulipalosta.

Seuraavat kriittiset sekunnit kuluivat barbaarin koettaessa sammuttaa varusteitaan, häilyen tajuttomuuden rajamailla, mutta Iudicatuksen ja Necatuksen avustuksella liekit lopulta sammuivat. Barbaarin reppu kuitenkin oli vaurioitunut liiaksi ja hajosi, levittäen barbaarin varusteet ympäri huonetta. Tämän lisäksi Pietrin tuuhea tukka ja muhkeat viikset olivat kärsineet pahoin sähköstä ja tulesta. Pietr purki turhautumistaan Necatukseen, joka oli syventynyt Alarikin ruumiin ääreen, potkaisemalla tätä lujaa. Necatus luonnollisesti vastasi yllättävään hyökkäykseen nyrkillään, mutta Pietr ehti ensin huitaisemaan miekkansa lappeella. Iudicatus koetti rauhoittaa tilannetta, mutta Necatus oli liian vihainen. Pietr sai vielä iskettyä samoojaa miekkansa lappeella ennen kuin Iudicatuksen kutsuma sankka sumu sai Necatuksen perääntymään. Necatus ei kuitenkaan malttanut olla ilkkumatta Pietrille, loukaten samalla barbaarin kunniaa, ja Pietr syöksyi sumusta välittämättä kohti onnetonta soturia.

Dûrum ei taaskaan päässyt jakamaan kirveellään iskuja, tosin hyvä näin sillä palavaan huoneeseen syöksyminen oli hänen mielestään hullun hommaa. Onneksi Pietr ja Necatus pärjäsivät liskoja vastaan hyvin. Saatiin myös vähän lisättyä ryhmän sisäistä kitkaa Pietrin itkupotkuraivarikohtauksella. Shannan ja Necatuksen välithän ovat olleet tulehtuneet jo siitä asti kun Necatus meni hienon illan jälkeen ehdottelemaan sopimattomia. Necatuksen itsetuhoinen syöksy yhä syvemmälle omiin maailmoihinsa Alarikin ruumiin kanssa on hienoa, joskin hieman surullista, katseltavaa. Ennen niin hieno ja ylväs periaatteen mies on luisumassa kohti itsekseen puhuvaa sosiaalitapausta, josta saattaa kohta olla enemmän haittaa kuin hyötyä lähimmilleen. Noh, ehkä kaikki vielä korjaantuu kunhan sir Alarik saa arvoisensa hautajaiset..

Sodan Aamunkoitto Visamäessä: Lanitus #9

2010-10-01T09:12:00.001+03:00

Taas olisi tiedossa vähäuninen mutta pelien täyttämä viikonloppu, tai "perjantain ja sunnuntain välinen yö" kuten Mikaelikin foorumilla totesi, Visamäessä Lanituksen muodossa. Auto tuli taas varattua ajoissa (kumma että sama ei ikinä onnistu Ropeconin aikaan) ja tavaratkin odottavat jo eteisessä ajoneuvoon siirtymistä.

Perinteiset peliäänestykset näyttävät tällä hetkellä siltä että vanhat kestohitit, Call of Dutyt ja Flatoutit, eivät välttämättä saa lainkaan virallista peliaikaa. FPS-kategoriassa L4D2 näyttäisi olevan vahvoilla, autopeleissä taas uusi tuttavuus Blur. Muut-kategoriassa Mount & Blade Warband johti vielä eilen mutta nyt näyttää pahasti siltä että Soldat ottaisi tuon paikan. Warbandia aion kyllä pelailla, testattiin Teron kanssa Duel-moninpelimuotoa tiistaina ja hauskaa oli, varsinkin kun vein voiton melko selkeästi.. alkuun vähän rasitti muutaman kuukauden tauko ja kontrollien unohtuminen mutta vajaan tunnin pelailu palautti 101 tunnin aikana hiotut taidot.

Neljäs äänestykategoria pitää sisällään kaikki pelit, joista valitaan yksi pelattavaksi, ja tässä näyttäisi Aliens versus Predator 2 vievän voiton. Tosin Villellä oli tuossa joku ajatuskatkos sillä oli tarkoittanut pelattavaksi uudempaa Aliens versus Predatoria eikä tuota vanhaa vuoden 2001 peliä. Tosin minä ainakin äänestin ko. peliä juuri tuolla oletuksella että wanhaa pelaillaan.

Ovet avautuvat klo 17, itse tähtään paikalle viimeistään klo 19.

[Aynerea] Lonkerot pimeässä

2010-09-27T10:27:00.001+03:00

Lauantaina nautittiin taas annos Cauldronin luolaholveja kun sankarillinen ryhmämme jatkoi Orakin kylpylän alaisten tunnelien puhdistamista. Ryhmän ADHD-osio kyllästyi viidessä minuutissa Iudicatuksen odotteluun ja olettivat papin menneen kohtaamaan viimeistä tuomiotaan. Näin ollen he sitten päättivät lähteä omille teilleen, Necatuksen motiivina oli saattaa sir Alarikin jäänteet kotiin ja Pietr lähti muuten vaan mukaan. Shanna luuli muiden lähteneen etsimään kiertotietä papin luokse ja liittyi mukaan, Dûrum sentään pysyi pomolleen uskollisena ja jäi pimeään odottelemaan.

Erilleen lähteneet tutkivat läheisen tunnelin, joka johti tippukivien tiheästi täyttämään tunneliin. Tunnelin alkupäässä roikkui omituinen kangaspala josta roikkui useita narupätkiä, tämän merkitys tajuttiin vasta paljon myöhemmin. Nyt kolmikko tunkeutui vähän matkaa eteenpäin mutta karttaa tutkiessa olettivat että tunneli liittyisi vähän matkan päässä takaisin päätunneliin ja jätti matkan kesken. Tässä vaiheessa Necatus tajusi Dûrumin kadonneen jonnekkin ja hetken aikaa kiisteltyään kiivaasti ja äänekkäästi Shannan kanssa suostui palailemaan takaisinpäin. Dûrum ei vastannut huutoihin, jottei houkuttelisi kaikkia luolaston asukkeja kimppuunsa, Necatus kuitenkin oletti tämän tarkoittavan kääpiönkin kokeneen urhean marttyyrikuoleman pimeydessä ja halusi taas kääntyä ja lähteä viemään Alarikin jäänteitä pois. Shanna onnistui kuitenkin kiskomaan mielipuolisuuden rajamailla heiluvan samoojan mukaansa yllättävänkin voimakkaasti.

Dûrum seisoskeli edelleen vartiossa kun muut saapuivat paikalle, ja samaan aikaan Iudicatus sai toisaalla työnsä päätökseen ja kuilun yli johtavan sillan tuhottua, luoden ryhmälle mielestään loistavan lepopaikan (vaikkakin luoksepääsemättömän muille kuin lentotaitoisille. Palatessaan ryhmän luokse hän tutki aiemmin ohittamansa sivuhuoneen, josta löytyi hiisien hienosti valkoisella liidulla (Duncanin jäämistöä) piirtämiä kuvia joissa ogret muussaavat Alarikin ja Duncanin. Duncanista olisi ainesta hiisitaiteen suojelupyhimykseksi tai vastaavaksi, sen verran jo vaikuttanut tämänkin kulttuurin kehittymiseen.

Pian ryhmä oli taas koossa, ja erimielisyydet seikkailun suunnasta alkoivat. Iudicatus halusi levätä jotta voisi taas paremmin jakaa Shantalin vihaa, Necatus, joka puhdisti Alarikin haarniskaa ja jutteli tämän raadolle, halusi viedä entisen isäntänsä kotiin. Pietr oli selkeästi Necatuksen puolella ja halusi myös ulos, Dûrum aikoi seurata Iudicatusta. Iudicatuksen luoma "lintukoto" ei houkutellut ketään joten ryhmä lähti takaisin uloskäynnille. Matkalla tutkittiin eräs aiemmin ohitetuista varastohuoneista, jonka sisältämät, uudehkot ja lintuhäkki-leimalla varustetut laatikot pitivät sisällään varusteita aseista ruokaan. Pietr ja Necatus nappasivat laatikollisen miekkoja mukaansa jotta Iudicatuksen luoma kiviseinä saataisiin kaadettua uloskäynnin tieltä. Portaiden juurelta Dûrum nappasi sir Kristoffin ruumiin mukaansa, raahaten sitä portaita ylös.

Muuri osoittautui kovaksi palaksi, ja hetken miekoilla kilkuteltuaan Pietr totesi homman turhaksi ilman hakkua, jota sitten lähtikin etsimään. Muut seurasivat perässä. Ryhmä tutki muutaman ohitetun sivuhuoneen, Pietr tuhosi hiisien järjestämän yllätyksen surmaten pari ja ajaen loput pakoon, sännäten itse perään. Necatus liittyi jahtiin, muut tulivat rauhallisemmin perässä. Pietr kadotti hiidet nopeasti ja etsiessään saalistaan löysi keittiön jossa iso pata porisi hiilloksen päällä. Kukaan ei kuitenkaan halunnut kurkistaa millaisia keitoksia mahtoi olla tulossa...

Ryhmä kerääntyi taas yhteen ja suunnasta sovittiin yhdessä. Päätettiin tutkia vielä keskustunnelin toisella puolella oleva ovi, joka johtikin yllättäen Pietrin, Necatuksen ja Shannan aiemmin löytämään tippukivimetsikköön. Tässäkin päässä oli kangasriepu naruineen, joka ohitettiin olankohautuksella hiisien tiltaiteena. Rievun merkitys kuitenkin selvisi hyvinkin pian kun tippukivien seasta sinkosi ensimmäisenä kulkevaan Pietriin kiinni kaksi ohutta lonkeromaista säiettä, vieden voimat barbaarin lihaksista. Necatus ja Dûrum säntäsivät katkomaan säikeitä ja saivat barbaarin irrotettua kun lisää samanlaisia sinkosi kohti Necatusta. Nämä osuivat kuitenkin harhaan, aiheuttaen niitä käyttäneelle olennolle jonkin verran hämmennystä. Necatus kuitenkin ehti nähdä mistä ne tulivat ja rynnisti olennon, valtavan tippukivimäisen Roperin, viereen. Roper vastasi tähän puraisemalla Necatusta. Samaan aikaan Iudicatus lähti astelemaan ilman halki olentoa kohti ja Dûrum kiskoi Pietriä kauemmas, ennenkuin lähti itsekin kohti olentoa. Pietr kevensi varustustaan ja juoksi hitaan kääpiön ohitse.

Roper sinkoili säikeitään, mutta onnistui lähinnä hidastamaan Iudicatusta, Dûrumia ja Pietriä, Necatuksen vastatessa aina miekallaan. Shannakin pääsi kiertämään olennon taakse ja onnistui puukottamaan sitä arkaan paikkaan, mahdollistaen Necatukselle tappolyönnin, jonka jälkeen olento lysähti kasaan. Ryhmä päätteli nopeasti että tässä voisi olla turvallisin mahdollinen lepopaikka, ja läheltä löytyikin sopiva luola jonne käpertyä luottavaisin mielin..

Eli yllättävän hyvin meni tälläkin kertaa, kaikki edelleen hengissä ja lisää tunneleitakin tuli kartoitettua. Taistelua oli vähemmän kuin aiemmin mutta se oli sitäkin mielekkäämpää. Klassinen D&D-hirviö Roper oli paha vastustaja korkean AC:n takia, mutta sekin kaatui yllättävän helposti, tosin vain siksi että olento fumblasi taistelun alkuvaiheessa. Tämä mahdollisti Necatuksen syöksyn lähituntumaan ja AOO-iskujen jakelemisen olennon ampuessa säikeitään. Dûrum oli taistelussa poikkeuksellisen turha, ehdin lyödä roperia kerran ja sekin meni ohi, mutta ainoat vauriot taistelussa olivat säikeiden osumasta seurannut voimakkuuden aleneminen, joka toivottavasti paranee levolla. Myös Pietr jatkoi kroonista nukahteluaan taisteluiden aikana, mutta pääsi sentään niittaamaan aiemmin parit hiidet näiden koettaessa väijyttää ryhmää käytävissä.

Kohta on Dûrumilla edessään jo tasonnousukin, jossei vielä ensi kerralla niin sitten seuraavalla. Tosin niinhän se oli Duncaninkin kohdalla..